Valokuvaajan unelma Afrikan The Big Five , viisi suurta, ovat leijona, elefantti, leopardi, sarvikuono ja puhveli. Mitkä ovat valokuvaajien tavoitellummat eläimet täällä Pohjolassa? No itsetäänselvästi niihin kuuluvat karhu, susi, ahma ja ilves. Mikä on viides? Ehkäpä hirvi. Muita vaihtoehtoja voisivat olla metsäpeura tai norppa. Tai ehkä jonkun mielestä maakotka tai merikotka.
Mietiskelen, että olen aika onnekas. Olen nähnyt luonnossa karhun, suden ja ahman, hirven, metsäpeuran , maakotkan ja merikotkan ja päässyt myös kuvaamaan niitä. Kaikista ei nyt niin kovin loistokkaita kuvia, mutta todistusaineistoa kuitenkin. Ilves ja norppa on näkemättä. Ilveksen jälkiä näen lähes päivittäin täällä Kolin maastossa. Ehkäpä vielä jonain päivänä pääsen sen yllättämään. Ensi kesänä suuntaan taas Saimaalle norppavesille.
Ahman näin Norjan puolella Paraksen rinteellä vuonna 2008. ( Kuva ei kuitenkaan ole sieltä, vaan Erä-Eeron kuvauskojusta Lieksan Kontiovaarasta)
Olimme kahvitauolla, kun huomasimme, että mukana ollut vaelluskaveri Mökö alkoi tiukasti tuijottaa rinteeseen. Seurasimme koiran katseen suuntaa ja siellähän se ahma jolkotteli rinnettä alas. Kuvaa en silloin saanut, koska minulla ei olut kuin 24mm-70mm zoomobjektiivi mukana.
Toukokuun lopulla 2012 vietin yhden yön Erä-Eeron kuvauskojussa ja pääsin kuvaamaan ahmaa sekä keväisessä ilta- että aamuvalossa.
Karhun olen nähnyt ensimmäisen kerran luonnossa Lieksan Vaskikalliolla elokuussa 2007. Kyseessä ei kuitenkaan ole kuvan karhu, vaikka se kokonsa ja värinsä puolesta muistuttaakin sitä. (Karhu on kuvattu Kuhmossa piilokojusta.)
Olin ystävien kanssa ihailemassa Vaskikallion jylhiä maisemia. Kallio päättyy jyrkkään rinteeseen. Kun läksimme takaisin päin, alkoi Tsahpi-koirani hieman edempänä haukkua vähän pelokkaana. Samalla editsemme vilahti joku keskikokoista koiraa hieman suurempi tumma otus.
Tsahpi oli törmännyt erauspentuun, jolla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin paeta editsemme, koska toisella puolella oli jyrkkä pudotus.
Elokuussa 2012 pääsin kuvaamaan karhuja Lassi Rautiaisen Wildlife Safaris-kojulle Kuhmoon.
Unohtumattomin elämykseni on viimesykyinen Paanajärven karhun kohtaaminen. Venäjällä Paanajärven kansallispuistossa Oulangan naapurissa näimme ison uroskarhun uivan kapean Paanajärven yli ja nousevan ylos Ruskeakallion kohdalla.
Kuhmon kojukuvausreissulla näimme myös susia. Ne olivat paljon varovaisempia kuin karhut ja hiippailivat metsän reunassa.
Vaikuttavin elämys tapahtui kuitenkin vasta, kun olimme kömpineet makuupusseihin pimeässä kojussa. Yhtäkkiä alkoi ympäriltä kuulua tummasävyistä, sydänjuuria riipivää ulvontaa. Sudet kutsuivat toisia syömään. Ulvontaa kesti ehkä kymmenen minuuttia. Olimme niin luomoutuneita, ettemme älynneet nauhoittaa kokemusta.
Tässä minut huippuelämykseni Pohjolan Big Fivesta. Mitkä ovat sinun kokemuksesi?