Pelasta pörriäinen niin pörriäiset pelastavat sinut

Olen innolla mukana Yle Luonnon Pelasta pörriäinen kampanjassa. Kun meidän ihmisten omille eduillemme rakentuva maailmanjärjestys järkkyy, ehkä nyt pikkuhiljaa tajuamme, miten riippuvaisia  olemme maapalolla kaikista elollisista, myös niistä ihan pienistä pörriäisistä. Nyt on hyvä aika tehdä hyvä pörriäisteko.

Kolin Kortelahdessa

Jätä nurmikko leikkaamatta tai rauhoita pörriäisille edes pieni läntti.  
Tätä on helppo toteuttaa sekä maalla että kaupungissa. Miten paljon mielenkiintoisempi ja kauniimpi on monimuotoinen kesäinen kukkaniitty kuin yksipuolinen, tasaisen vihreä nurmikkoaavikko.

Reposaaressa

Rakenna hyönteishotelli.
Kortelahdessa riittää lahopuita ja koloja hyöteisille. Uudessa kodissani Reposaaressa niistä saattaa olla pulaa. Sinne pienelle pihalleni aion hankkia muutaman hyöteishotellin.

Älä käytä myrkyllisiä aineita puutarhassa.
Ne voivat tuhota pöriäisten terveyden ja lisääntymiskyvyn.

Istuta pölyttäjäystävällisiä kasveja. 
Hyönteisten määrä vähenee kovaa vauhtia. Esimerkiksi Saksassa lentävien hyönteisten määrä on romahtanut yli 75% 27 vuoden aikana. Valtaosa ( 75%) viljelykasveista tarvitsee hyönteispölytystä. Tärkeimpiä pölyttäjiä ovat mehiläiset ja kimalaiset.
Kuvassa alhaalla pohjolan tumma mehiläinen eli mustamehiläinen, joka oli aiemmin hyvin yleinen Euroopassa mutta nyt uhanalainen.

Tee joku muu pörriäisteko.
Minun pörriäistekoni on ryhtyä niittysissiksi eli ripotella niittykukansiemeniä sopiviin paikkoihin kaupungissa ja joutomailla.

Tilasin jo tammikuussa kotimaisia niittykukan siemeniä. Nyt kuitenkin korona sotki suunnitelmani, etten päässyt itse niitä ripottelemaan Reposaaren kotini pihalle ja sopiviin paikkoihin talon seinustalle kadun puolelle.

Onneksi minulla on Räpsöössä oiva pikku apulainen. Kukkien siemenet laitettiin hiekan sekaan ja Pieta heitteli hiekat iloisesti sekä oman kodin että tulevan mummilan pihaan ja kadun reunaan.

Viime kesänä vierailin Reposaaressa avoimien pihojen päivänä ja ihastuin kylämäiseen, rentoon idylliin. Kuvasin tietämättäni jopa tulevan kotini, keltaisen Toivolan talon. Siellähän kukki jo  monet niittykukat!

Pelastetaan pörriäiset ja parempi tulevaisuus lastenlapsillemme!

Iloa tulevaan kesään!

Linnut, yksinäisen ilontuojat

Puolikuuta peipposesta

Nyt eristyksissä on ollut hyvin aikaa tarkkailla lintuja. Ne ovat ilahduttaneet yksinäisiä päiviäni. Olenkin useampana  aurinkoisena aamuna istunut joko kuvauskojussa tai ikkunan ääressä kameran kanssa.

Kortelahdessa linnuille riittää monenlaista vanhaa puuta ja keloa. Valokuvauksenkin kannalta aamun valot ovat lumoavia. Linnuille on ollut koko talven tarjolla talipötköjä ja auringonkukan siemeniä. Näin on ollut 11 vuotta.

Kevätaamu alkaa käpytikan rummutuksella. Se on löytänyt hyvän kaikupohjan reviirijulistukselleen  pihan mahtavimman männyn katkenneesta oksasta.

Käpytikka on yksi suosikkini. Värikäs ja helppo kuvata, koska on niin ahne.

Kolilla on myös valkoselkätikkoja. Kaikkien näiden 11 vuoden aikana olen toivonut, että joku niistä tulisi talviruokinnalleni. Tämä toive ei ole toteutunut.

Onneksi tyylikäs harmaapäätikka on vakiovieras aamuisin ja illan hämärtyessä. Tältä vuodelta sen on tainnut jo lopettaa vierailut, koska kuluneella viikolla en sitä enää nähnyt.

Talitiaisia ja sinitiaisia on paljon. Viime viikolla vieraili  myös hömötiainen ( yllä) ja kuusitiainen. Molemmat ovat valitettavasti vuosien varrella harvinaistuneet.

Töyhtötiaisia ei tänä vuonna ole näkynyt. Ensimmäisinä vuosina niitä oli useita.

Pyrstötiaisten iloisen sirkutuksen olen aika usein kuullut koivikosta. Kuvan saaminen on ollut haasteellista.

Värikkäitä vakiovieraita sinitiainen, punatulkku, keltasirkku ja urpiainen

Viime talvena pihapuissa  kierteli isohko tikliparvi parin viikon ajan. Tänä keväänä yksi yksinäinen tikli harhautui Kortelahteen.

Tilhet saapuvat  yleensä isoina parvina huhti-toukokuussa. Tänä keväänä ei ole vielä näkynyt.

Närhi on kaunis ja arka lintu, joka käy ruokinnalla koko talven.

Mustarastas aloittaa kevään. Se aloitti myös minun lintuharrastukseni huhtikuussa 2009, kun muutin Kortelahteen. Mustarastas oli täällä minua vastassa. Tänä vuonna  ensimmäinen saapui jo 14. 3. Nyt on kaksi pariskuntaa.

Peippo tulee muutama viikko mustarastaan jälkeen. Nyt ensimmäinen tuli jo 25. 3.
Alarivissä viherpeippo ja järripeippo.

Punarinta saapuu yleensä huhtikuussa.

Käpylintu on harvinainen vieras.

Samoin nokkavarpunen

Ruokinnalla käy tietysti myös petolintuja. Kerron niistä myöhemmin. Käränkälammen vesilinnut ovat oma lukunsa.
Toivon, että lintujen talviriokinta jatkuu lähtöni jälkeen. Loma-Kolilla ei ole monta säännöllistä ruokintapaikkaa, koska asunnot ovat enimmäkseen loma-asuntoja.
Minä kiitän talven ja kevään suloisia ilahduttajiani ja toivon, että talia ja auringonkukansiemeniä on saatavilla jatkossakin.

Niittykukkia poimin vain sulle

Viisi vuotta sitten syksyllä piharinne myllättiin perusteellisesti, kun sähköjohdot kaivettiin maahan. Siitä seurasi kaksi hyvää asiaa. Pitkiä sähkökatkoja ei sen jälkeen ole ollut ja sain monipuolisen kukkaniityn.

Rinne on luonnostaan hiekkainen ja paahteisen kuiva enkä antanut levittää sinne lisämultaa. Sen sijaan tilasin ison pussin kuivan niityn kukkasiemeniä: ahdekaunokki, hirvenkello, hopeahanhikki, kangasajuruoho, keltasauramo, ketoneilikka, kissankello, masmalo, mäkikuisma, mäkimeirami, mäkitervakko, nurmikaunokki, peurankello, pikkutervakko, puna-ailakki, päivänkakkara, rohtotädyke, ruusuruoho, siankärsämö, silkkiunikko ja ukontulikukka. Ei nämä kaikki vielä ole puhjenneet kukkaan, mutta aika moni. Jokainen uusi kukkaystävä riemastuttaa. Ja vanhat tutut metsäkurjenpolvi, puna-ailakki ja apilat ovat tärkeitä kesän tuojia.

Ahdekaunokki

 Ketoneilikka

 Silkkiunikko

 Päivänkakkara

Varsankello

Ruusuruoho

Nyt saan joka kesä jännittää, mitä  niitylle ilmestyy. Niitty on tuonut valtavasti iloa minulle, vierailleni, perhosille, monenmoisille hyönteisille ja linnuille. Se on monimuotoisuuden runsaudensarvi.

Sen suojassa viihtyvät myös Kortelahden siilit.

Kanat löytävät makoisimmat madot ja muut herkut.

Sinne pakenavat myyrät saalistavilta kissoilta.

Loppukesästä myös lampaat ja vuohet pääsevät herkuttelemaan niityllä. Kun kukat ovat siementäneet, rinne niitetään ja heinät viedään puutarhakompostiin. Viime kesänä niitin kukkakedon itse reumaisilla käsilläni ja valitettvasti huono niittojälki näkyy tänä kesänä liikana rehevyytenä niityn alaosassa.  Toivottvasti saan tänä kesänä niittotaitoisia talkoolaisa!

 Tänä kesän vallitseva väri niityllä on ollut sinupunainen.  Alkukesästä mäkitervakkoa oli runsaasti, samoin ketoneilikka on ilahduttavasti lisääntynyt.

Varsakello on voimistunut.

Nyt loppukesästä kukoistaa ahdekaunokki.

Suosittelen jokaiseen pihaan luonnonkukkaniittyä! Pienellä vaivalla voi lisätä luonnon monimuotoisuutta ja tuottaa iloa. Eikä vaadi suuria puutarhurin taitoja.

Tällaiselta pihassa ja niityllä näytti pari vuotta sitten kesäkuussa  Kortelahden luontopiha

Reijoa Taipale, Niittykukkia