Kesäisin en malta nukkua aamuisin. Heti herättyäni vilkaisen ikkunasta.
Sumu ja aamunkajo houkuttelevat lammelle. Keitän kahvin termokseen ja otan kamerat mukaani. Soudan tai useimmiten huopaan hiljalleen lammella. Takaperin soutaessa havaitsen linnut paremmin. Annan virtauksien kuljettaa venettä. Silloin linnut eivät häiriinny. Minulla ei ole lintukuvaukseen sopivia pitkiä objektiiveja eikä piilokojuja. Siksi minun on vain oltava hiljaa ja toivottava, että linnut hyväksyvät minut osaksi maisemaansa.
Tänä kesänä telkkä pesi viime vuonna pystytettyyn pönttöön saunarantani viereiselle soiselle niemekkeelle.
Keväällä sain seurata soidinmenoja
http://suakkuna.blogspot.fi/2013/05/kortelahden-kevatlinnut.html
Juhannusaatonaattona join aamukahvia kaislikon katveessa veneessä ja huomasin, että minulla oli suloista aamukahviseuraa.
Yhtäkkiä toinen telkkänaaras lensi lahdukkaan.
Emo kiiti puolustamaan reviiriään ja poikasiaan.
Telkät pärskivät, sukeltelivat ja ajoivat toisiaan takaa-
Lopulta tunkeilija häipyi. Miksi telkät tappelivat? Oliko toisen haudonta epäonnistunut ja se yritti ryöstää poikaset?
Äkkiä poikasten luo!
Perhe taas turvallisesti koossa.
Lopuksi sikermä Käränkällä amukahvilla tapaamiani lintuja:
Kalalokki
Västäräkki
Viklo, mutta pitää tarkistaa kirjeenvaihdosta, mikä viklo.
Joutsenten pikavisiitti
Kuikka pesii lähisuolla, mutta pitää etäisyyttä. Toivottavasti näen kesän kuluessa poikasen tai poikasia.
Yöttömän yön juhlaa!