keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Mieronkiertäjän mietteitä Paanajärvellä

Kivakkatunturi nousi jylhänä ruskametsän yläpuolelle, kun saavuimme Paanajärven kansallispuiston rajalle. Huippu on  noin puolen kilometrin korkeudella.

Ensimmäisen retkipäivän ohjelmassa oli nousu  Kivakkatunturille. Jännitin jo etukäteen, jaksanko nousta huipulle asti. Olen aiemmin käynyt Kivakalla kaksi kertaa. Viime syksyn rankka kirjoittamistyö ja masentavat kokemukset olivat romahduttaneet kuntoni. Kesän aikana toipuminen edistyi, mutta tiesin kuntoutumisen olevan kesken.

Matka tunturiin on noin viisi kilometriä. Polulle oli rakennettu vankat pitkospuut. Minun reumaisille jaloilleni joustava metsäpolku olisi kuitenkin ystävällisempi kuin puinen polku.

Noin puolessa välissä minun oli pakko myöntää, etten jaksa.

Jäin odottelemaan muita naavaisen ruskametsän hoivaavaan hiljaisuuteen.









Join nuoruuden lähteestä. En minä nuoruutta toivo takaisin, Toivon, että luomisen into ja ilo elpyisivät. Haluan herätä jokaiseen uuteen aamuun kuin seikkailuun.




Aarniometsä lohdutti ja seuraavana päivänä sain  Paanajärven karhu lta valtavasti voimia.

Oulanka- eli Olangajoki ja Kivakkakosken pahta.






Kivakkakoskelle vaeltaessa mieronkiertäjän askel ja mieli keveni. Antaa syksyn tulla, minulla on akut ladattuna!




2 kommenttia:

  1. Henkeäsalpaavat maisemat, voi että! Ja tuo naava! (Ja edellisen postauksen karhu!) Parasta hoitoa keholle sekä ennen kaikkea sielulle. Näitä oli ihana katsoa ja lukea. Kiitos!

    VastaaPoista