Ensimmäisenä lähti Pekka. Pekka jäi Pohjois-Karjalaan Tohmajärvelle. Siitä tuli Pekko ja se kotiutui nopeasti omakotitaloon, jossa se sai kaverikseen koiran.
Risto matkusti Helsingin kautta Lohjalle. Matka kuulemma sujui hyvin ja toivottavasti kotiutuminenkin. Ristokin saa uudessa kodissa koirakaverin.
Voiskos kanan kanssa painia?
Ei kuulemma. Emäntä kielsi ankarasti ja kanakin räpytteli pelottavasti siipiään. Painitaan sitten Unnan kanssa.
Rauha on sopiva painikaveri.
Rauha jättää jäähyväiset syntymäkodille ja matkustaa kanssani Tampereelle.
Rauhan kanssa kuitenkin tapaamme usein. Siitä tulee lastenlasteni Peetun ja Hugon oma kissa. Rauha soepeutuukin näistä pennuista parhaiten sisäkissaksi. Se on rauhallisin ja harkitsevin.
Maija on villi saalistaja.
Maija jää toistaiseksi Maatiaismuorin ilopilleriksi ja väriläikäksi. Täytyyhän kissakuviin saada vähän muitakin värejä kuin oranssia. Varsin pätevä syy pitää kissanpentu itsellään, eikö vain?