lauantai 30. kesäkuuta 2018

Lunan Täydenkuun pennut

Zinaidan Lunan ja Poropeukalon Sokeri-Jussi eli Rurik alias Ruuti  tapailivat sinnikkäästi huhtikuun lopulla. Vappuna, kun oli täysikuu, treffailu vihdoin johti täyttymykseen.


Luna kasvatti masuaan haltijansa Sannan hoivissa Varkaudessa retkeillen ahkerasti Linnansaaren kansallispuistossa. Kuvassa raskaus puolessa välissä toukokuun lopussa. Lunan kuvat Marita Vokkolainen.


Luna on 4,5 vuotias lapinporokoira, jonka isä on rotuunotettu Remu. Remun suku menee Näkkälän porokoiriin. Remun emo on Anna-Marja Vanhapihan Nasti. Nastin jälkeläisissä on paljon hyviä työkoiria. Lunan emo Iltahämyn Pajulintu eli Tsierggis toimi porokoirana Hetassa. Tsierggiksen isä on oma kasvattini Pilvipolun Ontrei eli Otto, kautokeinolisen Cikin ja Jahkkas Basillin hieno poika. Tsierggiksen emä oli Kisuran Kiira.
Luna itse on iloinen ja reipas perhe- ja retkeilykoira.

Poropeukalon Sokeri-Jussi eli Rurik on 8,5 vuotias, rauhallinen uros, joka toimii terapiatyössä. Se on Suomen ja Ruotsin muotovalio, saanut luonnetestissä 135p, Ruutin kanssa on harrastettu mm tokoa ja rallytokoa. Tämä on Ruutin 3. pentue. Kuva Heidi Kemppainen.

Tulevien pentujen sukutaulu ja vanhempien viralliset terveystarkastustulokset  ja saavutukset löytyvät täältä Poropeukalon Sokeri-JussixZinaidanLuna
Vanhemmat on testattu ja ovat vapaita pompentaudista sekä  prcdPRA:sta, joten pennut eivät voi sairastua eivätkä kanna näiden sairauksien geenejä.


Luna tuli luokseni keskiviikkona noin 5 päivää ennen laskettua aikaa. Hyvä, että tuli, koska synnytys käynnistyi seuraavana aamuna. Ensimmäinen poikapentu syntyi kuolleena. Toinen pentu, poika sekin, syntyi Kortelahden pihanurmelle. Lunan masu oli hyvin kova eli kohtu edelleen täynnä eikä synnytys edennyt. Parin tunnin odottelun jälkeen päätin viedä sen Joensuun eläinlääkäriasemalle.


Hyvä, että emme viivytelleet. Päädyttiin sektioon. Eläinlääkärin mukaan kohtu oli erittäin täysi ja kohdunseinämä hyvin ohut. Vaarana oli, että kohtu olisi revennyt. Pentuja oli masussa vielä 9, joista yksi ei elpynyt. Klinikkahoitaja Tarja sekä kuskini ja avustajani Liisa herättelevät pentuja sektion jälkeen.


Luna alkoi hoitaa pentuja heti virottuaan leikkauksesta. Se on rauhallinen ja huolehtivainen emo eikä stressaa, vaikka joutui outoon ympäristöön ja heti synnytkseen.


Pennut  kahden päivän ikäisenä. Vielä yksi tyttöpentu menehtyi vuorokauden ikäisenä. Ehkäpä luonto tarkoitti niin, vaikka yritinkin  lisäruokkia pikkuista. Nyt kaikki mahtuvat nisille yhtäaikaa.


 Elämään selvisi kahdeksan tasakokoista pentua, joista poikia viisi ja tyttöjä kolme.


Lunan onnea.
Pennut saivat alkunsa ja ne syntyivät  täydenkuun aikana.  Nämä ovat siis Täydenkuun pennut. Nyt nimiä keksimään!


Pennuista omaa kaveria kuuvaelluksille ja muille elämän yhteisille retkille etsii vielä kolme poikaa.
Pennut luovutetaan viimeistään elokuun täysikuun aikaan 8 viikkoisina.  Sitä ennen ne saavat elää turvallisen ja virikkeitä täynnä olevan varhaislapsuuden Kortelahdn pientilalla. Pennun hinta on 900e ja kasvattajana lupaan antaa kaiken mahdollisen tukeni tulevaan elämään. Jos kiinnostuit, ota yhteyttä 0400-725427 tai kirsti.hassinen (at) gmail.com
P.S. Blogistani ja Pilvipolun koirat facebook-sivulta voit seurata pentujen elämää Kortelahdessa koirien, kissojen, kanojen, kilien ja sonnipoikien kanssa.














maanantai 25. kesäkuuta 2018

Juhannus on meillä herttainen


Elämäni ehkä onnellisin juhannus takana päin. Sain vieraakseni kaikki lapset perheineen. Sukumme nuorimmalle Pietalle kaikki oli uutta ja ihanaa. Tässä hän riemuitsee nuotion savusta serkkujensa Hugon ja Peetun kanssa.




Juhannusaattona kaikki pääsivät perinteisiin maalaistöihin, kun sonnipojat piti siirtää uudelle laidunlohkolle.


Hienostihan se onnistui isolla porukalla, vaikka veräjä olikin vasikoiden mielestä epäillyttävä.


Saunanlämmitystä


Saaga, Mansi ja Unna ihmettelivät Kortelahden uusia kesävieraita.


Hyvin pysyi 14-vuotias Saaga (paimensukuinen lapinkoira) lapinporokoirakaveriensa Mansin ja Unnan  matkassa.


Juhannusaattona sää oli tuulinen ja kehittyi seuraavana päivänä Pauliina-myrskyksi. Hyvin saatiin kuitenkin grillattua perinteset herkut makkarat, halloumit ja suklaabanaanit nuotiolla.


Miettiikö Pieta ottaisiko äiskältä hirviryynärin vai äidiltä soijanakin? Ei tainnut Pieta saada vielä maistaa kumpaakaan.


Välillä pidettiin sadetta sisällä pelaten,



leikkien ja  eläinten kanssa seurustellen. Peetun ja Hugon Melli-kissakin pääsi syntymäkotiinsa juhannuksen viettoon.




Päiväkävelyllä. Koiravieraita oli Saagan lisäksi bordercolliet Nuttu jaTumppu sekä cane corso Ykä.


 Liljan klaania lisättynä Haikosilla, Kuulojalla ja Nousiaisella Pauliina-myrskyn riepoteltavana Kolin huipulla.


Heippa Huuru!



torstai 21. kesäkuuta 2018

Jos elämäsi on tylsää, hanki vuohia



Ensimmäisessä kirjassani "Maatiaisten matkassa" vuohista kertova luku oli nimetty otsikon mukaisesti. Nyt siitä on muodostunut lentävä lause vuohista puhuttaessa.  Otsikko lienee siis jossain mielessä osuva ja niiden kanssa elämistä kuvaava.
Tavallaan ympyrä nyt sulkeutuu. Aloitimme 1980-luvun alussa maatiaiselämämme Vesilahden Rämsöössä hankkimalla pari kuttua ja pukin. Ne saivat kilejä ja me saimme vuohenmaitoa. Totesimme vuohet kuitenkin pientilalla liian työläiksi ja juustonmyynnillä ei paljon tuloja saanut. Muuttaessamme neljän vuoden päästä Heinäveden Valamoon muuttokuormassa ei ollut enää vuohia vaan lampaita.


En nyt voi sanoa, että elämäni olisi tylsää. Nyt minulla on kuitenkin aikaa vuohille. Suomenvuohia on tällä hetkellä noin 6000. Itse asiassa suunnittelin niistä kirjaa jatkoksi sarjaani "Omat kanat" ja "Omat lampaat". Mia Grönstrand ja Maahenki ennättivät kuitenkin paikata vuohikirjan puutteen eli juuri on ilmestynyt kirja " Vuohi Rapsuta ja rakastu". No, minä voin tehdä työtä maatiaisvuohemme hyväksi valokuvin täällä blogissani ja ehkä kuville tulee myöhemmin muutakin käyttöä.
Vuohet saapuivat Kortelahteen ennen juhannusta ja ne ovat kyllä hauskoja veijareita ja kiitollisia valokuvamalleja.


Selkälänmäen Nikke on pukkikili, jonka hain Juankoskelta. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, se pääsee syksyllä heilastelemaan pohjoiskarjalisten kuttujen kanssa.










Se sai kaverikseen vuodenikäisen rupukin eli ruunatun pukin Huurun. Huuru on seurallinen ja ystävällinen lasten lemmikki.


Vuohet ovat oivallisia maisemanhoitoja ja syövät erilaisia kasveja kuin esimerkiksi lampaat  tai naudat. Kortelahdessa riittä pusikoita, niittyjä, puron penkereitä ja puita tutkittavaksi ja siistittäviksi.


Maija tutustuu Huuruun.


Sulevi-kukko kävi heti moikkaamassa Kortelahden uusia tulokkaita.




Sonnivasikat ihmettelivät uusia naapureita.


Herttaista juhannusta!


tiistai 12. kesäkuuta 2018

Pieni siilisuakkuna


Unna alkoi haukkua puron varressa, kun olimme menossa saunarantaan. Arvelin Unnan haukusta, että varmaan se löysi tuttavansa siilin. Käskin Unnan lopettaa ja menin tarkastamaan.


Siili pyöristi itsensä piikkipalloksi.


Mutta oi voi! Pallo alkoi pyöriä...pyöriä...


Ja siili polskahti puroon.


Piikkipallo oikeni ja pikku siili alkoi uida nenä tuhisten.


Se yritti nousta maihin, mutta puronpenkka oli liian jyrkkä. Yritin ensin auttaa kädellä. Hui, piikit olivat teräviä. Löysin kepin, jolla tuuppasin siiliä takapäästä, niin että se pääsi maankamaralle. Jätimme siilin kuivittelemaan itseään.
Kortelahdessa on koko ajan asustanut siilejä. Koirat, kissat, kanat ja siilit mahtuvat sopuisasti samalle pihalle. Keväällä näin siilipariskunnan. Toivottavasti syntyy pikkuisia.

torstai 7. kesäkuuta 2018

Oripoikien täydellinen loma: luonto, kaverit ja vapaus!


Pohjoi-Savon Hevosjalostusliitto järjesti tänäkin vuonna perinteiset varsalaitumet Otukseen ja Rahvoon. Otuksessa laiduntaa 12  vuoden ikäistä suomenhevosvarsaa ja Rahvossa 6 suomenhevosvarsaa, yksi  vuoden vanha ja muut kaksivuotiaita. Lisäksi Rahvossa on yksi kaksivuotias puoliverinen ja kolmivuotias puoliveriruuna.


Oripoika valppaana, että minnekäs nyt mennään.


Lautalle mentiin lankkusiltaa pitkin. Hannu Ala-Korpi valvoo lastausta.


Joitakin varsoja vähän arvelutti.


Sutjakkaasti kaikki saatiin kyytiin.


Vihreät laitumet odottavat.


Taivaalla jyrisi Savo-Karjalan lennoston hävittäjät. Joku suurempi harjoitus oli meneillään.


On tärkeää, että orivarsat saavat viettää ainakin pari kesää laumassa. Näin ne saavat toteuttaa hevosen luontoaan ja oppia tärkeitä laumakäyttäytymissääntöjä. Se antaa eväitä tulevaan orin elämään. Useimmitenhan ne joutuvatt aikusena  elämään yksiseen.




























Luonto, kaverit ja vapaus! Voisiko parempaa lomaa toivoa!