maanantai 29. kesäkuuta 2015

Karitsoiden nimiäiset

Sain luvan antaa nimet Kortelahdessa syntyville karitsoille. Surprizan karitsat ovat ensimmäiset Kolilla syntyneet ja koska siinä sopuvasti tuli kaksi poikaa ja yksi tyttö, pakkohan nimiksi on antaa huippujen kunniaksi Saramon Ukko, Saramon Akka ja Saramon Paha.



 Saramon Akka, paino 2,9 kg



 Saramon Paha, 3,5 kg



Saramon Ukko 3,4kg

 Liinu kävi tutustumassa karitsoihin.






Surprizan ja karitsoiden lempipaikka on suurien koivujen juurella. Siinä karitsoiden on hyvä lepäillä lämpimän kiven kupeessa puron solinassa. Muiden uuhien karitsointia odotellaan.

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Yllätys niityllä




 Mutkan Surpriza  2,5 v kainuunharmasuuhi. Illalla laitumella käydessäni katselin, että onhan tuo  Supriza jo aika pallo.

 Vielä oli kuitenkin koko lauma koossa.

Vähän Surpriza suunnitteli lähteä omaan rauhaan.

Aamulla viiden aikaan ei portin luona ollut kuin kolme uuhta. Surpriza löytyi laitumen toisesta laidasta pitkästä heinikosta. Ja  jaloissa makasi kolme pientä mustaa.
Jälkeiset vielä riippuivat perässä. Ne irtosivat  pian.

 Tyttökaritsa vasemmalla ja kaksi pässipoikaa.

Kaikki on sujunut mallikkaasti ja karitsat ovat vahvasti leimaantuneet emoonsa.

Kuvatessani luottavaista Suprizaa tuli muukin lauma tervehtimään tuoretta äitiä.

 Pässipoika

Molemmat pojat. Kainuunharmaat karitsat syntyvät mustina ja harmaantuvat pikku hiljaa. Karitsoiden isä on Mutkan Turo.

Tyttö. Kaikki ovat imeneet jo moneen kertaan.
Elämä saa hyvän alun, kun saa syntyä kukkivalle kesäniitylle ja emolla riittää lämmintä maitoa.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Pentujen eläinkoulu

 Pilkki, Tilko, Sahfi, Luuhki ja Rannu kuvassa kuusiviikkoisia.

 Tilko pääsee retkeilijäkoiraksi. Se saa kaverikseen kahdeksanvuotiaan ivalolaisen monirotuisen Unnan. Tilko asuu osan vuotta Etelä-Suomessa Nummelassa ja loma-ajat Kemijärvellä.

 Sahfista tulee isona ehkä savolainen terapiakoira. Tässä Sahfi tervehtii ystävällisesti lampaita.

Luuhkista tulee perhekoira ja isännän retkikaveri  Kontiolahteen. Rannu pääsee puolienonsa Joikun kaveriksi lammastilalle Sahalahdelle.
Pilkki muuttaa Sipooseen ja saa kaverikseen paimensukuisen uroksen ja vanhemman koirarouvan. Kissakavereitakin on luvassa. Pilkinkin perheessä harrastetaan innokkaasti retkeilyä.

 Hilla opettaa pennuille, että kissoja tulee kunnioittaa.



Kanojen kieli on aika vaikeaa ja erilaista kuin koirien kieli.



Aamuhetki pihalla

Mansi ja Pipari opettavat rauhallista suhtautumista lampaisiin.



lauantai 20. kesäkuuta 2015

Pentutestailua

Pennut ovat nyt reilut viisi viikkoa ja olen yrittänyt nähdä luonne-eroja, että voisin suositella oikeantyyppistä pentua jokaiselle perheelle.Eroja ei paljon ole ja se lienee hyvä asia. Yksikään pennuista ei tunnu olevan herkkä koville äänille. Kaikki menevät rohkeasti uusiin paikkoihin. Pennut hakeutuvat ihmisen seuraan ja kulkevat ulkona hyvin minun perässäni. Satu ja Petra kävivät testaamassa pennut ja tulivat samantapaisiin tuloksiin.

Pilkki kävi ekana suukottamassa lammasta.

Pilkille tulee vähän pitempi turkki.

 Pilkki ei ensimmäisenä aloita tappelua, mutta puolustaa itseään topakasti.



Runne on reipas partiolainen.

Aina valmis!

Luuhki saapuu iloisesti paikalle.  Luuhki seuraa ympäristöä tarkasti ja muistaa katsella myös ylöspäin.



Tilko on heti tilanteessa mukana. Tilkossa on pomoainesta.



Sahfi on ehkä joukon harkitsevin ja rauhallisin, ainakin tässä vaiheessa. Viihtyy sylissä.





 Hyvää Jussia, toivottaa historiapojat!


tiistai 16. kesäkuuta 2015

Maatiaismuorin matkalla

Jos asut maalla ilman autoa ja sinulla on liuta kotieläimiä, matkan suunnittelu vaatii melkoista logistiikkaa ja avuliaita ystäviä. Viiden päivän  kesämatkani onnistui kuitenkin erinomaisesti ja oli kaikinpuolin mielenkiintoinen ja maatiaisuutta pullollaan.

Ensin suunnistin kohti Porvoota. Kiiitos Anulle, että kuksasi minut Kolilta varhaiselle aamujunalle. Kouvolassa oli Raila minua autollaan vastassa ja rattoisasti rupatellen huristelimme kohti Porvoota. Valokuvanäyttelyyni  Mummolan maatiaiset tarkoitetut canvastaulut ja muu rekvisiitta olivat saapuneet perille jo edellisenä päivänä, kun inkoolaiset pennunkatsojat veivät ne Porvooseen.  Saimme  Railan, Tuulikin ja Fredrikan väen avustuksella näyttelyn pystyyn hyvissä ajoin ennen avajaisia.
kuva Tuulikki Nyyssönen
Piipahdapa katsomassa, jos vierailet Porvoossa. Näyttely avoinna kesä- heinäkuun ajan ( juhannusviikon suljettu)  ti- pe 11- 16. Fredrikan Lähteessä saa maittavaa kasvisruokaa ja myös koirat pääsevät ravintolaan.


Avajaisvieraita.

Porvoosta läksin Emmin mukana Paippisiin. Seuraavana aamuna suunnistimme aamuvarhain kohti Rymättylää. Rymättylässä saimme tutustua Sikka Talun lammastilalla lampaiden lypsyyn ja maistelimme ihanaa lammasjäätelöä.

 Suklaista lammasjäätelöä aamupalaksi.

 Lypsylle!

 Suurin osa lypsylampaista  on itäfriisiläistä lammasrotua. On joukossa myös ahvenanmaanlampaita.

Rouvat rivissä


Seuraavaksi vierailin lapsuudenystävni Mervin luona Järvenpäässä. Aamulla hän vei minut Tikkurilaan, josta pääsin junalla Mikkeliin.
Perjantai-iltana Mikkelissä Otavan opistolla  alkoi kotitarvekanalan ja pienlampurin-kurssi, jossa minä hoidin kanaosuuden.
 Otavan kaunis päärakennus

Omat kanat, omat munat-kirjani oli opiskelijoiden  kurssikirjana.

 Lauantaina vierailimme Hakalan Kertun pihakanalassa ja Villa Laurilassa, jossa oli monenlaista villaeläintä.
Kertun kanat ovat kiuruvedenkantaa


Villa Laurilassa nähtiin villaa monessa muodossa.

 Kahden viikon ikäinen laamavasa.

 Angoravuohia

Ahvenanmaanlammaspässi ja suomenlammaspässejä.

Kotiin pääsin taas kätevästo pennunkatsojien kyydissä. Nuorimmaiseni Taneli oli ollut kotimiehenä ja koiranpennut sekä muut eläimet oli hoidettu erinomaisesti.