sunnuntai 24. lokakuuta 2021

Valman ja Nikin pennut Pilvipoluilla

 

Pilvipolun Metsänkultarinta eli Valma Valkovarvas tuli luokseni Reposaareen äitiyslomalle. Valman omistaa Erkki Lampén. Hän luovutti Valman Pilvipoluille siitoslainaan.

Valma on 3-vuotias helsinkiläinen, joka harrastaa isäntänsä kanssa retkeilyä, pitkiä vaelluksia ja purjehtimista. Luonteeltaan Valma on ystävällinen, hieman ujo ja tulee juttuun kaikenlaisten koirien kanssa. Minunkin narttulaumaani se sujahti luonnollisesti. Osoitti kauniisti kunnioitusta vanhemmille rouville.Pentujen synnyttyä ilmoitti kuitenkin selvästi, että nämä on minun ja minä kyllä pärjään, vaikka Mansi ja Unna olisivat kovasti tulleet auttamaan. Varmasti myöhemmin saavatkin hoitaa pentuja Valman apuna. Rakenteeltaan Valma on keskikokoinen, kevyehkö narttu.


 Synnytyksestä voi antaa 10 pistettä. Puolen päivän aikaan Valma kävi Mansin kanssa vielä pienellä lenkillä. Puoli kaksi iltapäivällä syntyi eka pentu minun sänkyni alle. Seuraavat kuusi syntyivät sitten pentulaatikkoon.Kaikkiaan synnytykseen kului aikaa vain 2 tuntia. Minua ei tarvittu muussa kuin alusten vaihtamiseen ja pentujen kuivaamiseen. 


Yksi tärkeä tavoite kasvatustyössäni on aina ollut hyvät emäominaisuudet. Valmalla ne näyttävät toteutuvan eriomaisesti. Myös imetys on lähtenyt hyvin käyntiin.


Pentujen isä on 5-vuotias Wauhtiwelhon Eränikkari eli Niki. Etsin Valmalle vahvaluonteista, hyväturkkista ja vankkarakenteista ( ei raskasta) porokoiraa. Mielestäni Niki täyttää nämä ominaisuudet hyvin. Niki on nimensä mukaisesti perheensä kanssa retkeilyä ja vaellusta harrastava ystävällinen kaveri. Urokseksi se on myös erittäin koirasosiaalinen. Tulee juttuun muiden koirien kanssa esimerkiksi koirapuistossa. Se kertonee jotain Nikin luonteesta ja sen terveestä itsevarmuudesta. 


Niki ensivierailulla maaliskuussa. Leikit sujui Unnan kanssa. Pennuista tulee osasta tällaisia riistanvärisiä ja osa saattaa jäädä emän tapaan mustaksi. 


Molemmat vanhemmat on tarkastettu ja terveet silmistään ja kyynäristään.Nikillä on A-lonkat ja Valmalla C-lonkat. Valman selkä on kuvattu terveeksi. Valma ei kanna vanhempiensa tulosten perusteella pompentaudin eikä prcd-PRA:n sairausgeeniä. Valman yhdellä veljellä on todettu kilpirauhasen vajaatoiminta. Tunnen emän sukulinjan melko tarkkaan ja isänkin sukulinjasta isän puolen. Mielestäni tässä yhdistelmässä ei ole mitään siitoksen estäviä terveysriskejä. Sukusiitosprosentti on 8. polven sukutaulussa 1,09. 
Yhdistelmän sukutaulu koiranetissä


Pilvipolun kantanarttu rotuunotettu Cikki 1996-2006 ( kuoli tapaturmaisesti)

Kasvattajana minua kiinnostaa isän Nikin suvussa erityisesti isälinja (Sagaberran Oriparoni-Kirjokannen Hurttiukko), Hurttiukon emä on kasvattini Pilvipolun Maa-Muurain. Maa-pentujen takana ovat suosikkiurokseni Tammenniskan Ami ja Nequam Renny sekä tietysti Pilvipolun Silva ja Cikki. Tämä yhdistelmä on jo todistanut jalostusarvonsa vakuuttavasti. Jälkeläisillä on hyviä paimenkoiraominaisuuksia ja vahvoja luonteita.


Pilvipolun Silva 1999-2013

 Valman suvussa arvostan erityisesti emänemää Iltahämyn Pajulintua, joka toimi porokoirana Hetassa. Sen isä oli Pilvipolun Ontrei. Tämän linjani olisi halunnut jatkuan vähän voimakkaammin, koska siellä oli muutama todella hyvä paimenkoira. Lunan isä on karismaattinen Poropeukalon Sokerijussi, emänisä on sympaattinen rotuunotettu Remu, jonka suku menee Näkkälän koiriin. Kovasti jouduttiin tekemään jalostustoimikunnan kanssa aikanaan töitä, että saatiin Zinaida-pennut lapinporokoirarekisteriin. 
Toki Valman ja Nikin pentujen sukukirjassa on muitakin hienoja yksilöitä. Minä kerroin nyt vain niistä, jotka tunnen.


Nyt pohdin pentujen tulevia koteja. Tytöille on ehkä jo löytynyt sopivat kodit. Pojista vielä yksi vapaa. Minuun voi ottaa yhtyttä joko sähköpostilla tai puhelimella. Yhteystiedot löytyvät blogista. 


Yläkuvassa pojat ja alakuvassa tytöt. Valokuvaajan kannalta haasteellista, että vuoden pimeimpään aikaan syntyneet pennut ovat näin mustia. Pentue vaikuttaa hyvin tasaiselta. 



Nimiteemakin on vielä hakusessa. Mutta eiköhän se tässä pikkuhiljaa valkene. 


  

maanantai 18. lokakuuta 2021

Valman kissamainen syysloma



Kolme vuotta sitten syksyllä 2018 kasvattini puolivuotias Pilvipolun Metsänkultarinta eli Valma kävi luonani Kolin Kortelahdessa syyslomasella. Löysin hauskan kuvasarjan kohtaamisesta  kissojen kanssa, kun etsin kuvia Valmasta. Valma on taas luonani, nyt Reposaaressa. Odottelemme Valman pentujen syntymistä noin viikon kukuttua.

Kasvattitädit Mansi ja Unna huolehtivat Valmasta ja muista Täydenkuun karhunpennuista niiden emon Lunan apuna pikkupentuaikana. Niin kuin ne huolehtivat nytkin odottavasta ensikertalaisesta synnyttäjästä.

Kortelahden pientilan viereinen pikkusuo oli syksyisin lempiulkoilupaikkamme. Aina kun menin sinne koirien kanssa myös kissat tulivat mukaan. Lokakuussa suo oli vapaasti meidän käytössä, kun linnut poikasineen olivat lähteneet. 


Valmalta oli hieman unohtunut, miten kissojen kanssa pitää olla. Teki mieli kokeilla jahtaamisleikkiä. 



Maija vähän palautti asioita mieleen. 

Liinukin tuli avuksi antamaan oppituntia koirateinille. 



Leikittäiskö?

No ei sitten. Minä taidankin tästä lähteä...



Hyvää syyslomaa kaikille!


 

torstai 14. lokakuuta 2021

Vaahteratytöt

 

Reposaaren vaahterat valaisevat saaren syksyisen maiseman. 



Iloitaan vielä hetki ennen kuin syysmyrskyt repivät värikkäät viisikärkiset lehdet marrasmaahan. 









kuvat Pauliina Haikonen-Lilja ja Kirsti Hassinen