sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Toivolan pihalla Räpsöössä

Tänä vuonna ei Reposaaressa järjestetä suosittua Avoimet pihat-tapahtumaa. Tervetuloa näin virtuaalisesti Toivolan keltaisen talon pihaan!


Pietan kanssa vietiin pennut eka kertaa ulos vähän alle kolmiviikkoisina. 


Juuri ennen helteitä ystävälliset Räpsöön remonttireiskat nikkaroivat pihalle koira-aidan. Nyt voin pitää ulko-ovea auki ja koirat saavat ulkoilla vapaana pihalla. Etenkin, kunhan pennut alkavat vipeltää rapuissa omin jaloin, tämä on suuri helpotus. Ja onhan mummilan piha nyt myös lapsiturvallinen. 


Samalla niitettiin kaksi kurtturuusupensasta maan tasalle. Niiden kanssa saa kyllä tehdä töitä monta vuotta. Näyttää täällä olevan aika paljon kurtturuusuja vanhoilla, villiintynillä pihoilla. Pitäisi varmaan järjestää kurtturuusun hävitystalkoot. Ehkä ensi kesänä?


Pihalla on vanha heikkalaatikko, joka kasvaa nyt salaattia, perunaa ja kesäkukkia. Salaattia olen syönyt monena päivänäja tehnyt jo uuden kylvön. Tällainen pieni, rajattu kasvimaa sopii minulle oikein hyvin. 
 

Piha on riittävän iso porokoirien juoksuleikkeihin.


Mustarastaalla on pesä ulkorakennuksen katonrajassa. 


Elämän pieniä ylellisyyksiä. Aamulehti tulee postilaatikkoon talon kulmalle ennen viittä. Näin kesällä voin lukea sen pihalla aamukahvia juodessani. 


Koirat saavat nuuskutella rauhassa. 


Kyllä me täällä viihdymme!





maanantai 22. kesäkuuta 2020

Repolaisten nimiäiset


Kaikki Unnan pennut katselevat nyt maailmaa avoimin silmin ja on tullut aika antaa pennuille nimet. Pitkän pohdinnan jälkeen nimet loksahtivat paikoilleen kuin itsestään. Pennut ovat Pilvipolun Repolaisia, koska he ovat synyneet uudella kotiseudullamme Reposaaressa. Sitten aloin pohtia, miksi halusin tämän pentueen. Syyhän oli halu saada kasvatuksessani tärkeiden narttujen geenit jatkumaan. Kun nyt sopivasti syntyi peräti viisi tyttöä, niille voi antaa perinteikkäät esiäitien nimet isän Pilvipolun Helmen Arwon  sukutaulusta. Ja eiköhän sieltä löydy ideaa myös poikien nimille. Mutta eihän Unna-emonkaan osuutta saa unohtaa. 


Pentueen pienin tyttö on Unnan värinen. Unna tarkoittaa saameksi pientä. Pienestä koostaan huolimatta hän on sinnikäs ja eikä luovuta hevillä tissiä, vaikka isommat yrittävät syrjäyttää. Hän aukaisi myös ensimmäisenä silmänsä. Saakoon pentu nimekseen Pilvipolun Unni Repolainen. 

  
Unni ja veljet päivälevolla. 


Cikki on kantanarttuni. Cikki on saanut jo usemmassa pentueessa kaimoja, joten tässä pentueessa kaiman saa Cikin loistava tytär Pilvipolun Silva. Kaksi tytöistä on väritykseltään Silvan tyyppisiä. Vaikea sanoa, jäävätkö mustiksi vai tuleeko heistä riistanvärisiä. Mutta laajat vaalennukset ja valkeat tassut ovat samanlaiset kuin Silvalla. Yllä oleva tyttöpentu, jolla oikean etujalan varvas on musta, olkoon Pilvipolun Silva Repolainen.

  
Toinen lähes samanvärinen tyttö saa nimensä Silvan hienon tyttären Pilvipolun Metsänimpin eli Hallan mukaan. Hän on Pilvipolun Impi Repolainen.


Pentueessa on kaksi tummempaa tyttöä, joilla on pienemmät merkit. He muistuttavat väritykseltään kantanarttu Cikkiä. Toinen on kastanut tassunpäät valkeaan maaliin. Hän saa nimekseen Pilvipolun Kaisla Repolainen Hallan tyttären Pilvipolun Kaislan mukaan.

 
Toisella tummalla tytöllä ei ole valkeaa etutassuissa ja vain vähän takatassuissakin. Hän saa nimekseen Pilvipolun Helmi Repolainen isoäidin Pilvipolun Vienan Helmen eli Nulpun mukaan ja myös isän nimen mukaan. Helmi on pentueen isoin narttu tällä hetkellä. 


Yksi pojista on selvästi hallava eli riistanvärinen niin kuin emo. Hänen nimensä on Pilvipolun Renni Repolainen isoisoisoisän Nequam Rennyn mukaan. 


Kaksi mustaa poikaa on myös vaikea erottaa toisistaan. Tämä on ekana syntynyt. Olkoon hän Pilvipolun Ranno Repolainen isoisoisän  Tammenniskan Amin kutsumanimen Rannon mukaan. Pilvipolullahan on jo Runneja kaksittain, Ranne ja Unnan veli on Rannu niin että vielä joukkoon mahtuu yksi Ranno, että kasvattaja varmasti menee nimissä sekaisin. 


Rannon tunnistaa masussa olevasta v-kirjaimesta. 


Toinen musta poika saa nimensä isän Pilvipolun Helmen Arwon ja isoisän Pihlajamäen Arwo-Merkin  mukaan eli hän on Pilvipolun Arwo Repolainen. Arwolla on masussa M-kirjain.



Pennut tottuvat lapsiin pienestä pitäen. Pieta käy katsomassa pentuja lähes joka päivä. Hän osaa käsitellä pentuja kauniisti ja rauhallisesti. 


Lisää näiden pentujen esiäideistä ja isistä voi lukea täältä 

maanantai 15. kesäkuuta 2020

Räpsöö mittumaarina, kaunis kuin morsian


Meren ympäröimässä saaressa valo on aamuvarhain ja iltamyöhään aivan erityinen. Meren ja kukkien tuoksut ovat aamuisin vahvimmillaan.


Auringonnousuun ennättää hyvin kotipihasta, josta Satamapuistoon on vain yhden korttelin matka.



Myönnän, että joskus toivoisin tuulimyllyt pois maisemasta. Ne ympäröivät saarta ja maisemaa joka suunnasta. Sitten muistan, että itsekin ostan tuulienergiaa ja jossainhan myllyjen pitää sitä tuottaa. Pitää opetella näkemään tuulimyllyt kauniina, osana ihmisen rakentamaa maisemaa. 


Sitähän tämä maisema täällä muutenkin paljon on. Reposaarella on kunniakas historia satamakaupunkina ja edelleen Meripori on tärkeää satama-aluetta.


Räpsöö ei olisi Räpsöö ilman kalasatamaa. 


Tänne on helppo tulla veneellä. Varmaan lähes kaikilla saarelaisilla on vene. Paitsi  ei minulla...ainakaan vielä


Vierasvenesatamassa voi haaveilla 


Merihenkisyys näkyy taloissakin



Räpsöö pukeutuu juhannusjuhlaan








Junnila ja Takaranta




Mukavaa mittumaaria kaikille!

lauantai 13. kesäkuuta 2020

Plvipolun repolaiset


Miksi kasvatan vielä lapinporokoiria? Koska haluan omalta osaltani vaikuttaa kotimaisen maatiaiskantaisen paimenkoiran säilyttämiseen. Tässä rodussa voin noudattaa koirankasvatuksen hyviä, kestäviä periaatteita. Rotukirja on avoin eli rotuun otetaan vielä poromiesten rekisteröimättömiä työkoiria tai niiden suoria jälkeläisiä. Näin voidaan suojella geenikannan monimuotoisuutta. Itselläni on kolme rotuunotettua narttua, johon kasvatustyöni perustuu: Cikki Kautokeinosta s.1996, Pilvipolun Mansi s. 2012 ja Unna Näkkälästä s. 2014.

Pilvipolun Mansi ja Unna uudella kotiseudullaan Reposaaressa

Lapinporokoira on poroa paimentava koira ja tässä työssä kehittyneet ominaisuudet ja luonne tekevät tästä koirasta erityisen. Se on yhteistyöhaluinen mutta pystyy toimimaan myös itsenäisesti. Se on älykäs selviytyjä. Lapinporokoira soveltuu erinomaisesti poropaimennuksen lisäksi maatilan monitoimikoiraksi, luontoihmisen retkikaveriksi, liikunnallisen perheen koiraksi ja harrastuskaveriksi esimerkiksi etsintään tai jäljestykseen. Tätä rotua ei ole pilattu ihmisten turhamaisuuteen perustuvalla ulkomuotojalostuksella. Lapinporokoira on konstailematon, terverakenteinen, pohjoisissa olosuhteissa hyvin selviytyvä koira. Se soveltuu ihmiselle, joka arvostaa luonnonmukaisuutta ja kohtuutta.


Kesäkuun 8. päivä syntyi Reposaaren Toivolan talossa Unnalle 8 reipasta lapinporokoiranpentua. Tämä oli minulle itsellenikin hieman yllätyspentue. Minun oli tarkoitus astuttaa Pilvipolun Mansi 8v omalla kasvatillani Pilvipolun Helmen Arwolla eli Aatulla 9v.  Olisin halunnut suvultaan arvokkaasta Mansista toiset pennut.

Pilvipolun Helmen Arwo eli Aatu 9v

Toinen tavoite oli saada jälkeläisiä hurmaavalle Aatulle, koska sillä eikä sen veljellä Pilvipolun Helmen Alfalla ole pentuja. Kasvattajan valinnat eivät kuitenkaan aina mene yksiin koirien mieltymysten kanssa. Kun Aatu oli ollut meillä viikon päivät ilman näkyvää tulosta Mansin kanssa, sain idean katsoa, miten se suhtautuu Unnaan, jolla myös oli kiima. No se oli rakkautta ensi hetkellä. Unnan terveystarkastukset olivat kunnossa, suvussa ei ole yhtään samoja koiria, joten annoin pariskunnalle luvan. Näin tuli todistettua, että Aatu osaa astua. Unna ja Aatu tapasivat vain kerran. Unnan kiima oli pitkittynyt, joten ajattelin, että tuskin tulee pentuja. Tässäkin olin väärässä.


Nämä ovat Unnan kolmannet ja viimeiset pennut. Tarkoitus oli pitää pitempi väli ja kartoittaa Neakkel-pentujen (2,5v) ja Vilgesjuolgi-pentujen ( reilu 1v) terveys- ja luonneominaisuudet tarkemmin. Aiemmat Unnan pennut ovat ulkomuodoltaan melko kirjavat, on lyhyttä ja pitkää karvaa, kokokin vaihtelee. Vasta kahdelta on luusto ja selkä tutkittu. Niillä lonkat A ja toisella B mutta selässä VA1(aste1 lievä) ja LTV4 (6 tai 8 lannenikamaa). Selkiä on nyt alettu tutkimaan lapinporokoirilta, ja näitä vikoja esiintyy ehkä noin 20-30 % tutkituista. Vaikuttaisi siltä, että viat ovat enimmäkseen oireettomia. Kennelliitto suosittelee, että siitoskumppanilla on terve selkä. Aatun selkä tutkittiin 8 v täysin terveeksi, lonkat BC. Unna kantaa geenitestin perusteella pompentautia ja on terve prcdPRA:n suhteen. Aatu on vanhempien tulosten perusteella terve molempien suhteen eli pennut eivät voi kantaa prcdPRA-silmäsairautta ja ovat korkeintaan pompentaudin kantajia, mutta eivät sairastu siihen.

Unna

Unna itse on mukava, vilkas, hieman pehmeä narttu, jolla on hyvä motiivi tehdä töitä. Se on sinnikäs paimen, jolla on vahva kiertämistaipumus.  Se osaa käyttää sopivasti haukkua työskennellessään. Sen aiemmista pennuista paimennusta ovat kokeilleet 11 pentua 13:sta ja kaikilla on havaittavissa samoja piirteitä. Kaksi pentua on porokoirana ja kolmas opettelee.


Pilvipoun Helmen Arwo on ystävällinen ja reipas perhekoira. Se on luonteeltaan itsevarma ja pysyy hyvin pihalla.
Aatun suvun tunnen tarkkaan, koska se on omaa kasvatustyötäni 5 sukupolvea. Suvun runko on vahva narttulinjani Cikki- P Silva- P Metsänimpi- P Kaisla- P Vienanhelmi. kaikki luonnetestattu hyvin pistein ja kaikki suorittaneet poropaimennuskokeen hyväksytysti. Kaikki unohtumattomia persoonia, omistajiensa elämänkoiria. Mukana suvussa myös mielenkiintoiset urokset, joita ei ole käyetty muualla kuin Pilvipoluilla lukuunottamatta Lukaa, jonka suku jatkuu muuallakin. Muut urokset Nequam Renny, Tammenniskan Ami ja Pihlajamäen Arwo-Merkki. Kaikki esivanhemmat suvussa viisi polvea taaksepäin ovat eläneet terveinä vanhoiksi paitsi Cikki ja Luka, jotka kuolivat tapaturmaisesti alle 10vuotiaina. Pilvipolun Metsänimpillä (ieee) oli iho-ongelmia ja herkkäihoisuutta ja pari allergiatapausta on ollut lähisuvussa. Yksi epilepsiaepäilys neljännessä polvessa Silvan pennulla. Aatulla itsellään on häntämutka. Se ei koiran elämää haittaa. Koiranäyttelyssä se on hylkäävä virhe. Aiemmin tuntemissani linjoissa ei ole esiintynyt häntämutkaa.


On huippumielenkiintoista seurata, mitä tästä yhdistelmästä kehittyy. Tämä voisi olla minun kasvatusurani lopputyö, koska yhdistän siinä kaikki tärkeät periaatteeni. Lapinporokoiran geenien monimuotoisuus, rotuunotto, paimennustaipumukset, luonnetestit ja hippunen improvisaatiota ja rohkeutta.

Pojat 3vrk

Tiedän toki, että tässä hommassa voi tulla myös yllättäviä pettymyksiä. Niin ja enkä minä aio kasvatustakaan lopettaa, koska minulla on jo kasvamassa yksi Unnan ja Pilvipolun Eemelin sijoitusnarttu ja tästäkin pentueesta sijoitan yhden.


Tytöt 3 vrk

Pennut ovat suurin osa jo löytäneet kotinsa. Vielä pari paikkaa, jossa  asiaa mietitään. Koska oletan, että näistä saattaa tulla työhaluisia paimenkoiria, laitan etusijan kodeille, jossa voisi olla tarjolla porokoiran töitä tai hommia maatilan monitoimikoiralle. Plussaa on myös, jos on halukas osallistumaan Pilvipolun poropaimennus- ja lammasleireille.


Jos kiinnostuit, aina voi kysyä.


Nimien teemat ja nimet ovat  mietinnässä. Työnimi on Toivon Helmet isän mukaan ja koska pennut asuvat Toivolan talossa Reposaaressa. Toisaalta Reposaaren kunnaksi voisi miettiä jotain kettumaista...repolaiset?


Päivitetty 17. 6.
Kaikilla pennuilla on nyt löytynyt sopiva koti.


Yksiviikoiset