torstai 27. helmikuuta 2014

Maatiaismuorin kanakirja kohta kaupoissa


Tänään posti toi minulle lämpimäisiä. Ystävällinen postimies kantoi paketin kotiovelle asti. Taisi arvata, että oli kovasti odotettu paketti.


Oli aihetta juhlaan. Ystäväni Tarja oli sopivasti tuonut tuliaisiksi ranskalaista kukkopunaviiniä. Joimme maljan kanakirjani menestykseksi. Kiitos Tarjalle ja muille kannustuksesta tämän urakan loppuun saamiseksi.


Ennekaikkea kiitos teille kauniit kanaset ja Yrjö-kukko, parhaat inspiroijani! Juhlan kunniaksi kanat ja Yrjö pääsivät pihalle  nauttimaan keväisestä päivästä.


Nyt voi vähän tuulettaa, sekä emäntä että kanat.
Maaliskuun alusta  kanat saavat ulkoilla vain tarhassa johtuen varotoimenpiteistä  lintuinfluenssan leviämisen estämiseksi. Tästä ja kaikesta muusta kanojen hankkimiseen ja hoitamiseen liittyvästä kerrotaan kirjassani. Tärkein tavoite on turvata kanoille onnellinen, lajinmukainen elämä.


Kirjaa voi tilata Adlibriksen nettikirjakaupasta maaliskuun alkupuolelta lähtien Omat kanat, omat munat
Minulle tulee myös pieni erä kirjaa myytäväksi kirjoittajahintaan 22, 00 e. Nämä kirjat myyn mieluiten suoraan kotoa. Mutta jos et pääse käymään, voin lähettää postissakin. Silloin hintaan lisätään postikulut. Otan mielelläni vastaan myös palautetta kirjasta.
Minuun voi ottaa yhteytta sähköpostilla kirsti.hassinen (at) suakkuna.net



keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Hidasta, kevät, hidasta !



Kortelahden piha tänä aamuna. Jos en tietäisi, veikkaisin, että kuva on otettu huhtikuussa. Potkukelkka joutaa varastoon.




Koko helmikuun päivät ovat olleet enimmäkseen pilvisiä ja lämpimiä. Maanantaiaamuna aamuaurinko pilkisti pilvien lomasta.


Pipari ja Mansi nuuskuttelevat kevään tuoksuja. Jäälle koirat eivät enää menneet.


Liinun jää vielä kantaa.

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Aistit ja mieli avoinna

Kymmenen päivän paasto on ohi.
Paaston aikana nukuin paljon, luin dekkareita ja mietiskelin. Kävin myös pari kertaa uimassa Lieksan uimahallilla. Nyt kun jäätie on auki sinne pääsee kätevästi. Uiminen tuntui kevyeltä mutta muu liikunta vei nopeasti voimat. Niinpä tyydyin rauhallisiin hihnalenkkeihin koirien kanssa. Sekä Piparilla että Mansilla oli kiima, joten nekin joutuivat elämään hieman säästöliekillä tosin vastoin omaa tahtoaan. Paaaston parina viimeisenä päivänä alkoi uutta energiaa valua vereen kuin paksua hunajaa. Aloitin lammaskirjan tekstien kirjoittamisen. Ideoita pulpahtelee päähän.
Verenpaineeni on laskenut ihannelukemiin. Käteni ovat nuotreammat kuin vuosiin. Reuma ei vaivaa minua mitenkään paitsi että pitää yrittää muistaa syödä lääkkeet.



Tänä aamuna  join aamukahvia kymmenen päivän tauon jälkeen. Erityisen hyvältä maistui kaurahapankorppu, jonka päällä oli raejuustoa, kurkkua ja ruohosipulia. Ruohosipulissa maistui kevät.
Paaston lopetus pitää aloitaa hissukseen. Kahvi oli ehkä luvatonta, mutta sallin sen itselleni, koska kymmenen päivää ilman kahvia on minulle saavutus. Itse asiassa en varmasti aiemmin koskaan aikuiselämässäni  ole ollut ilman kahvia paitsi raskaana ollessani.


 Tästä on helppo jatkaa kevyellä ruokavaliolla pieniä nautinoja silloin tällöin sallien. Alma-lammas on samaa mieltä. 


Ilona ja liikunnan riemu.
Suuret totuudet ovat hyvin yksinkertaisia. Kaikkihan me tiedämme, että avaimet terveyteen ovat terveellinen ruoka, liikunta ja positiivinen mieli. Miksi se on vain niin vaikeaa noudattaa tätä yksinkertaista elämäntapaa! Kiemurtelemme kuin mato koukussa ja yritämme epätoivoisesti löytää jotain poppaskonsteja, oikotietä onneen. Vaikka onnenavaimet ovat itsellämme ja omassa elämäntavassamme. 
Nyt alan pikkuhiljaa kohottamaan kuntoani, niin että kesällä voin heittää rinkan selkääni ja vaeltaa vaaroille ja ehkä tuntureillekin. 
Kirjoittamistyössäni aion nyt olla viisaampi kuin edellisen kirjan kanssa. Korkeintaan kaksi tuntia kerralla koneella, sitten ylös, ulos ja muihin toimiin.


Olen saanut inspiraationi takaisin. Tulevan kirjan työnimi on " Lammas tuli taloon"
Toiveena on taas ensi kesäksi saada Kortelahteen lampaita innoittajiksi,  valokuvattavaksi ja pihapiiriä hoitamaan.

Sydän suorastaan pakahtuu kevään odotuksesta.



Kortelahden saunaranta huhtitoukokuun vaihteessa keväällä 2011


Toukokuu on toivoa täynnä 


Ja yht´äkkiä kaikkialla on vihreää.

perjantai 14. helmikuuta 2014

Ystävään voi luottaa







Kaikki sulassa sovussa Kortelahden pihassa Yrjö-kukon valvonnassa.


Liinun pennut ensimmäistä kertaa ulkona. Vähän pelottaa.





Onneksi on iso ystävä Mansi turvana.



Tämä Mansin ja Elviksen kuva on myös Paperisilppurin suositussa  kortissa http://www.paperisilppuri.fi/

Luottavaista, hyvää ystävänpäivää!

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Käsivarren Kalottireitillä ja poropoluilla



Päivitin Käsivarren vaelluksen elokuun lopulta vuonna 2011. Tämä suakkuna oli vanhassa blogissani vuodatus.netistä, josta kuvat hävisivät. Tämä on viimeisin kunnon vaellukseni. Haaveena on taas heittää rinkka selkään.

Paasto on sujunut hyvin. Nyt on neljäs päivä menossa ja olen päässyt myös kahvista eroon.

Kolme naista Anne, Sirpa ja Kirsti sekä yksi lapinkoira Mökö lähtivät reippaasti Kilpisjärveltä Käsivarren tuntureille kohti Haltia. Päämäärmme oli tunturissa vaeltaminen nauttien maisemasta, hiljaisuudesta ja irtiotosta arjesta. Haltin huipulle pyrimme, jos sää sallii ja kunto kestää.

Cahkaljärveen kuvastuva Saana näkyi takanamme koko ensimmäisen päivän kivikkoista Kalottireittiä kulkiessamme.

Illalla saavuimme Saarijärven kämpälle.

Tässä maiseman valotulituksessa matkan vaivat ja kipeät reisilihakset unohtuivat.





Poroja vaelsi suurina laumoina vastaamme.

Välillä polku oli melkoista kivilouhikkoa.

Kuonjarjoen kämpälle saapuessani reisi- ja pakaralihakseni olivat niin kipeät, että ihmettelin, miten seuraavana päivänä kävelen. Uinti kylmässä joessa on paras konsti jomotukseen. Porot seurasivat pulikointiani.

Sirpan kokkaama kanarisotto maistui niinkuin kaikki muutkin ruuat. Ruokaillessamme seurasimme ikkunasta porojen ohimarssia.

Seuraavana aamuna olinkin reippaana jatkamassa matkaa. Rinkan ja kameralaukun painoon alkoi tottua ja lihakset olivat vertyneet.

Kivikkojen välillä oli myös kauniita jokilaaksoja.

Meekon pahta etualalla. Halti siintää taivaanrannassa Ridnicohkkan vasemmalla puolen.

Saivaara ja huoltoreitillä kiertävä helikopteri.
Meekon maja ja uupunut vaeltaja.


Ilta Meekon majalla.

Tapani mukaan heräsin varhain aamulla. ja aina se palkitsee. Meekon putous.

.


Taustalla Saivaara.

Seuraavana päivänä vaelsimme hieman kosteassa säässä Pihtsusjärven kämpälle

Minä ja Sirpa lepäilimme seuraavan aamupäivän kämpällä ja keräsimme voimia loppurutistusta varten, Anne kipaisi Haltin huipulla.


Ylitimme Vuomakasjoen  ja yövyimme poliisien kämpän pihalla teltoissa.

 Vuomakasjoki

Aamu ei oikein valjennut, vaan oli harmaata ja sateista. Urttashotelli tarjosi virkistävän taukopaikan.

Viimeisen yön vietimme Lossun kämpällä porot seuranamme.

Viimeinen rutistus Norjan puolella odottavalle taksille.