Kissapiristys

Pieni kissapiristys tähän marraskuun harmauteen eli Liinun kesäpentujen kuulumisia.

Lokakuussa kävin Tampereella moikkaamassa Rosvo-Rauhaa, josta oli tullut Peetun ja Hugon luona Melli. Melli on reipas, kaunis kissaneito, joka leikkii iloisesti poikien kanssa ja oli hyvä kaveri vanhan Saaga-koiran kanssa.

Risto matkusti Lohjalle ja sieltä tuli minulle mukava kuvatervehdys. Kuvat ovat perheen äidin Annan ottamia. Ristosta tuli Onni.

Lohjallakin Onni sai vähän aikaa nauttia lumesta niin kuin Maijakin täällä Kolilla.

Nuorella kissatytöllä on paljon puuhaa ja opittavaa. Luonteeltaan Maija on vähän niin kuin Peppi Pitkätossu ja rynnistää innolla uusiin tilanteisiin.

Maijan ensimmäinen ihan oma saalis.

Superkuu Pielisellä

Tänään näkyisi itäisellä taivaanrannalla iltapäivällä klo 15 jälkeen superkuu, jos ei ole pivistä. Parhaiten se varmaan näkyisi jostain Kolin vaaroilta tai Pielisen rannasta. Näin lähellä Kuu on seuraavan kerran vasta vuonna 2034. Edellisen kerran kuu näytti näin suurelta vuonna 1948 eli 68 vuotta sitten. Superkuuksi kututaan ilmiötä, kun Maa, Kuu ja Aurinko ovat samassa linjassa ja Kuu on radallaan täydenkuun aikaan lähimpänä maata. Tällöin Kuu näyttää maasta katsottuna mahdollisimman suurelta. Tarkemmin Ylen sivuilla .

Aamulla katselin säätiedotuksia eikä hyvältä näyttänyt. Sitten muistin, että olenhan minä kuvannut superkuuta  aiemminkin. Kesäkuun 22. päivä vuonna 2013 eli juhannuspäivänä. Silloin kyllä taivas oli  lähes pilvetön, mutta ongelmana oli  pohjoisen valoisa suviyö. Superkuu nousi suurena Pielisen Vuonislahden puolelta. Jos tarkkaan katsoo, se jopa erottuu auringonlaskun  värjäämällä kesätaivaalla. 

Muutamien kolilaisten ystävien kanssa järjestimme kuunkatseluretken Pieliselle. Oppaana oli Pielisen paras opas, kalastaja Eino Nousianen. 

Jouduin vähän tekemään töitä, että sain kaivettua haalean superkuun  esiin juhannusyön kuvista. Aikanani olin varmaan  jättänyt kuvat käsittelemättä, koska kuu on niin valju. Hyvä, että muistin nyt.

Olisihan se mukava nähdä tänäänkin superkuu. Toivotaan, että pilvet rakoilee.

Pielinen jäätyy

 Joutsenet löytävät vielä sulapaikkoja Pieliseltä. Kohta on kiire lähteä.

 Tästä lähtee jäätie. Saisimmekohan sen tänä talvena jo joululahjaksi?

Pakkaslumi on puuteroinut Kolin kansallismaiseman. Näkymä Pahalta.

Pielisellä syntyy pakkashuurupilviä.

 Pahlata Mäkrän suuntaan.

Marraskuun harmaa

Harmaa ei ehkä ole suosikkivärini. Harmaa kissanpentu on kuitenkin kaunis, kotoinen ja rauhoittava kuin harmaa villasukka. Pääsin kuvamaan Nooran hoivissa olevia  kissanpentuja Helsingissä. Kantava emo Kaisa pelasettiin syksyllä Pohjanmaalta. Kaisa synnytti neljä kissanpentua lokakuussa.

Kyöpeli ja Vimpeli,
Kuin marraskuun pimeä yö ja harmaa päivä.

Marraskuussa on pitkät yöt ja lyhyet päivät, aikaa loikoilla, tuumailla ja suunnitella tulevaa.

Marraskuinen metsäkin on hiljentynyt.

Päivän valoisat hetket kannattaa käyttää ulkoiluun. Koiralaumani on pienentynyt ja muuttunut harmaaksi. Vaikka harmaassa metsässä ja harmaassa koiranturkissa on valtavasti sävyjä, meillä on ikävä Piparia

 Hilla, pieni pilkahdus oranssia.

Marraskuun toinen päivä satoi ensilumi.

 Maijalle kaikki on uutta ja ihmeellistä.

Joskus täytyy vähän polttaa tassukarvojakin ennen kuin oppii uusia asioita.
Minä poltin viime syksynä näppini pahemman kerran. Jonkun aikaa meni, että palovammat parantuivat. Nyt odotan uteliaana ja innostuneena talven tuloa. Ideoita pulpahtelee. katsotaan, mikä unelma saa siivet selkäänsä tai tassut alleen.