perjantai 24. kesäkuuta 2016

Juhannus eläinystävien kanssa

Tänä juhannuksena sattui niin, että suunniteltu juhannus lasten ja lastenlasten kanssa muuttuikin yksinäiseksi. Olisihan minut kutsuttu lasten luokse viettämään juhannusta, mutta kotimiehen saaminen olisi ollut hankalaa. Kyllä näistä eläinystävistä on paljon iloa ja seuraa. Pieni haikea sävelmä sydämessä kuitenkin värähtelee.

Juhannusaaton saunalämmityksessä kaverina olivat lampaat.

Ja mukaan pääsi myös Unna ja Hilla.

Hilla ottaa juhannuksen oikealla asenteella.

Keitetäänkö nokipannukahvit?

Lammella soudellessanikaan en ole yksin. Käki kukkuu vielä suon laidassa.

Harmaalokeilla on jo poikaset hoidettavanaan.

 Närhi lennähtää rantapenkalle

Suovillan seassa hyppelehtii töyhtöhyyppä.

 Tavi-emo tuo perheensä syomään saunarannan ruovikkoon.



Uintikaveriksi illalla saan varmaan telkän, joka  yleensä itaisin sukeltelee lahdukassa.



Lampaiden kanssa keräsimme seitsemän yrttiä kukkaniityltä.

Lampailta sain myös juhannushalauksen!
Lempeää juhannusta kaikille yksin tai yhdessä !

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Kissanpennut pihalla

Pennut täyttävät viisi viikkoa. Pihamaan suuret seikkailut kutsuvat. Unna ja Tyyne-kana toivottavat Pekan ja muut pennut tervetulleiksi pihaporukkaan.

Syreenien kukinta alkaa olla ohi. Tämä saattaa myös olla viimenen ryhmäkuva pennuista. Nyt vauhtia alkaa olla niin paljon, että kaikki pennut eivät  yleensä mahdu samaan kuvaan.

Risto ja Rosvo-Rauha.

Liinu-emo on aloittanut raakaruokatarjoilun. Oli tosi loukkaantunut, kun en päästänyt ruuan kanssa makuuhuoneeseen.



Mansi on innokas hoitotäti

Pipari tyytyy katselemaan kauempaa. Onhan noita pentuja jo nähty, tuuma mummeli.


Maija ja Tyyne. Pihaseikkailut jatkuvat.

lauantai 18. kesäkuuta 2016

Pieni reissu Irlantiin

Tein toukokuussa viiden päivän matkan Irlantiin. Olin mukana satakuntalaisten kyläkehittäjien matkalla. Valmistauduin matkaan lukemalla uudelleen  McCourtin Seitsemännen portaan enkelin. Se on oiva opas irlatilaisen sieluun ja maan historiaan.
Pikkubussilla läksimme ajelemaan Dublinin lentokentältä Irlannin itäreunaa etelään. Ensimmäinen kohde oli Glendalough-laakso. Mielelläni olisin  viivähtänyt  kuvaamassa laakson kauniita Wicklow-vuoriston kehystämiä maisemia pitempäänkin. Bussi huristeli suoraan vanhalle Pyhän Kevinin luostarialueelle.

Oppaanamme toimi Irlannissa asuva Suleima Rintala, joka kertoi bussimatkojen aikana meille laajasti Irlannin historiasta ja satujen saaren tarinoista.
Avocan villakehräämö ja mylly olivat mielenkiintoinen tutustumiskohde.
Irlantilaisen pienyrittäjän elämään tutustuimme Wexfordin Lavender Farm-tilalla.
Kaksi ensimmäistä yötä nukuimme Wexfordissa. Auringonnousu hotellin ikkunasta.
Säät vaihtelivat nopeasti auringonpaisteesta sateeseen niin kuin Irlannissa kuuluukin. Seuraavana aamuna vierailimme Ferrycarring National Park museopuistossa, jossa asiantunteva opas kertoi meille Irlannin varhaishistoriasta: kelteistä, normanneista ja viikingeistä.

Valitettavasti emme päässeet Great Saltee-saarelle merenkäynnin vuoksi. 
Sen sijaan teimme loppupäivän kestävän retken Hookin majakalle. Se on pisimpään yhtäjaksoisesti toiminnassa ollut majakka maailmassa.


Kuskimme oli vanhan polven värikäs irlantilainen, joka ei navigaattoria käyttänyt. Kun kuulokin oli vähän huono, välistä harhauduimme yksisuuntaisille  kaduille väärään suuntaan tai kujille, joita ei ollut tarkoitettu busseille. Taitavana ajajana kuski kuitenkin selvitti hankalatkin paikat. 

Seuraavana  päivänä pääsimme tutustumaan Midelton Whiskey Distillery-viskitislaamoon, jossa valmistetaan kuuluisaa jamesonviskiä. Historiaa kunnoittava, tyylikäs paikka.

Matkaseuralaiset viskinmaistajaisissa.
Sen sijaan Leahy`s Open Farm oli suuri pettymys. Odotin näkeväni irlantilaista maataloutta ja irlantilaisia alkuperäisrotuja. Sen sijaan tilalla oli kameleita, käärmeitä ja laamoja. Possut ja muutama karitsa ja vuohi olivat ainuita alkuperäisiä. Sisätiloihin oli koottu valtavasti vanhaa esineistöä, mutta mieluummin olisin nähnyt elävää aitoa maaseutua. Irlantilaisilla on paljon upeita, maailmallakin tunnettuja kotieläinrotuja esimerkiksi hevos-, koira-, lammasrotuja, mutta niihin emme missään päässeet tutustumaan.
Illaksi saavuimme mielenkiintoiseen Corkin kaupunkiin. 
Kaupunkikierroksella virkisti irish coffeet  paikallisessa pubissa.
Aamulla jatkoimme kohti Dublina. Pysähdyimme  vielä  pieneen Cashelin kaupunkiin ja vierailimme Rock of Cashel-linnoituksessa.
Guinessin panimovierailun olisi voinut jättää väliin. Viisi kerrosta diskomeinikiä ja valtavasti  ihmisiä oli kaukana minun käsityksestäni irlantilaisesta olut- ja pubikulttuurista.Siksi odotinkin kovasti illan ohjelmaa, irlantilaista iltaa Johnnie Fox`s pubissa.
Pubi sijaitsi pienessä kylässä vuoristossa. Matkalla vilahti kauniita maisemia. Niinpä läksinkin kävellen kuvaamaan maisemia, kun saavuimme perille. Järjestelmäkameran olin tietysti jättänyt hotelliin, joten otin kuvia kännykkäkamerallani. Usemmat muutkin kuvat on otettu uudella kännykkäkameralla, joka on yllättävän hyvä ja valovoimainen. Iltavalaistuksessa kuitenkin järjestelmäkamera olisi ollut tarpeen.

Tunnelma pubissa oli hyvä ja ruoka maistui. Harmi vain, että kuljettajamme ajopäiväkirja oli suunniteltu niin huonosti, että jouduimme lähtemään pubista juuri kuin ohjelma alkoi.

Matkaseura oli mukavaa ja lupsakkaa ja opas Suleima huolehti meistä hyvin. Kiitokset kaikille!
Näin tiukkaan suunniteltu seuramatka ei ehkä ole minulle sopivin tapa tutustua uuteen maahan.
Koko matkan ajan läpi Irlannin maaseudun silmieni ohi vilahteli kauniita kumpuilevia maisemia laiduntavine eläimineen. Valokuvaajalle tällainen bussimatka, jossa on tarkat kohteet eikä muulalla pysähdellä on hieman ahdistava. Irlantiin olisi mukava palata omatoimimatkalle tai jonkun valokuvauksesta innostuneen porukan kanssa. Tämä maa houkuttelee kulkuria, joka vaeltaa, minne mieli kuljettaa.










torstai 16. kesäkuuta 2016

Hämmästys ja kummastus


 

Neliviikkoiset kissanpennut ovat ehkä söpöintä maailmassa. Elämään mahtuu jo imemisen ja nukkumisen lisäksi painileikkejä sisarusten kanssa. Silmissä loistaa sekä hämmästys että kummastus eteen avautuvaan maailmaan.


 Ulkomaailmaan tutustutaan ensin turvallisesti korissa.

Risto




Maija


Risto ja Pekka pihanurmella



Rauhan pimeä puoli





Rauhalla ei oikea silmä avautunut normaalia tahtia. Nyt neliviikkoisena näyttää siltä, ettei avaudukaan. Itse asiassa Rauhalta näyttää puuttuvan kokonaan toinen silmä. Mitään muuta ongelmaa ei  ole, ei rähmimistä eikä arkuutta. Rauha on yhtä reipas kuin sisaruksensa.


Rauha tuntuu pärjäävän hyvin yhdellä kirkkaalla silmällä. Rauha pysyy hoidossani niin kauan, että voin olla varma, että se on kaikki puolin kunnossa.


Kyllä maailmaa voi hämmästellä ja kummastella yhdelläkin silmällä.