Maatiaismuorin Tampere

Tampere on yllättänyt positiivisesti monella tapaa. Juuri ne asiat, mitä Länsirannikolla Reposaaressa kaipasin (vaikka muuten viihdyinkin merellisessä puukaupunki-idyllissä) eli kunnon metsät ja maatiaiskotieläimet ovat nyt lähelläni täällä Multisillassa.

Peltolammi-Pärrinkosken luonnonsuojelualue sijaitsee vajaan kilometrin päässä asunnostani. Siellä radan läntisellä puolella on Pärrinkosken vieressä punainen torppa ja vanhat laidunpellot sen ympärillä. Viime vuonna metsittyneeltä  pellolta kaadettiin puut ja lampaat laidunsivat siellä ensimmäistä kesää. Hoito edistää luonnon monimuotoisuutta, niittykasvit saavat elintilaa, hyönteisten ja linnuston olosuhteet paranevat. Alueella näyttää olevan myös ainakin lupiineja, joten lampaat avustavat niiden torjunnasa. 

Tänä aamuna pyöräilin Unnan kanssa ihanan metsätien kautta Pärrinkoskelle ja siellähän lampaat odottivat!

Nämä rauhalliset pyöräilyt mahtavien puiden katveessa ovat minulle samaa kuin jollekin toiselle jooga  tai rukous. Uskon, että Unna kokee samoin.

Rauhalliset oletettavasti suomenlampaat tulivat moikkaamaan Unnaa, joka myös osaa olla kauniisti eläinten kanssa. Lampaita saa vain katsella, ei häiritä millään tavalla eikä ruokkia. 

Lampaat keskittyivät suolakiven nuolemiseen. 

Yöjuna pohjoisesta hurahti ohi kyydissä iso lasti turistien autoja. Laidun sijitsee ihan radan vieressä, mutta ei se näytä lampaita häiritsevän. Täällä radan länsipuolella alkaa suuret metsäalueet Lempäälän ja Pirkkalan välissä. LemPi-metsästä löytyy todellista luonnonrauhaa. Metsiä uhkaa suunniteltu Puskiaisten moottoritie. Toivottavasti suunnitelma ei toteudu. 

Vähän Tampereen suuntaan radan toisella puolella sijaitsee Rukkamäen puisto, jossa on myös lampaita hoitamassa maisemaa. Rukkamäen arvoniittyjä on laidunnettu jo pitempään. Viime vuonna siellä oli Ahlmanin kartanon länsisuomenkarjahiehoja. Tänävuonna taas lampaita. 

Länsisuomenkarjaa Tampereella voi nähdä Ahlmanin kartanon pelloilla ja Iidesjärven rantaniityillä. Kuvat ovat suositusta karjan laitumellelaskusta Ahlmannilla toukokuun puolessa välissä. 

Kyllä täällä riittää Maatiaismuorille kuvattavaa!

Lomailua Länsi-Suomessa

 Kesäkuun aikana olen harrastanut lähimatkailua. Pääsin vihdoinkin Säpin majakkasaarelle, lammastilalle Merikarvialla ja höyrylaivalla Tampereelta Virroille. 

Usein Suomen kauneimmaksi mainittu Säpin majakka täyttää tänä vuonna 150 vuotta. Metsähallitus, Väylävirasto, Säppi 200 ry, Reposaaren Metsästysseura ja Porin Lintutieteellinen yhdistys järjestivät juhlat saarella. Pääsin mukaan venetaksiin, joka lähti suoraan Reposaaresta. Matka kesti noin tunnin. Säppi on osa Selkämeren kansallispuistoa ja sen ulkosaaristoa. Säpin jälkee avautuu aava meri kohti Ruotsia. 

 

Säpissä on uusi laituri.

Säpin rakennukset ovat alkuperäisia.

Lintutieteellinen yhdistys järjesti rengastusnäytöksen. Tervapääskyn poikanen. Säppi on muuttolintujen levähdyspaikka.

Yritin päästä Säppiin jo kirjoittaessani lammaskirjaa 10 vuotta sitten. Olisin halunnut saada kirjaan kuvan mufloneista. Nämä Välimeren saarilta kotoisin olevat villilampaat on tuotu saarelle kohta sodan jälkeen. Vakituiset Säpin kävijät kertoivat, että lauma on nyt noin 30-päinen ja että tämän vuoden karitsointi näyttää onnistuneen hyvin. En nähnyt mufloneita, koska kipeän jalkani takia en päässyt saaren metsäpoluille. Kuuntelin kateellisena, kun muutama turisti kehui törmänneensä niihin. Haaveilen, että pääsisin tänne vielä uudellen ja mieluummin muutamaksi yöksi.  

Lohdutukseksi pääsin lammasretkelle Merikarviaan kuvaamaan Marjatta Kalarannan kainuunharmaksia. 

Marjatan lampaat ovat tehneet hienoa maisemanhoitotyötä Merikarvian niityilla ja hakamailla. 

Kiitos Marjatalle ja lampaille ihanasta villaterapiasta!

Legendaarisella höyrylaiva Tarjanteella Runoilijan tietä Tampereelta Virroille. Tarjanne on maailman vanhin alkuperäistä reittiä edelleen liikennöivä matkustajahöyrylaiva. Se rakennettiin 1908. Laivan ravintolan on suunnittelut Akseli Gallen-Kallela.

Matkakavereina minulla olivat siskoni Malla ja ystäväni Helena. 

Nämä maisemat ovat lumonneet aikanaan J.L. Runebergin, Akseli Gallen-Kallelan, Oskar Merikannon, Hugo Simbergin, Lauri Viidan ja Aila Meriluodon ja monet monet muut.

Matka Näsijärveä pitkin Tampereelta Virroille vie pysähdyksineen noin kahdeksan tuntia.

Muroleen kanava

Tarjanteen  pilli kajahtelee kesämaisemassa ja iloiset lomalaiset vilkuttavat tervehdyksiään. 

Kirnunsalmi

Osa matkustajista jäi Ruovedelle ja uusia tuli laivaan.

Tarjanne siirtyi 2022 öljystä biopolttoaineeseen eli perinteisiin koivuhalkoihin. Halkopinoja kuluu matkan aikana ja välillä pitää ottaa täydennystä.  

Suomen suvea parhaimmillaan!

Kortelahdessa ennen ja jälkeen laidunnuksen

Kun muutin Kortelahteen 2009, olivat talon ympärillä olevat pellot  syksyisin tämän näköisiä. Pelloilla rehoitti enimmäkseen nokkosta, horsmaa, hevonhäntähierakkaa ja vesakkoa. Kuva vuodelta 2010.

Sama maisema loppukesästä 2018, kun peltoja oli laidunnettu 6 vuotta.

Näkymä samalta rinnepellolta  Käränkävaaran suuntaan vuonna 2010.

Lampaat ovat muokanneet maisemasta kauniin hakaniityn,

jossa kesäisin kukkii niittyleinikin ja koiranputken lisäksi ainakin metsäkurjenpolvi, päivänkakkara ja muutamat kellokukat. Kuva vuodelta 2016, jolloin pelloilla laidunsi lampaiden lisäksi kolme sonnipoikaa.

Näkymä makuuhuoneen ikkunasta syksyllä 2010

 Sama maisema syksyllä 2019

Kiitos ahkerien laiduntajien

maisemat ovat avartuneet.

Talon takana oleva pelto rajoittuu metsään. Siellä suurin kiusa oli elämänlanka eli karhunköynnös , joka syksyisin valloitti pellon ja pienen arboretumin, jossa kasvoi tammia, lehtikuusia, lehmus ja erilaisia havupuita.

Syksyllä 2016 metsäpelto ja arboretum aidattiin ja lampaat alkoivat tehokkaasti nujertamaan elämänlankaa.

Kesän 2019 maisematyöläiset kyyttöhiehot ja vuohet metsäpellolla, josta oli hehkeytynyt kaunis kukkaniitty.

Minä viihdyin pikkuarboretumissa, josta oli elämänlanka  hävitetty. Tosin pelkään pahoin, että ei lopullisesti.

Keittiön ikkunasta ei tänne muuttaessani lammelle näkynyt. Rantapellolla rehoitti korkea heinäkasvillisuus, vesakko ja rannalla korte.

Rantapeltoa navetan takana syksyllä 2011.

Näkymä keittiön ikkunan luota loppukesästä 2019. Nyt saatoin seurata keittiöstä  aamukahvilla, kun telkät ja koskelot poikasineen tulivat lahdukkaan ruokailemaan.

Kiitokset Mariko Lindgrenille ja Satuhakalle monivuotisesta yhteistyöstä, jonka ansiosta minulla oli nämä maisemat ja unohtumattomat  kesät lampaiden, lehmien ja vuohien kanssa.  Minulla on hyvä mieli siitä, että olen voinut 11 vuoden aikana lisätä tässä pienessä paratiisissa lajien monimuotoisuutta. Toivoisin tietysti lintujen, perhosten, hyönteisten ja kasvien puolesta,  että laiduntaminen tai ainakin säännöllinen peltojen niittäminen jatkuisivat.
Jos suunittelet lampaiden hankintaa ja  maisemalaidunnusta, kannattaa lukea kirjani Omat lampaat, pienlampurin käsikirja , se on syntyyt näissä maisemissa.