Vaaran kupeessa, lammen loisteessa

Käränkävaaran kupeessa Kortelahden tuvassa

ruskan viimeloisteessa

koivut riisuvat kultaiset kolttunsa.

Aamuaurinko loistaa Käränkälammella.

Menneen kesän lämpö ja tulevan talven pakkaset kasvattavat kuurankukkia.

Lempimaisemassani on harmillinen ristiriita, kalastajien lasikuituvene. Useamman vuoden keskustelut veneen paikasta eivät ole saaneet aikaan yhteisymmärystä.

Kuvittele maisema ilman venettä. Minä joudun rajaamaan.

Kuura on lupaus lumesta.

Koirat riemuitsevat  jo pakkasaamun härmästäkin.

Vasullinen vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Tämä porukka on tullut äitiinsä. Parin ulkoilukerran jälkeen pennut oppivat, mikä ihana leikkipuisto heitä odottaakaan, kun kannan ne vasussa ulos.
Kahdeksanviikkoiskuvat:

Molli menee eikä meinaa.

Milli on vikkelä ja villi.

Kuje hakee  jännitystä elämään ja kujeilee.

Kajo toimii ensin ja katsoo sitten.

Hei tulkaa perässä!

Puussa kiipeily on ...

jännittävää.

Päivä yötä pakenee

Lehti puusta variseepi

päivä yötä pakenee.

Lintu pieni syksyn tieltä

kesämaille rientelee.

Minä, pieni paimentyttö

lentohon en pääsekään

Tänne, tänne jäädä täytyy

syksyhyn ja ikävään.
Paimenen syyslaulu P.J. Hannikainen

Piparin tuhkat

Syksyinen suo tuo muistot mieleen. Vielä pari vuotta sitten suolla kirmasi kolme koiraaa.

Kullanpunainen Pipari  piti nuorison kurissa.

Piparin lempeä ja uskollinen katse on nyt muisto vain. Pipari kulki rinnallani elämäni vaikeimmat ajat, jolloin tulin hylätyksi monta kertaa. Pipari ei koskaan hyljännyt.

Viimeisiä suokuvia Piparista. Unna haistelee sen lonkkaan kasvanutta suurta kasvainta. Toinen kasvain oli muodostunut jalan sisäpuolelle.Pipari eli täysin terveenä melkein 12 vuotta. Minun oli helppo tehdä päätös, kun aggressiivinen kasvain otti vallan.

Vuosi vierähti ennen kuin jaksoin  viedä Piparin tuhkat sinne, missä se oli onnellisimmillaan. Ei se johtunut Piparin menenettämisen surusta. Kaipasin tietysti mutta olen elämässäni kokenut niin monen rakkaan lemmikkin menetyksen, että  suruni on enemmänkin kiitollisuutta ja haikeaa muistelua. Halusin omistaa Piparille hetken, jolloin omakin mieleni olisi rauhoittunut ja uskoisin taas tulevaisuuteen. Tämä syksy on ollut kaikin puolin parempi kuin  muutama edellinen.

Mansi haistelee Piparin tuhkia, jotka levitin suohon. Tuskin Mansi emoaan tuhkasta tunnisaa tai mistä sen tietää.

Jää hyvästi

 Pipari

Muistoissani Kortelahden suolla leikkivät onnellisina Pilvipolun Pipariakka ja Silva.

 Joulu ilman Piparia

Kissanpennut tuovat väriä sumuiseen syksyyn

Ulkona on kiinnostavaa mutta pelottavaa. Niin paljon outoja hajuja ja ääniä.

Onneksi Maija-emo ja varamamma Mansi ovat turvana.

Kun tuli aurinkoinen päivä, pennut pääsivät ulkoilemaan pihalle tutulla lampaantaljalla.

Ekalla metsäretkellä.

Tämä on hurrrjan jännittävää.

Milli Mustikka

Milli ja Kuje

Kajo ja Molli

Pennut täyttävät ensi viikon tiistaina kuusi viikkoa. Ne syövät jo pikkuisille tarkoitettua kuivamuonaa ja erilaisia raakaruokia, lohta, kalkkunaa ja naudan- ja sianlihaa. Emon maito on kuitenkin vielä pääruokaa. Pissat ja kakat  pennut osaavat tehdä jo kissanhiekkalaatikoihin. Yksi pentu etsii vielä kotia. Nämä pennut ovat taatusti sosiaalisia ja reippaita kuten vanhempansa ja sopivat hyvin myös koirien kaveriksi.

Maijan pentujen aiemmat päivitykset 

  Maatiaiskissa Maijalla neljä pentua

Maijan syyspentujen kissanristiäiset