Suo kukkii ja tuosuu

Läksin illalla melomaan lammelle toiveena löytää kuikat. Ne pysyttelivät kuitenkin piilossa. Lipuessani kajakissani suon reunaa, huomasin rantamättäällä herkän, valkean kukan. Se sädehti kuin kesämorsian laskevan auringon valossa. Näin niitä olevan enemmänkin suon märimmässä osassa, jonne ei jalkaisn pääsisikään. Pianhan se kännystä googlettamalla selvisi, että kysessä  on raate.

 Aurinko laski Käränkän taakse.

Valoa alkoi olla jo niukasti kukkien kuvaamiseen. Päätin tulla seuraavana aamuna uudestaan.

Rantatörmät suorastaan pursusivat suopursun kukkia ja tuoksua.

Suokukka

Hillan kukinta alkaa olla jo lopuillaan ja marjat alkavat kehittyä.

Suovilla

Raate

Minä niin toivoin, että suon kauniille keloille istahtaisi joku komea tai harvinainen lintu. No eihän räkättirasataskaan ruma ole.

Tavi

Kortelahden kesän maatiaiset

Kortelahden pientilalle on tulossa vilkas maatiaiskesä.

Sulevi-kukko on ottanut luontevasti oman paikkansa pihan kukkona ja hoitaa herätykset aamuvarhain. Kuka nyt kesäaamuina malttaisi nukkua!

Sulevi toimii koirien kanssa myös pihan turvamiehenä. Sulevi ja Unna valppaana.

Pieni päiväpalaveri Mansin kanssa. 

Maija tapansa mukaan vähän kujeilee kanojen kanssa.

Ja poistuu sitten äkkiä paikalta, ettei Sulevi kerkiä suuttua.

Liinulla sen sijaan on hyvät käytöstavat. Kohteliaasti se ohittaa Hella-rouvan. 

Mustaruusu kukoistaa kilpaa kesän ensimmäisten kukkien kanssa.Se on taas aloittanut munimaankin.

Mutta mitäs uusia eläimiä metsälaitumelle on tullut? 

Ensimmäisenä aamuna vähän ujostutti.

Puolivuotias risteytyssonnipoika Orkki

Sitten uteliaisuus ja vihreän houkutus voitti.

Puolivuotias kyyttöpoika Okea. 

Vuoden ikäinen kyyttöpoika Oreli

Kanojen ja Maijan kanssa on jo tehty lähempää tuttavuutta.

Muutamaa erilaista kesätyöläistä vielä odotellaan.  On mukava saada erilaisia kuvattavia ja samalla osallistua tärkeään  yhteistyöhön   Satuhakan ja Marikon/ kanssa luonnon monimuotoisuuden puolesta.

Aamukahvilla Tarhapurolla

Kun ajelee Kolin Rantatietä satamasta eteenpäin  pari kilometriä, tulee vastaan Likolahden parkkipaikka. Siitä lähtee polku Tarhapurolle.

Ketunleivät eli käenrieskat kukkivat polun varrella.

 Tarhapurolle on matkaa 900m.

Tarhapurolle kannattaa tulla aamulla, jolloin nouseva aurinko valaisee rinteet. Veden määrä oli jo vähentynyt keväästä.

Putous kohisi viihdyttävästi.

Aamukahvi vanhasta paljon Suomea ja Vienan Karjalaa kiertäneestä kuksasta maistui. Taidankin aloittaa uuden sarjan, minne kuksa kuljettaa eli käyn suosikkipaikoissani aamukahvilla.

Vanhan metsän keskellä veden kohinassa mielikuvitus lähtee liikkeelle ja on aikaa huomata enemmän. Yhtäkkiä minusta tuntui, että minua tarkkaillaan.

Tarhapuro herätti myös muistoja. Kuva on kymmenen vuoden takaa. Silloin minulla oli treffit Tarhapurolla. Olinko rakastunut? Kuva on kyllä itse ottama vitkalaukaisimella. Tuosta ajasta olen kuluttanut  ainakin kahdet vaelluskengät loppuun.Nykyiset kuluvat jo hitaampaan tahtiin.

 Jos käy Tarhapurolla, kannattaa käydä myös Rantatien toisella puolella Mustanaholla.

 Nyt niityn ojissa kukkivat rentukat. Kohta keto alkaa kukoistaa.

Kosteikossa kuhisee

Kolin kylän ja Juuan rajalla on hieno kosteikko, jossa olen käynyt kuvaamassa lintuja viikko sitten aamulla ja eilen illalla. Oiva ja Heidi Vattulainen ovat rakentaneet kosteikon ja viihtyisän lintutornin, joka on saanut nimekseen Äimänkäki.

Helatorstaina kosteikon reunalla oli vielä pienet lumikinokset. Kalalokkeja ja joutsenpari aamutoimissaan.

Sinisorsia eli heinäsorsia oli useampia.

 Kalalokeilla oli tunteet kiihkeinä.

 Samoin taveilla

Telkkäkoiras

Helluntaiaaton iltana tunnelma kosteikolla oli rauhallisempi.

Metsäviklo ja sammakko

Sorsarouva keimaili ukolleen.

Joutsenpari puuhasteli helatorstaiaamuna kuin olisivat pesää rakentaneet. Nähtävästi kuitenkin muuttivat muualle.