Vielä on perhosia jäljellä eli kuhinaa kukkaniityllä

Kortelahden pihan kukkaniittyni  kuhisee kaikenlaisia lentäviä ötököitä kuten perhosia, pistiäisiä, ampiaisia ja monenmoisia kärpäsiä. Sudenkorentoja lentää valtavasti niityn yllä. Niiden kuvaamisessa en ole vielä onnistunut. 

Varoituksen sana. Minun kukkien ja perhosten tuntemukseni  on jokseenkin hatara. Haluan kuitenkin oppia ja siksi yritän  niitä määrittää. Olkaa kilttejä ja kertokaa, kun huomaatte virheitä. 

Päivänkakkaroita ja keltasauramoita on runsaasti.

Nämä kellokukat ovat kauniita ja vaikeita määrittää tarkemmin. Niitä oli niityllä harvakseltaan. Toivottavasti ensi kesänä runsaammin tuomassa kaunista sinisävyä kukkapeltoon.

Iloinen yllätys ukontulikukka.

 Ahdekaunokki kukkii loppukesästä runsaana.

Ketoneilikka

Mäkitervakon kukinta on jo ohi.

Keisarinviitta ruusuruoholla

Komeita keisarinviittoja on lennellyt runsaasti. Tässä perhonen jollakin niityn yläpuolella olevalla kalliopuutarhakasvilla.

Loistokultasiipiä on myös paljon.

Syysmaitiainen ja metsännokiperhonen.

Kukkaniitty on toiminut hyvin myös valokuvastudiona. Mansi.

Unna metsäapilapolulla.

Yrjö ja Miina

Maija

Muutaman keran lampaatkin pääsivät maistelmaan kukkaketoa.

Hieman kulahtanut kukkaketo on haikean kaunis.

Lampaat ovat lähteneet Satalammasta-kotitilalleen. Siellä mammat karitsoivat syyskuussa.
Minä ja kaikki Kortelahden pihan eläväiset saamme nauttia vielä jonkun aikaan kukkakedosta. Sitten minun pitäisi saada joku niittämään se. Kun siemenet ovat varisseet, kerään kasvuston pois, ettei niitty rehevöidy liikaa.

Olen niin iloinen tästä niittyprojektistani, josta olen saanut nauttia jo kaksi vuotta. Se syntyi melkein sattumalta, kun maahan upotettujen sähköjohtojen takia pihani myllättiin. Tilasin niittykukkasiemeniä ja kylvin niitä ja myös kaapeista löytyneitä vanhoja siemeniä, joita olin kerännyt haaveillesani kukkivasta kedosta.

Minä rakastan värejä, yllätyksiä  ja runsautta. Juuri sellainen minun kukkaniittyni on ollut. Ensi kesään!
Alkukesän tunnelmia pihallani Kortelahden luontopiha

Sydänkesää

Tänä vuonna sydänkesä on ollut juuri sellainen kuin muistan lapsuudestani. Pihamaa on tulvillaan syreenin toksua ja ketokukkien väriloistoa. Säät ovat sopivasti vaihdelleet. Ei ole ollut liian paahtavaa eikä kuivaa. Kukat ja luonto kiittävät.

Paarmat ja hyttyset kuuluvat kesään. Jonkun verran ne ovat lampaita kiusanneet. Onneksi ne eivät ole kuitenkaan olleet sietämätön riesa.

Maatiaismuorin pihalla tapahtuu niin paljon, ettei täältä malta lähteä minnekään. Päiväni kuluvat eläimiä ja lähiluontoa kuvatessa ja tarkkaillessa.

On mielenkiintoista seurata kotieläinten sosiaalisten suhteiden kehittymistä.

Kotieläimet eivät koskaan petä luottamusta niin kuin ihmiset usein. Menneen vuoden pettymykset ja murheet ottavat oman aikansa. Mutta nämä ovat kyllä parhaita terapeutteja.

Pihan unkarinsyreeni alkoi kukkia juhannuksen aikoihin ja kukintaa on riittänyt pitkälle heinäkuuhun. Ritariperhosia on ollut runsaasti.

Aamukahvit syreenin varjossa ystävien seurassa.

Maatiaismuorin unelma on toteutunut. Tässä talossa kaikki ovat ystäviä keskenään tai ainakin sietävät toisiaan. Loppujen lopuksi minun on tarvinnut hyvin vähän "kouluttaa" eläimiä sopeutumaan muihin. Riittää yleensä, että olen läsnä. Uskon, että maatiaiset hyväksyvät helposti muut kotieläimet. Ne ovat uteliaita ja älykkäitä.

Sydänkesän vehreyttä.

Yksi kesän iloisista yllätyksistä on valoisa päivänkakkaraniitty.