maanantai 1. lokakuuta 2018

Afrikka mielessäin 1, Welgevonden suojelualue


Syyskuun lopulla tein kymmenen päivän matkan Etelä-Afrikkaan, Limpopon provinssiin. Se sijaitsee Etelä-Afrikan pohjoisosassa. Matka oli pitkä, mutta saimme sentään viettää reilun viikon Waterbergissä Sebatino Rhino Lodgessa, josta käsin retkeilimme sen omalla 6000 hehtaarin suojelualueella sekä lisäksi Pilanesbergin kansallispuistossa ja läheisellä Welgevonden yksityisellä suojelualueella.


Welgevondessa kävimme kaksi kertaa aamupäiväisellä kolmen tunnin safariajelulla.


Suojelualue sijaitsee yli kilometrin korkeudessa.  Afrikassa kevät oli vaihtumassa kesäksi. Luonto kärsi  kuivuudesta, jota on kestänyt jo useampi vuosi. Tarvittaisiin sadetta, että puiden ja ruohojen silmut alkaisivat viheriöidä.


Paljon ei kirahveille löytynyt vihreää.


Pahkasiat


Kudut. Vaikka luonto oli auringon polttamaa, löytyi myös  Afrikan hehkuvia värejä, etenkin linnuista.


Savanninsininärhi


Ehkä ruskokäärmekotka


Ensimmäisellä retkellä oppaamme Joseph sai radiopuhelimella viestin, että lähistöllä on gepardi poikasineen. Ajoimme aukean reunaan ja tuijottelimme pusikkoon kamerat ja kiikarit ojossa. Emolla oli kolme jo melkein sen itsensä koista poikasta.


Välillä kisattiin.


Jotain epäillyttävää lähistöllä?


Sarvikuonon poikanen meinasi tulla liian lähelle.


Juomapaikalla näimme vesiantilooppeja




ja virtahepomamman pienen hipponsa kanssa.


Mitä seeprat tuijottavat?


Pensaikossa on leijonaperhe. Taitavat olla kylläisiä.


Komea urosleijona lähti liikkeelle. Oppaamme Joseph seurasi sitä taitavasti ja leijonaa häiritsemättä.


Rauhallisesti leijona ylitti tien aivan pysäytetyn automme edestä. Istuin jeepin etupenkillä noin viiden metrin päässä.












Kohtasimme toisella retkellä komeita norsuja.  Onneksi norsunluukauppa on saatu kiellettyä ja suojelutoiminnan ansiosta norsujen määrä on kääntynyt taas kasvuun.


Toisin on sarvikuonojen tilanne. Ihminen on sen ainut vihollinen. Sarvikuonon sarvea himoitaan potenssilääkkeeksi. Yhdestä sarvesta voi saada monta kymmentätuhatta euroa. Se houkuttelee salametsästäjiä. Mekin kohtasimme myöhemmin salametsästäjien tappaman sarvikuonon, mutta siitä myöhemmin.


Tältä sarvikuonoemolta sarvi on poistettu, että se säilyisi hengissä. Sarven poisto on kivulias ja iso toimenpiden. Mutta sarvettomana naaras on saanut rauhassa synnyttää poikasensa. Sarvikuonot saavat poikasia vain joka kolmas vuosi.


Toivottavasti tällä pikkuisella on parempi tulevaisuus.
Matkakertomukseni jatkuu, kunhan saan taas käytyä kuvia läpi.

1 kommentti:

  1. Olet sinä aika seikkailija, hirvittää jo kun kuvia katselee ! Mutta varmaan on hyvä palata huikeisiin Koliin maisemiin, jos ei lähde minnekkään ei tiedä miten mukavaa on kotiinpaluu ! Kauniita kuvia !

    VastaaPoista