Nostalgisista linturetkistä lapsuuteni maisemiin Rääkkylään alkaa tulla jo perinne. Viime vuonna tein ensimmäisen linturetken Rääkkylän Oravinlahden kuivatuspelloille
Lintusten tie etelään vie, Rääkkylän kautta lapsuudenystäväni Mervin ja hänen miehensä Ekin toimiessa kuskina.
Tänä vuonnakin pääsin matkaan jyväskyläläisten ystävieni Eijan ja Jorman kyydissä. Minä ja Eija olemme syntyisin Rääkkylästä. Samalla kun kiersimme kyläteitä, muistelimme lapsuutemme aikoja.
Valkoposkihanhia oli tuhansia
Joukossa joku metsähanhikin.
Kurjet ja joutsenet liikkuivat pienemmissä parvissa.
Joutsenten joukossa oli myös kanadanhanhia.
Vietin monta tuntia lintutornissa kuunnellen ja katsellen alati vaihtuvaa lintumaisemaa, upeaa syksyn sinfoniaa.
Laskeva aurinko maalasi maisemaa.
Edellisen vuoden perusteella odotin, että hanhet humahtavat ilmaan auringon painuessa Oriveden taakse ja lentävät nukkumalahdelle Vänskänsalmen kautta.
Odotimme lintuja oivissa asemissa laiturilla.
Viime hetkellä tajusimme, että linut lensivätkin nyt enemmän kylän yli. Johtuiko se voimakkasta tuulesta vai mistä, en tiedä.
Näimme viimeiset parvet ennen illanhämärää.
Kiitokset lintumies Markku Haloselle hyvistä vinkeistä. Vierailimme hänen puutarhatilallaan
Karjalanruusussa hakemassa väri-iloa syksyyn.
