Aino-täti oli isäni nuorin sisko, syntynyt 1931. Aino Hassinen kuoli viime kesänä. Perikunta otti talteen Ainon valokuva-albumit, joita pääsin selaamaan. Albumeissa on paljon kuvia Ainon ja isäni lapsuudenkodista Tohmajärven Tikkalasta. Kuvat ovat pieniä. Ne olivat kuitenkin harkitusti ja taitavasti otettuja ja kertovat hyvin pientilan elämästä ja erityisesti eläimistä,jotka olivat siihen aikaan vielä yleisiä alkuperäisrotujamme ja maatiaisiamme.
Aino muutti Helsinkiin niin kuin hänen vanhemmat siskonsakin. Siellä hän valmistui pienten mutkien kautta unelma-ammattiinsa poliisiksi. Se ei ollut kovinkaan helppo ura naiselle siihen aikaan. Ainolla ei ollut perhettä. Kesälomat hän vietti vanhempiensa elossa ollessa aina Tikkalassa. Ainon rakkaus kotieläimiin henkii albumin kuvista.
Aino isä, minun ukkini, Antti Hassinen ja hänen kolmas vaimonsa, Ainon äiti Hilma Hassinen.
Ukki oli taitava hevosmies, jolla oli aina hyviä hevosia. Hän oli nuorempana toiminut savotoilla työnjohtajana.
Tikkalan Lepolan tila lohkaistiin päätilasta ukin eläkeläiskodiksi. Tilaa ympäröivät padolla tekojärveksi muutettu Haukilampi ja kaunis harju. Pelloilla ja hakamailla riitti syömistä hevoselle, kahdelle lehmälle vasikoineen ja pienelle lammaskatraalle.
Kuvia selaillessani alkoivat omatkin muistoni vierailuista Tikkalan ukkilaan elpyä. Kutsuimme paikkaa varmaan ukkilaksi siksi, että Hilma ei ollut isäni äiti vaan äitipuoli. Herttainen ja hiljainen mummo, mutta isälle tietysti vieraampi, koska hän oli jo lähtemässä kotoa maailmalle Hilman tullessa jo toisen kerran leskeksi jääneelle ukille vaimoksi.
Hilman lehmät olivat kyyttöjä. Muistan, että toinen oli vähän vihainen ja omapäinen. Ukki oli usein Hilman apuna pitämässä lehmää paikoillaan lypsettäessä. Eläkeläisellä oli paremmin aikaa ja niin voitiin pitää vähän hankalaakin lehmää.
Lammaskuvia ei harmikseni ollut monta. Ukki oli innokas lampaankasvattaja. Vanhoista lampaiden kantakirjatiedoista olen löytänyt hänen omistamiaan palkittuja siitospässejä.
Lampaat laidunsivat harjulla. Ne tulivat aina meitä vastaan, kun saavuimme ukkilaan harjun päällä kulkevaa kärrytietä pitkin. Harjun korkeimmalle kohdalla lamapilla oli laudoista rakennettu kesäsuoja.
Tietysti mökissä oli myös kissa ja koira.
Antti-ukki ja hevoset. Viimeisen hevosen nimi oli Hippe.
Tämä lienee joku vanhempi kuva ukista ja hänen hevosestaan.
Mekin osalistuimme kesäisin heinätalkoisiin. Kuvassa ukki, isäni ja Jorma-veljeni.
Ohjaimissa luultavasti isän vanhempi veli Väinö, joka viljeli päätilaa.
Tässä kuvassa olen itsekin mukana haravahommissa isän ja Jorman apuna. Pikkuveljeni Pekka on noin kaksivuotias eli kuva on otettu varmaan kesällä 1959.
Tämä maisema ja tämä tunnelma, siinä maatiaisuuteni juuret.
Kiitos Aino-täti!
Isäni Edvin Hassisen muistolle