Pilvipolun Mansi 11. 4. 2012- 27. 12. 2023
Mansi on siirtynyt tunturien tuolle puolelle pilvipeuroja paimentamaan.
Vein Mansin eläinlääkärille, koska olin huolissani sen lisääntyneestä vedenjuonnista. Ultrassa eläinlääkäri totesi isohkon kasvaimen pernassa. Mitään ei ollut tehtävissä, jouduin jättämään Mansille jäähyväiset ihan liian aikaisin.
Mansi oli koira, joka katsoi aina minua suoraan silmiin. Rehellinen, lempeä ja viisas.
Mansi sai viisi poikaa rotuunotetun Rannun kanssa vuonna 2015. Eemeli ja Mansin PilvipolunVelho-pennut ovat jatkaneet harvinaista sukulinjaa eteenpäin. Tavoitteenani on ollut säilyttää vanhoja saamelaisia porokoirasukuja ja hyviä paimennusominaisuuksia.
Mansi suoritti poropaimennustestin 2018. Sen pojista kolme on samoin suorittanut testin hyvin arvosteluin ja Pilvipolun Velho-Tilko on osallistunut myös poropaimennuskilpailuun hyvin tuloksin. Toisen polven jälkeläisitä muutama on mennyt työkoiraksi porotiloille.
Mansi vietti onnellisen lapsuuden ja nuoruuden emonsa Piparin, koiranpentujen, kanojen, kissojen ja lampaiden kanssa Kortelahden pientilalla Kolilla. Kuvassa Mansin Velho-pennut.
Myöhemmin porukkaan liittyi rotuunotettu Unna Näkkälästä.
Mansi rakasti kaikkia poikasia, erityisesti lapsia.
Viimeiset vuodet Mansi on elellyt Reposaaren merimaisemissa.
Kiitos Mansi!