maanantai 27. marraskuuta 2017

Rakkautta kaamoksessa

 Unna sai poikaystävän. Pitkästä aikaa odotetaan pentuja Pilvipolulle.

Manu joutui kahden tyttökoiran huumaavien tuoksujen keskelle ja samalla opettelemaan elämistä kolmen itsevarman kissan kanssa.

Manu on varsin rauhallinen herrasmies. Nopeasti se ystävystyi kissojen kanssa.

Mikäs Manu on koiriaan? Viralliselta nimeltään Korpikairan Ikirouta. Viisivuotias, terve,B-lonkkainen, erittäin hyväturkkinen hieman keskikokoa suurempi uros. Manu on saanut näyttelystä EH ja siitä löytyy MH-luonnekuvaus. Sillä on yhdet pennut ennestään.

 Alunperin suunnittelin Unnalle Rossaa. Mutta tämän kiiman ajnakohtana minun olisi ollut mahdotonta matkustaa Kuusamoon astutusreissulle. Rossalle toivottavasti järjestyy joku muu morsmaikko, niin hieno koira sekin on. Kiitokset Emilialle, että hän toi Manun Kortelahteen riiuureissulle.

Unna on 3,5 vuotta vanha. Se otettiin rotuun viime keväänä.


Manun suvussa minua kiinnostaa erityisesti, että sen isänemä on oma kantanarttuni, porokoirista parhain Cikki. Manun isä on Cikin viimeisestä pentueesta Pilvipolun Tuntsancahpe eli Sulo. Manun emä on agilityvalio Ruska. Yhdistelmän sukutaulu  ManuxUnna Unnan näkkäläisestä suvusta löytyy tietoa täältä


Unna on pieni ilopilleri, ystävällinen ja ilkikurinen. Se pysyy hyvin omalla reviirillään ja toimii kesäisin hyvänä apurina lampaiden paimennuksessa. Manu on selvästi  rauhallisempi, erittäin kuuliainen ja ystävällinen.

 Manulta löytyi juuri sitä karsivällisyyttä ja viisautta, mitä vilkkaan Unnan astumiseen tarvitaan.




Unnan pentujen kyselijät, ottakaa uudelleen yhteyttä, koska isäehdokas vaihtui. Otan muutaman alustavan varauksen vastaan. Pentuja odotetaan syntyväksi tammikuun loppupuolella.

tiistai 14. marraskuuta 2017

Koira, joka vaeltaa kanssani


Pilvipolun Pipariakka vaelsi kanssani Kolille 2008, kuva Leena Kangasaho

Kiintymys

Eilen minä vaelsin 40 kilometriä,
          vaan koirani 140.
Eilen minä näin kolme poroa tunturikankaalla
ja kotkan liitelemässä tunturin yllä
ja vesipääskyjä pikkulammella,
           vaan koirani näki näiden lisäksi
           kolmekymmentä poroa ja
           kuuli kotkanpoikasten kiljahdukset
           ja vesipääskysten takaa
           vilahduksen yksinäisestä karhusta,
mutta miten ne mahtuu kaikki
sen päähän, kun minun eilinen vie aikaani
tältäkin päivätä.
Veikko Lilja Beana 1996


Mansi, Piparin ja Onnin tytär, vaeltaa nyt vierelläni.

Unna tuli Näkkälästä keväällä 2014. Sain parhaat vaelluskaverit.

Rölli, Mansin veli ja Malla Eerola Hailuodossa

Olen kasvattanut koiria neljännesvuosisadan. Luovuttanut ne luottavaisn mielin uusiin koteihin. Hyvin harvoin olen joutunut pahasti pettymään. Kaikkein mieluimmin myyn koiran ihmiselle, joka rakastaa luontoa ja siellä vaeltamista. Silloin voin olla varma, että koirani saa onnellisen elämän. Ja tiedän, että ihminen on onnellinen, kun saa koiran, joka haluaa vaeltaa hänen kanssaan. Sellaisia nämä ovat, porokoirien jälkeläiset.
Pyysin viimeisten pentueideni omistajia lähettämään retkeilykuvia koiristaan:

 Tilko ( i Rannu e Mansi) nuotion savussa laavulla.



Tilko ja "isosisko" Unna Teno-joen varrella.
Kuvat Tytti Tuomisen albumista. Tytin ja Tilkon retkistä ja elämästä Kemijärvellä voi lukea Tytin blogista Koiramaista retkeilyä ja matkailua

Jero ( i Rannu e Mansi) on kasvamassa työntekijäksi isäntänsä ja emäntänsä yritykseen Karu Survival , erä- ja selvitymistaitoja sekä pienryhmäjohtamisen opetusta. Kuvat Johanna Kokkola ja Mikko Kettunen.



Pilkki ( i Rannu e Mansi) Lemmenjoen maisemissa ensilumien aikaan. Pilkin kuvat Pekka Keskinen



Historia-pentueen isä Rannu on päässyt isäntänsä  Jannen kanssa näin komeisiin maisemiin laskettelemaan.

Eemeli ja Hannele Logren ( i Onni e Pilvipolun Pipariakka) Pielisen rannoilla.

Eemeli telttavahtina

Joiku ( i Pilvipolun Maa-Tiainen e Pilvipolun Pipariakka) ja Runne ( i Rannu e Mansi)

Joiku

Kuvat Jatta Lähdesmäki-Loueranta albumista. Joiku ja Rannu elävät Kurkiniemen lammastilalla

Pilvipolun koirista lapinporokoirat ja paimensukuiset lapinkoirat

lauantai 4. marraskuuta 2017

Ensi lumi

Ensi lumi satoi Kolin kansallispuistoon kekriviikolla lokakuun lopulla. 




















Kuuletko äänet äänettömyyden,
näetkö taakse harmaa?
(Mikko Kuustonen: Jos tahdot tietää)

Levollista marraskuuta!

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Kissanpennut ensilumilla

Hei kaverit, mitä tuolta taivaalta tippuu?



Ei maistu paljon miltään, mutta kylmää on.

Sitä tulee vain lisää ja lisää!