sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

Karanteeniajan mielen muuttolaatikot



Kuusi viikkoa mummokaranteenia. Tänä aamuna varhaista aamukahvia juodessani kokosin henkilökohtaisia kokemuksiani ja ajatuksiani tästä erikoisesta ajasta.
Eniten minua ahdistaa joukkokuolemat hoivakodeissa. Siksi ajattelenkin kiiitollisena, että oli armeliasta, kun äiti kerkesi kuolla juuri ennen tätä eristystä. Mitä olisi ollut 95-vuotiaan muistisairaan elämä hoivakodissa näinä viikkoina?


Minun yksineläjän elämä ei ole järisyttävästi muuttunut. Muuton järjestely aiheuttaa ehkä hieman enemmän päänvaivaa, kun itse ei voi olla konkreettisesti muutossa mukana. Olen piirtänyt Reposaaren Toivolan talosta pohjapiirustuksen, johon olen sijoittanut huonekalut. Sen avulla ne toivottavasti hoituvat oikeille paikoilleen. Tavaroista olen jo pakannut suurimman osan pahvisiin muuttolaatikoihin, joissa lukee päällä alakerta tai yläkerta. Jos saan laatikot oikeisiin kerroksiin, selviän kyllä uudessa kodissa tavaroiden purkamisesta yksin. Siinähän seuraava karanteenikuukausi sujuukin. On ainakin tekemistä.


Tähän ei ole paluuta. Vielä maaliskuussa koti oli järjestyksessä. Nyt joka nurkassa on muuttolaatikoita. 

 Hyvin olemme kaikki täällä viihtyneet.


Tulen varmaan muistamaan tämän poikkeusajan yhtenä elämäni käännekohtana. Tavaroiden karsiminen, hävittäminen ja pakkaaminen on herättänyt monenlaisia  muistoja ja tuntemuksia. Olen käynyt elämääni läpi. Jo unohtuneita asioita on pulpahtanu pintaan. Olen tehnyt jonkinasteista kuolinsiivousta. Enää materiaalimäärä, valokuvat, kansiot, cd-kasetit, lehdet ja lehtileikkeet eivät ole ylivoimainen kaaos. Säilyttämisenarvoiset ovat omissa laatikoissaan ja kansioissaan.  Ja minunkin mielessäni on rauha. Muistotkin ovat omissa lokeroissaan, joista voin niitä hakea tuomaan elämään voimaa, merkitystä ja ymmärrystä. Jotakin olen ehkä tietoisesti tai tiedostamatta unohtanut.


En ole missään vaiheessa pitkästynyt täällä Kortelahdessa. Ympärillä on ollut kevääseen herännyt luonto. Olen päässyt hyvin ulkoilemaan ja retkeilemään. Jossain vaiheessa stressasi, kun muutto ei meinannut edistyä, koska oli paljon mukavampaa valokuvata, käsitellä kuvia ja kirjoittaa blogia. No, onneksi välillä on ollut sateisia päiviä. Sain ulkopuolista apua varastojen tyhjennykseen, jätteiden ja kierrätystavaroiden kuljetukseen. Kolilaiset ystävät ovat hoitaneet pyyteettömästi kauppa-asiat.
Päivän piristys on ollut pikku Pietan whatsapp-puhelut. On ollut hellyttävää seurata iloisen kaksivuotiaan touhuja ja juttuja.
Olen soitellut  vanhoille ystäville. Mukavaa, että tämä vanha tapa, ystävien kanssa  puhelimessa rupattelu on elpynyt. Toivottavasti se jatkuu poikkeustilan jälkeenkin. Toisaalta täytyy tunnustaa, että nettiriippuvuuteni on selvästi lisääntynyt. Kun ei voi tavata, on mukava edes somen kautta seurata ihmisten elämää. Myös koiraharrastuksessa saan kasvattajana paljon viestejä pentujen tekemisistä. Yhdessä paneudutaan huoliin ja ongelmiin, iloitaan edistymisestä ja koirien touhuista.


Kissani, kanani ja koirani ovat olleet jokapäiväinen iloni. Olen saanut viettää niiden kanssa tiiviisti  nämä viimeiset yhteiset ajat Kortelahdessa.
Varastossa on paljon kuvia tulevan eroahdistuksen lääkkeeksi. Arvokkain muuttolaatikkoni onkin 11 vuoden ulkoiset kiintolevyt valokuvistani. Kiintolevyjä on kaikkiaan kertynyt 13 kappaletta ja niissä on tallennettu muistoja arvioni mukaan yli 10 terabitin eli 10 miljoonan megabitin verran.



tiistai 21. huhtikuuta 2020

Pelasta pörriäinen niin pörriäiset pelastavat sinut



Olen innolla mukana Yle Luonnon Pelasta pörriäinen kampanjassa. Kun meidän ihmisten omille eduillemme rakentuva maailmanjärjestys järkkyy, ehkä nyt pikkuhiljaa tajuamme, miten riippuvaisia  olemme maapalolla kaikista elollisista, myös niistä ihan pienistä pörriäisistä. Nyt on hyvä aika tehdä hyvä pörriäisteko.

Kolin Kortelahdessa
Jätä nurmikko leikkaamatta tai rauhoita pörriäisille edes pieni läntti.  
Tätä on helppo toteuttaa sekä maalla että kaupungissa. Miten paljon mielenkiintoisempi ja kauniimpi on monimuotoinen kesäinen kukkaniitty kuin yksipuolinen, tasaisen vihreä nurmikkoaavikko.

Reposaaressa


Rakenna hyönteishotelli.
Kortelahdessa riittää lahopuita ja koloja hyöteisille. Uudessa kodissani Reposaaressa niistä saattaa olla pulaa. Sinne pienelle pihalleni aion hankkia muutaman hyöteishotellin.


Älä käytä myrkyllisiä aineita puutarhassa.
Ne voivat tuhota pöriäisten terveyden ja lisääntymiskyvyn.


Istuta pölyttäjäystävällisiä kasveja. 
Hyönteisten määrä vähenee kovaa vauhtia. Esimerkiksi Saksassa lentävien hyönteisten määrä on romahtanut yli 75% 27 vuoden aikana. Valtaosa ( 75%) viljelykasveista tarvitsee hyönteispölytystä. Tärkeimpiä pölyttäjiä ovat mehiläiset ja kimalaiset.
Kuvassa alhaalla pohjolan tumma mehiläinen eli mustamehiläinen, joka oli aiemmin hyvin yleinen Euroopassa mutta nyt uhanalainen.


Tee joku muu pörriäisteko.
Minun pörriäistekoni on ryhtyä niittysissiksi eli ripotella niittykukansiemeniä sopiviin paikkoihin kaupungissa ja joutomailla.


Tilasin jo tammikuussa kotimaisia niittykukan siemeniä. Nyt kuitenkin korona sotki suunnitelmani, etten päässyt itse niitä ripottelemaan Reposaaren kotini pihalle ja sopiviin paikkoihin talon seinustalle kadun puolelle.


Onneksi minulla on Räpsöössä oiva pikku apulainen. Kukkien siemenet laitettiin hiekan sekaan ja Pieta heitteli hiekat iloisesti sekä oman kodin että tulevan mummilan pihaan ja kadun reunaan.



Viime kesänä vierailin Reposaaressa avoimien pihojen päivänä ja ihastuin kylämäiseen, rentoon idylliin. Kuvasin tietämättäni jopa tulevan kotini, keltaisen Toivolan talon. Siellähän kukki jo  monet niittykukat!


Pelastetaan pörriäiset ja parempi tulevaisuus lastenlapsillemme!


Iloa tulevaan kesään!


lauantai 18. huhtikuuta 2020

Sumu maalaa maisemaa



Tämä viimeinen kevät tarjoili minulle kaksi  unohtumatonta usva-aamua Kolin vaaroilla. Hienon  huippujenkierrosaamun jälkeen kiipesimme Irkun kanssa seuraavana aamuna kotivaaralleni Käränkälle. Alkumatkasta hieman upotti ja tarvitsin lumikengät. Metsässä lumikenkäreitti oli osoittain sula ja välillä jäinen niin, että pitävät  liukuesteet kengissä ja sauvat käsissä pääsin hyvin kapuamaan ylös.


Kun pääsimme näköalaterassille, sumu oli peitellyt Käränkälammen, Loma-Kolin ja Pielisen  peiton alle piiloon.








Usvaa virtasi pohjoisesta, välillä paksuna peittona, välillä ohuina hahtuvina.









Tämä maisema on antanut minulle paljon lohtua, iloa ja innosusta. Kiitos Kortelahti ja Käränkä!

keskiviikko 15. huhtikuuta 2020

Huippuaamu Kolin huipuilla


Kolin Ukko, Akka ja Paha tarjosivat minulle  kauniin läksiäislahjan: inversion kevätvalossa.


Herätys aamulla noin kello neljä. Ukolla olimme Irkun kanssa vähän ennen auringon nousua eli puolta kuutta. 


Olen nähnyt Pielisen yllä sumupeiton eli inversion ennenkin. Mutta en koskaan keväällä.








Näkymä Pahlata kohti Mäkrää


Akalla


Akalta Pahalle päin


Aamuaurinko valaisi Paimenvaaran




Likolahden nuotiopaikka on jo sula. Pikkuhiljaa sumu hälveni Pieliseltä ja aurinko alkoi lämmittää.  Eväät maistuivat.  Koko retken ajan  pidimme vähintään metrin välin ja molemmilla tietysti omat eväät. Ketään muita enmme näin aamuvarhain kohdanneet. Näin keväällä ja korona-aikaan aamuretket ovat parhaita.


Viime syksynä kokosin yhteen aiemmat inversio-retket Kolilla