Petokesä

Kesä alkoi ahmojen seurassa ja päättyi yöhön susien ja karhujen kanssa.

Kuvat on otettu toukokuussa 2012 Erä-Eeron piilokojulla Lieksan Kontiovaarassa http://www.eraeero.com
/wb/pages/suomi/erae-eero.php
Kiitos Elisabethille mahdollisuudesta päästä äkkilähdöllä mukaan ja pojalleni Tanelille, joka hyppäsi junaan  kahden tunnin varoitusajalla Jyväskylästä ja tuli Kolille kotimieheksi. 

Elokuussa vietin unohtumattoman yön ystäväni Piken kanssa Kuhmossa Vartiuksessa rajavyöhykkeellä Arctic Median piilokojussa http://www.articmedia.fi/

Ensimmäinen karhu saapui illalla kahdeksan maissa

Kojumme sijaitsi pienen suon reunassa noin 70 metriä haaskoista. Ottiko karhu vainua meistä vai

vai susista, joita alkoi saapua metsänpeitosta.

Paikalla oli kolme hieman arempaa erauspentua. Liekö edessä tuleva karhu niiden emo.

Merikotkapariskunta vartio yläilmoja

Sudet kyttäsivät karhun uurastusta.

Munannoutaja Mansi

Porokoirasukuinen Mansi  on pikkupennusta alkaen saanut seurustella kanojen kanssa

Mansi on kasvanut kesän aikana samaa tahtia Anna-Liisa tipujen kanssa. Anna-Liisa on horniolainen maatiaiskana, joka hautoi alkukesästä kuusi munaa. Tiput kuoriutuivat juhannuksena.

Leikitäänkö?

Elokuussa kanojen munantuotanto loppui. Viidestä kanastani kaksi eivät tulleet yöksi kanalaan. Yritin etsiä kanoja koirien kanssa mutta tuloksetta. Kortelahden pihapiiri on hyvin rehevää ja täältä löytyy erinomaisia piilopaikkoja horniolaisille "viidakkokanoille".

Mansi haeskeli jotain tiheässä ruuspensaikossa. Huomasin sen tulevan sieltä kantaen suussaan jotain. Muna! Äkkiä laitoin käteni Mansin kuonon alle ja sanoin: irti. Mansi tiputti munan kauniisti käteeni.  Minä nappasin sen suuhun namipalan, joita pidän aina taskussa pennun kanssa ulkoillessani. Tietysti Mansi sai ylistävät kehut. Tuumailin, että olisikohan noita munia lisää. Hain kameran sisältä  ja laitoin toimintakuntoon. Kehoitin Mansia etsimään munan. Ja niin se lähti taas ruusupusikkoon.

Mansi  poseeraa muna suussaan. 

Kanat alkoivat taas munia munintapesiin.Seuraavina päivinä harjoittelimme munannoutoa. Piilotin munia pihalle ja Mansi etsi. Yhtään munaa pentu ei ole rikkonut.Eräänä päivänä Mansi tuli omenapuuutarhasta ja toi käteeni hieman nolon näköisenä lämpimän munan.

Hoksasin, että se oli ottanut se kanan alta. Pyysin Mansia hakemaan toisen munan ja niin se palasi omenapuiden alla kasvavaan korkeaan heinikkoon. Minä seurasin kameran kanssa.

Sieltähän yksi kanoistani löytyi. Mansi poimi varovasti munan sen alta. Tunsin itseni pahimmanlaatuiseksi konnaksi, kun tyhjensin Hellan pesän. Mutta minulla ei ole tilaa uusille tipuille näin syksyllä. Mansia Hella ei nokkassut, mutta minä sain monta nokankopautusta näpeilleni ja olin ne ansainnut.

Anna-Liisan kuusi tipua riittää tälle kesälle. Niistä on vain yksi kana ja muut viisi kukkoa. Niin että jos joku kaipaa kanalaansa horniolaista, hyvin ihmisiin, koiriin ja kissoihin sosiaallistettua kukkoa, täältä semmoinen löytyisi.

Hornilainen Taisto-kukko, tipujen isä.

Elämä pakottaa uudistumaan

Häkinniemen kärki Kolin kansallismaisemassa. Vielä tänne voi tehdä aamuretken ja kuljeskella rannoilla. Mutta näillekin rannoille on kaavoitettu huviloita.

Elämä pakottaa uudistumaan. Tällä kertaa minut pakotti uudistamaan blogini vanhan palveluntarjoajan töppäilyt. Menetin vuodatus.netissä olleesta blogistani http://suakkuna.vuodatus.net/    kaikki kuvat vuodesta 2009 lähtien niin kuin muutkin. Pelkät tekstit eivät kerro paljon, koska tarinani eli suakkunani perustuivat vahvasti kuviin. Ei hätää, kuvat ovat tallella omissa tiedostoissani. Ehkäpä siirrän rakkaimpia tarinoita ajan kanssa tännekin tai sitten julkaisen ne joskus jossain muussa muodossa.
Välillä vanhat jutut on syytä panna syrjään, että saa tilaa uusille.
 Kesän viimeinen viikko on alkamassa. Kirkkaat värit alkavat maatua ja saada ruskan sävyjä. Hämärä hiipi aina vain aikaisemmin. Kaivan kaapista kynttilät ja villasukat.