sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Suruaikaa ja korona-aikaa



Viikko karanteenissa on kulunut. Sen aikana valmistauduimme sisarusten kanssa äidin hautaamiseen. Hautajaisista tuli hyvin erilaiset kuin olimme suunnnitelleet. Noin 50 kutsutun vieraan sijasta paikalla oli vain 4 äidin lasta ja yksi vävy. Vanhin veljeni katsoi viisaammmaksi seurata hautajaisia kotonaan. Lähetimme hänelle tilaisuuden videoina, äänitteinä ja kuvina. Seurakunnasta oli paikalla  pappi ja kanttori.


Pidimme tarkasti turvavälit. Henkinen tuki sisarusten välillä on kuitenkin vahva,


Siunaustilaisuuden jälkeen veimme muistokukat isän haudalle, jonne on haudattu myös isänäiti. Äidin uurna haudataan elokuussa, jolloin toivon mukaan voimme pitää myös muistotilaisuuden suuremmalle joukolle Joensuussa.


Muistelimme lapsuuttamme. Minä synnyin perheeseen toisena lapsena.  Äiti ja isä pitivät lapsistaan hyvää huolta.  Kasvatusperiaatteet olivat erilaiset kuin minulla, mutta olihan aikakin hyvin erilainen heti sodan jälkeen.


Äidin ja isoveljen kanssa kotimme rappusilla Rääkkylässä.


 Lapsuudenkoti ja erityisesti sen pihamaa koivuineen oli minulle rakas. Täällä leikittiin naapurin lasten kanssa päivät pitkät vinkkiä ja monia muita pihaleikkejä.


Tätä kissanpentua en muista. Käviköhän sille huonosti?


Kun olin 9 vuotias, sain pikkuveljen ja sitten vielä kahden vuoden välein kaksi pikkusiskoa. Vaikka pian sitten läksin opiskelemaan muualle, pikkusisarukset olivat minulle hyvin tärkeitä ja ovat edelleen.


Ulla Hassinen 10. 3. 1925-  25. 2. 2020

Kiitos , Äiti, elämästä, rakkaudesta, hoivasta ja ohjauksesta opiskeluun ja lukemiseen. Kiitos sisaruksista!


torstai 19. maaliskuuta 2020

Kotikoululaisille ympäristöopin tunti maatiaisista


Mietiskelin, miten minä voisin auttaa näissä koronatalkoissa, kun itse olen yli 70 vuotiaana eristyksissä. Entisenä opettajana tuli mieleen kotikoululaiset. Opettajat varmasti huolehtivat parhaansa mukaan opetusmateriaalista. Mutta eipä lisävinkistä liene haittaa. Alakoulun yksi oppiaine on ympäristöoppi ja siinä kotieläimet. Maatiaismuori-kotisivuillani on laaja, helposti luettava tietopaketti kaikista maatiaiskotieläimistämme suomenhevosesta mustaan mehiläiseen. Se on vapaasti käytettävissä. Annan koululaisille luvan käyttää esitelmissään ja muissa esityksissään myös kuviani, kunhan mainitsevat kuvaajan. Kotisivuni ovat ei-kaupalliset eikä niillä ole mainoksia.      


Oheismateriaaliksi sopii hyvin multimediaesitys "Luona vanhan veräjän", jossa esitellään vekkulein valokuvin, eläinten omin äänin ja musiikin avulla kaikki alkuperäisrotumme. 

Musiikin on tehnyt tarinayhtye Tarukki, jossa yhtenä esiintyjän on tämän kevään Voice of Finlandia ehdokas Riikka Hänninen, 


Video kestää noin 20 minuuttia ja sen aikana kotiopettaja voi keittää itselleen vaikka kahvit. 


Multimedian kuvasin suurimmaksi osaksi vuosina 2008- 2012 eläkkeelle päästyäni maatiloilla ja luontokohteissa ympäri Suomea. Eniten tietenkin Kolilla ja Kortelahdessa.


Sopivaa oheismateriaalia on myös kantriyhtye Huojuvan Ladon musiikkivideo Suomenhevonen, jonka valokuvat ovat minulta. 



Näitä kaikkia tehdessäni tärkein tavoitteeni on lisätä tietoa maatiaiskotieläimistä ja edistää niiden arvostusta. Meillä ei ole varaa hukata näitä monimuotoisia  selviytyjiä, jotka ovat olleet aina suomalaisten apuna ja tukena.  




tiistai 17. maaliskuuta 2020

Koronan vankina Kortelahdessa


Tänä aamuna aurinko nousi Pielisen puolelta ja linnut virittelivät kevätkonserttia. Kuljin koirieni kanssa hankikannolla Kortelahden pelloilla ja kotimetsässä enkä olisikaan halunnut olla missään muualla.


"YLI 70-VUOTIAAT velvoitetaan pysymään erillään kontakteista muiden ihmisten kanssa mahdollisuuksien mukaan (karanteenia vastaavat olosuhteet). Tämä ei koske kansanedustajia, valtiojohtoa ja kunnallisia luottamushenkilöitä."

Eilen illalla tämä uutinen jysähti tietoisuuteeni. Olin tietysti jo aiemmin ymmärtänyt, että koronavirus on erityisen vaarallinen iäkkäille ihmisille ja ihmisille, joilla on jokin vastustuskykyä heikentävä sairaus. Ajattelin, että kumpikaan ei koske minua. Vastustuskykyni on ollut aina hyvä. En ole sairastanut flunssaakaan moneen, moneen vuoteen. Hallitus määritteli minut nyt kuitenkin iäkkääksi. Kait se sitten on uskottava, vaikken itse pidäkään itseäni vielä vanhuksena. Tosiasia kuitenkin on, että täytän vapun toenoissa 72 vuotta.

Arvostan meidän nykyistä hallitusta ja ymmärrän tiukat toimet. Vaikka en ole itsestäni kauhean huolissani, päätin pienen pohdiskelun jälkeen noudattaa hallituksen määräystä tunnollisesti. Minusta meidän jokaisen on nyt tärkeää toimia ohjeiden mukaan. Sooloilut heikentävät tavoitteita kukistaa epidemia mahdollisimman vähin vahingoin.

Mitä tämä kuukauden karanteeni merkitsee omassa elämässäni? Minun piti puolentoista viikon päästä lähteä ystävien kanssa Lappiin. Ensin kauan odotetulle Pilvipolun koirien poropaimennusleirille Pelloon ja siitä sitten vielä pohjoisempaan unelmieni matkalle Käsivarteen. Pettymys oli suuri, mutta toivottavasti reissu vain siirtyy.

Toinen iso pohdinnan asia on äitini hautajaiset ensi lauantaina. Ensin suunnittelimme sisarusten kanssa pitävämme muistotiaisuuden noin 50 ihmiselle. Sen onneksi peruimme jo viime viikolla, koska vieraissa olisi ollut paljon iäkkäitä ihmisiä ja myös odottavia äitejä. Nyt olen vähän ymmällä, voinko osallistua edes itse Rauhankappelin siunaustilaisuuteen, johon tulee vain lähisukulaisia. Muistotilaisuus joka tapauksessa pidetään vasta sitten, kun epidemia on ohi. Toivottavasti kesällä. 


Minä olen nyt ainakin neljä viikkoa vankina täällä Loma-Kolilla Kortelahdessa. Toivottavasti tilanne sen jälkeen on rauhoittunut niin, että pääsen muuttamaan viimeistään vappuna Reposaareen. 

 
Itseni kannalta pohdiskelen, että ehkä on hyvä elää erakkona viimeiset ajat Kortelahdessa. Jätän nyt hitaita jäähyväisiä rakkaalle maisemalleni. Tavaroiden pakkaamisen ohessa aion päivittää ahkerasti blogiani, kuvata ja viettää laatuaikaa kissojeni, koirieni ja kanojeni kanssa. Seuraamme yhdessä viimeisen keväämme edistymistä Käränkälammen rannalla vaaran sylissä. Tapaan vielä kerran Kolille saapuvat linnut. Mustarastas on jo saapunut. Tänä aamuna kuulin teerien kukerruksen.


Käpytikat ovat jo jonkun aikaa rummuttaneet kevättä. Pihan vanhan männyn katkenneessa oksassa on juuri sopiva, komea kaikupohja. Toivotan kaikille blogini lukijoille aurinkoista kevättä. Vaikka varmasti moni asia on nyt epävarma ja pelottaa, luonto edelleenkin huolehtii meistä. Kevät antaa aina toivoa. 

maanantai 16. maaliskuuta 2020

Kissajakoira-leikkejä keväthankiaisella

Mietiskelin, että pitäisikö kirjoittaa koronaviruksesta. Sitä on kaikki mediat pullollaan enkä minä osaisi tuoda asiaan uutta näkökulmaa. Ihmisillä on nyt paljon pelkoja, paineita ja epävarmuutta, jota haluaisin helpottaa.


Auttaisko pieni kissapäivitys, kun mulla ei ole kissavideoita. No, koiriakin on mukana.


Tämän kevättalven säät jatkuvat edelleen kummallisina. Tätä kirjoittaessani ulkona myrskyää, yöllä satoi vettä, nyt sataa räntää. Eilen sunnuntaina paistoi aurinko ja pakkanen oli yöllä kovettanut vähät hanget kantaviksi. Hankiainen saa koirat, kissat ja ihmiset riemastumaan.


Unnan tyttö viimeisestä pentueesta, kymmenkuinen Pilvipolun Virggo Vilgesjuolgi  eli Halla, on meillä hoidossa. Unna yrittää pitää vilkkaan tyttärensä kurissa ja nuhteessa.



Hei, mitäs oranssia tuolla kaislikossa vilahtelee?





Halla on kyllä tottunut kissoihin, kun omassakin perheessä niitä on kaksi. Mutta eihän sitä voi vastustaa kiusausta olla vähän kujeilematta.


Maija rientää Liinu-emonlle hätiin.


Maija pyysi laittamaan tähän kommentin, että kyllä, kyllä tiedetään, että olen vähän pyöristynyt. Eläinlääkärikin kehtasi siitä huomauttaa. Mutta  hypyt ja kiipeily sujuu entiseen malliin, ainakin melkein.


Nyt punotaan juoni tuon pentuketaleen menoksi.


Maija kertoo muutamin elein, että tässä talossa ei kissoja jahdata.


Okei, tuumaa Halla. Keksitään sitten jotain muuta.




Voi tuota nuorisoa, huokaavat Unna ja Maija.




torstai 5. maaliskuuta 2020

Maaliskuun tuiskut ja tuulet


Tämä talvi on ollut kaikinpuolin erilainen. Eikä vaan sään puolesta. Muuttosuunnitelmat ovat tuoneet mukanaan sekä iloa  ja innostusta että surua ja ahdistusta. Pitää vain uskoa, että asiat järjestyvät. Onneksi minulla on nämä luottettavat kaverit, jotka eivät  turhia murehdi, vaan nauttivat elämästä päivä kerrallaan.











Minä jätän joka päivä hyvästejä näille maisemille. Mansi ja Unna eivät tiedä, että tämä on viimeinen talvi Kortelahdessa. Onneksi Porista pääsee hyvin junalla pohjoiseen. Tulevat talvimatkat voin toivottavasti suunnata yhdessä koirieni kanssa  porokoirien juurille.



Kissat muuttavat myös Länsi-Suomeen maalaismaisemiin. Niin lähelle, että minun on helppo käydä niitä tervehtimässä.


Niiden elämäntapaan ei tule suuria muutoksia, mistä olen iloinen.



Liinu ja Hilla saavat edelleen seikkailla yhdessä.




Sulevi-kukko sietää vielä hyvin poikaansa Tarmoa. Pian Tarmo  saa kuitenkin oman horniolaisen kanaparven Kontiolahdelta.


Sulevi jää Kortelahteen kahden kanansa Vuokon ja Vapun kanssa. Mustat iittiläiset talvihoidokit muuttavat omaan kesäkanalaansa.


Päivällä kevätaurinko jo lämmittää. Kanat pääsivät  ulkoilemaan ja tuulettamaan höyheniään.


Kesällä Kortelahden maatiaisväestä on jäljellä vain Sulevi kanoineen. Kaikukoon sen laulu muistona Maatiaismuorin ja Kortelahden väen onnellisista vuosista.