Kesää vastaan Mäkrälle

Jatkan Kolin vaarojen esittelyä. Kiivetkää kanssani kesään heräävälle Mäkrälle, yhdelle suosikkivaaroistani.

Mäkrä lepää jyhkeänä vaarajonossa, jos suuntaa katseensa Ukolta tai Pahalta etelään.

Suosikkireittini Mäkrälle on Peiponpellon ja Ikolanahon kautta. Kun lähtee liikkeelle noin puoli tuntia ennen auringonnousua, ennättää Mäkrälle juuri kun aurinko kohoaa Pielisen takaa.

Mäkrän huipulla keikkuu siirtolohkare.

Vaaran länsipuolelta avautuu maisema Herajärven laaksoon.

Vastarannalla Ryläys.

Eväät voi nauttia Mäkrän huipulla jykevällä penkillä.

Pohjoisen suuntaan Kolin vaarojen jono.

Järnefeltin mänty

Kolin vaarat -sarjan aikaisempia sivuja:

Mäkrän siirtolohkare

Valokuvaajan unelmapäivä Kolilla

Akka, aurinko, kuu ja korppi

Retki Räsälle ja jääputoukislle

Rintasenvaara ja Käräjäkallio

Hei kaikki kissaihmiset ja Kolin kollit!

Tänään posti toi uuden kissakirjan!
Kirjan runot Raili Heikkilä, kuvat ja tietoisku maatiaiskissasta ovat Maatiaismuorilta. Kirjan on kustantanut Paperisilppuri.

Kirjan päätähdet Liinu ja Hilla tutustuvat kirjaan.

Kirjaa voi kysellä kirjakauppiailta. Sitä saa netista ja suoraan minulta. Kyselkää myös kirjastosta. Tarkemmin Kissanviikset ja katinkontit-kirjan omalla sivulla

Itse lahjoitan ensimmäisen kirjan 90-vuotta täyttäneelle äidilleni, joka ei enää jaksa lukea pitkiä tekstejä. Hyväntuulisia kuvia hän katselee mielelläni. Postissa lähtee heti myös kirja pojanpojilleni, jotka haaveilevat omasta kissasta.

Mitä kuuluu kirjan päätähdille Hillalle ja Liinulle?

Hilla nautiskelee huolettomasta elämästään Liinu-tyttären ja koirakavereiden kanssa. Pennunhoito ja imetykset ovat taaksejäänyttä elämää.
Liinua ei ole vielä leikattu. Kortelahden pihassa ei poikaystäviä ole näkynyt. Reilu kolme viikkoa sitten Liinu kuitenkin häipyi yhdeksi yöksi omille teilleen ja palasi aamulla raukeantyytyväisenä kotiin.

Jännittyneenä odotan, minkälaisia seuraamuksia tästä retkestä syntyy helatorstain tienoissa. Isäehdokas ei ole etsinnöistä huolimatta ilmottautunut.

Hei kaikki Kolin kollit! Ilmottautukaa Maatiaismuorille. Emäntäni kävisi mielellään tervehtimässä ja ottamassa valokuvia. Mitään velvotteita mahdollisesta isyydestä ei seuraa, päinvastoin isäntäväki saa lemmikistään kuvia ja Kissanviikset ja katinkontit-kirjan.

Katti kontissa kissanviikset ojennuksessa. Hilla on täydellinen valokuvamalli!

Mistä on kevät tehty?

Kevätpuron solinasta ja iloisista koirista loikkimassa  Kortelahden pihapuron yli.

Koivunmahlasta

Kevätkiimasta.
Kevät herättää kiihkeät ja hellät tunteet  niin Yrjö-kukossa...

kuin teerikukoissakin

Mustarastaan konsertista rouvalleen.

Riemusta, kun huomaan kevään ensimmäisen peipposen,  västäräkin, telkän, lokin  ja punarinnan kotipihalla ja rantasaunalla. Tänä vuonna punarinta kiirehti västäräkin edelle.

Jäänhelinästä.
Jäät lähtevät. Telkät ja joutsenet saapuvat Käränkälammelle.

ja tietysti sinivokoista

Unna etsii kotia, aprillia!

Unna täytti vuoden  21. 3.  Se on rekisteröimätön porokoira Näkkälästä. Melko pieni kokoinen, vilkas  ja rakastaa ihmisiä. Kiipeää mielellään syliin. Luonteeltaan utelias ja kekseliäs, tutkii kyllä lenkillä jäniksen jäljet ja muun kiinnostavan, seuraa kuitenkin hyvin ihmistä.

Unnaa ei ole vielä terveystarkastettu. Geenitestin perusteella se ei kanna prcd-PRA-geeniä, mutta kantaa pompentaudin geeniä, itse ei kuitenkaan voi sairastua kyseiseen tautiin.
Unnan emä on näkkäläläisen Anni-Marja Vanhapihan  Nasti ja isä näkkäläläinen porokoira Musti. Unnan suvusta enemmän täällä

Ongelma on  meidän eläinlaumaan sopeutuminen. Siksi joudun luopumaan Unnasta.

Unna ärsyttää Mansia roikkumalla jatkuvasti sen karvoissa.

Myös Pipari on lopen kyllästynyt. Pitäis Unnan älytä antaa vanhalle rouvalle rauha ilman irvistelyä.

Äiti ja tytär ovat päättäneet, että Unna on kolmas pyörä, jota ei tarvita.

Liinun ilme kertoo, mitä mieltä se on kurittomasta penskasta.

Kyllästyttää tämä jatkuva puuhun kiipeäminen.

Hilla on samaa mieltä.

Mutta toisaalta, Unnaa on aika mukava kiusata.

Se kun ei puuhun pääse, ähäkutti !

APRILLIÄ! Oikeesti me ollaan kaikki kavereita.

Vekkulia aprillipäivää! Eihän kukaan voisi minusta luopua.