maanantai 21. lokakuuta 2019

Kukkopoika sai nimensä ja kanat talvivieraita



Syksy on yleensä kanalassakin hiljaista aikaa. Muninta loppuu ja sulat tippuvat pehkuihin. Sulevi ja kanat Vappu ja Vuokko tipuineen kokivat lokakuun alussa yllätyksen.


Kesä oli kulunut sopuisasti pihalla päivystäen.




Vuokon elokuussa kuoriutunut tipu kasvaa hyvin emon tiukassa valvonnassa.


Kolmikuisena on aika nousta isojen kanojen tapaan orrelle nukkumaan.




Emon untuvien lämmössä voi nukkua orrellakin. Hyvää yötä!


Tipun sukupuolen määrttäminen on hankalaa, kun ei ole vertailukohtaa. Kukkopoikien harja kasvaa nopeammin.


Ja kyllähän tämä kukolta vaikuttaa. Minusta se on aivan vanhojen elokuvien sankarin Tarmo Mannin näköinen. Vai mitä mieltä olette? Kukkopoika sai nimekseen Tarmo.





Tuttavaperheellä Puntarikoskella oli kesäkanoina iitinkantaa. Nimensä mukaisesti se on kotoisin Iitistä. Maatiaiskannan  löysi Jan Hoogesteger  naapuritilalata vuonna 1993. Siitä kanta on pikkuhiljaa elpynyt. Nyt sälyttäjiä lienee noin 30 ( 2017). Kukot ovat yleensä punamustia, mutta myös kirjavia ja kokomustia kukkoja on syntynyt. Kanat ovat värikkäämpiä kuin kukot. Tässä neljän kanan parvessa musta väri on vallitseva.




Koska en enää ole säilyttäjä, otin iittiläiset talvihoitoon horniolaisten kavereiksi. No eivät ne vielä kovin hyviä kavereita ole. Sulevi kyllä otti uudet tytöt kohteliaasti vastaan. Vappu ja Vuokko pitävät niitä kilpailijoina. Tappeluita ei kuitenkaan ole syntynyt. Horniolaiset pitävät jöötä. Ruuat ja vedet annankin kanalan karsinan molempiin osiin erikseen. Väliaitaa ei onneksi tarvita. Katsotaan, miten suhteet talven aikana kehittyvät. Onhan kanalassa kohta kaksi kukkoa sekä horniolaiset ja iittiläiset. Pientä draamaa on odotettavissa.


Vappu, Sulevi, Pomo, Mamma, Kertto ja Jaana. Vuokko ja Tarmo omassa nurkassaan latialla.


Syyslomalla Pieta oli innokas kanojen hoitaja.


Saan edelleenkin viestejä ja kiitoksia kirjastani Omat kanat, omat munat, pihakanalan perustaminen Se on auttanut monet hyvää alkuun kanalaharrastuksessa, jonka suosio jatkaa kasvuaan. Enkä ihmettele. Kanat ovat oivia arkelämän piristäjiä!
Jos haluat tietää lisää maatiaiskanoista, tietoa löytyy kotisivuiltani Suomalainen maatiaiskana

torstai 17. lokakuuta 2019

Supersyyslomaa Kolilla


Loistavaa ruskaa, ratsastusta vaaramaisemissa, retkeilyä Pirunkirkossa, nuotiotulilla Likolahdessa, herkuttelua Ryynäsessä, isoja ja pieniä seikkailuja luonnossa. Kotoilua Kortelahdessa lasten, ystävien, kissojen, koirien ja kanojen kanssa  Siitä on ikimuistoinen syysloma tehty!


Sain kaikki lapseni perheineen syyslomavierailulle Kolille. Koska kaikki olivat jo käyneet päähuipuilla, mietimme 2- 10-vuotiaille sopivia retkikohteita. Pirunkirkon luola oli lapsista jännittävä paikka.




Kuva: Pauliina Haikonen-Lilja


Kolin Rantatien varrella sijaitsevalla Likolahden nuotiopaikalla nautimme eväät ja lapset seikkailivat metsäpoluilla, isolla kivillä ja hiekkarannalla.





Kuva Pauliina Haikonen-Lilja

Kansallispuistojen kävijämäärät ovat kasvaneet nopeaan tahtiin. Hienoa, että ihmiset ovat löytäneet lähimatkailun.  Suuret ihmisjoukot aiheuttavat tietysti paineita luonnolle. Pirunkirkon luolissakin oli tungosta. Jos Kolin  suosikkipaikoilla haluaa kokea hiljaisuuden, kannattaa  lähteä liikkeelle varhain aamulla.


Maisemia Rintasenvaaralta Kolin päähuipuille ja Pieliselle.


Hyviä retkikohtita Kolilla löytyy myös kansallispuiston ulkopuolella ja erityisesti kotimaisemistani  Loma-Kolilta. On Käränkä, Rintasenvaara, Käräjäkallio ja monet hienot polut ja hiekkatiet kulkea. Niinpä kutsuinkin ystäväni Tiinan ja hevostytöt Pihamäen tallilta Kontiolahdelta ruskaratsastusretkelle Kortelahteen ja Loma-Kolille.




Pihamäen hevosia ja ratsastajia.


Suomenhevoset Pihan Valo eli Vallu ja Pihan Alma









lauantai 5. lokakuuta 2019

Käränkän ruska roihuaa


Luonto- ja väriterapiaa Kolin Käränkälammen rannalla ja Käränkävaaran rinteillä.




Aamulla olimme aurinkoa vastassa  suolla.




Päivällä vaelsimme vaaran päällä.


Kolin huiput näkyvät puiden lomasta.


Näkymä länteen  vaaran eteläpäästä. Pielinen siintää taustalla.


Kinolaisen lampi




Kävin halaamassa Käränkän Ukkoa.


Näköalapaikalta vaaran keskivaiheilla avautuu näkymät itään Pieliselle, edessä Käränkälampi.


Pielisen saaria


Kortelahti


Koti ja sydänpahka








Yhtenä aamuna läksin ennen auringonnousua Kortelahden vastarannalle ja kuvasin sieltä , miten syksyn valo maalasi Käränkän rinteet.





Tämän voimalla kohti lunta ja pakkasta.