Mikä vierailijoita on kiinnostanut eniten? Poimin tähän kymmenen suosituinta sivuani eli ne sivut, joissa on eniten ollut vierailijoita. Laitan ne tämän hetkisessä paremmuusjärjestyksessä. Sivuilla on nyt ollut kävijöitä 1681-5447. Minua itseäni tietysti kovasti kiinnostaa, mikä teitä lukijoitani kiinnostaa.
Tuore itsenäisyyspäivän päivitys nousi heti suursuosikiksi Mitä olisi Suomi ilman suomenhevosta
Kiitos Pihamäen talliporukka ja Pihan ihanat suomenhevoset!
Kakkosena viimekesäinen lehmänlämpöinen päivitys kyyttöjen kesäriemusta Kolilla
Lehmät, ne nyt vaan on niin ihania!
Pilven Poika elää muistoissa ja jälkeläisissä on sivu, jonka tein Pipon kuolinpäivänä surutyönä ja suuri, pakahduttava kiitos sydämessäni.
Maatiaiskissan kasvatus on vaikeaa ja ristiriitaista Niinhän se on, mutta ei minunkaan kasvatustyöni tuohon päivitykseen kolme ja puoli vuotta sitten loppunut, vaikka niin uhkasin. Maatiaiskissat ovat vieneet mennessään ja ehkä olen pystynyt tekemään jotain niiden arvostuksen lisäämiseksi. Se on ainakin ollut tavoitteeni.
Joulu ilman Piparia Pipari oli viimeinen oma koirani, joka oli syntynyt Pyytivaaralla Pilvilampaiden aikaan. Pipari oli minulle ainutlaatuisen tärkeä. Pipari on tärkeä lenkki vaativassa maatiaiskantaisen porokoiran kasvatustyössäni, joka perustuu porokoiran historiaan ja geenien säilyttämiseen mahdollisimman monimuotoisena. Onneksi sen harvinainen suku jatkuu pieninä puroina tai paremminkin noroina.
Suomenhevosori Voru ja Telkkämäen kaskiperinnetila ylistävät suomalaista työtä ja historiaa.
Näkkälän maatiaiskantaiset porokoirat
Oli satumainen onni ( ja ehkä myös parinkymmenen vuoden yhteydet ja perehtyminen ) että löysin vielä syrjäisen Näkkälän kylän, jossa oli vanhantyyppistä porokoirakasvatusta. Sieltä tuomani porokoiranpentu Unna on jokapäiväinen iloni ja ylpeyteni.
Ylistyslaulu suomenhevoselle
Kesäinen matka Poriin Noormarkkuun Rehulan tallille ja Yyteriin oli yksi valokuvaajanurani riemullisimmista koemuksista.
Järisyttävin luontokokemukseni sielunmaisemassani Paanajärven kansallispuistossa Venäjällä.
Paanajärven karhu
Mitäpä tässä muuta voi sanoa kuin että elämälle kiitos!
Monimuotoista , suvaitsevaa, kohtuullista ja hitaan elämyksellistä Uutta Vuotta 2017!