keskiviikko 19. helmikuuta 2020

Kaikki minun kanani ja kukkoni





Onko kesä ilman kanoja kuin pilvinen päivä?


Kortelahteen ensimmäiset kanat tulivat kesällä 2011.


Hain silloin  kukkopojan ja viisi kananuorikkoa Pielisen toiselta puolen Vuonislahdesta Erkki Kettuselta.


Taisto-kukko ja kanat kotiutuivat nopeasti ja saivat kavereikseen koirani Silvan ja Piparin sekä Hilla-kissan pentuineen.



Kanat hautoivat ja tipuja kuoriutui useampana kesänä alkuvuosina. Niistä sai alkunsa muutaman hornionkannan säilyttäjän parvi.


Yhden talven minulla oli hoidossa Ukko-kukko kanoineen. Kesäksi se meni töihin Kolin kansallispuistoon. Valitettavasti Ukosta tuli lopulta kukkoa viinissä, kun se äityi jahtaamaan turisteja  pois Mattilan pihalta.


Taisto ja sen poika Yrjö ovat olleet hyvin sopuisia ja seurallisia kukkoja.



Kun Yrjö kuoli, hain parin vanhan rouvan seuraksi taas Pielisen toiselta puolelta Jaskaselta nuoren  Sulevin. Sulevista sain mainion kaverin. Se tuli pihalla aina tervehtimään ihmisiä ja kotieläimiä.


Viime keväänä Sulevi sai kaksi uutta nuorta kanarouvaa Kerimäeltä Pohjolan tilalta, kun vanhat rouvat olivat talven aikana siirtyneet taivaallisen kukon laulumaille.


Sulevi, Vuokko ja Vappu halusivat olla mukana kaikessa.



Koiranpentujen kasvatuksessa




Tutustua hiehoihin


ja jopa vuohiin, vaikka se olikin aika haasteellista.





Syksyllä Vuokko onnistui hautomaan yhden tipusen.


Nyt siitä on kasvanut talven aikana komea kukko, Tarmo. Vielä Sulevi ja Tarmo tulevat juttuun samassa tilassa. Kevään aikana olisi kuitenkin hyvä löytää Tarmolle uusi koti. Tarmo on puhdasta hornionkantaa, mutta en ole enää itse säilyttäjä. Kortelahden uudet asukkaat ottavat Vuokon, Vapun jaSulevin hoitoonsa.

Jos haaveilet omista kanoista kannattaa lukea kirjani Omat kanat, omat munat, pihakanalan perustaminen

Kotisivuillani on tietoa suomalaisista maatiaiskanoista ja löytämästäni hornionkannasta


Kiitos kauniit kanani ja kukkoni!
Minä kokeilen nyt kaupunkimaisempaa elämää Reposaaressa.  Toivon maatiaiskanoille je erityisesti hornionkannalle paljon aktiivisia säilyttäjiä, että nämä ainutlaatuiset maatiaisemme säilyisivät. Mielelläni edelleenkin kierrän kuvaamassa maatiaisia, nyt ehkä enemmän Satakunnassa ja Pirkanmaalla.


torstai 13. helmikuuta 2020

Kortelahdessa ennen ja jälkeen laidunnuksen


Kun muutin Kortelahteen 2009, olivat talon ympärillä olevat pellot  syksyisin tämän näköisiä. Pelloilla rehoitti enimmäkseen nokkosta, horsmaa, hevonhäntähierakkaa ja vesakkoa. Kuva vuodelta 2010.


Sama maisema loppukesästä 2018, kun peltoja oli laidunnettu 6 vuotta.


Näkymä samalta rinnepellolta  Käränkävaaran suuntaan vuonna 2010.


Lampaat ovat muokanneet maisemasta kauniin hakaniityn,


jossa kesäisin kukkii niittyleinikin ja koiranputken lisäksi ainakin metsäkurjenpolvi, päivänkakkara ja muutamat kellokukat. Kuva vuodelta 2016, jolloin pelloilla laidunsi lampaiden lisäksi kolme sonnipoikaa.


Näkymä makuuhuoneen ikkunasta syksyllä 2010


 Sama maisema syksyllä 2019


Kiitos ahkerien laiduntajien


maisemat ovat avartuneet.


Talon takana oleva pelto rajoittuu metsään. Siellä suurin kiusa oli elämänlanka eli karhunköynnös , joka syksyisin valloitti pellon ja pienen arboretumin, jossa kasvoi tammia, lehtikuusia, lehmus ja erilaisia havupuita.




Syksyllä 2016 metsäpelto ja arboretum aidattiin ja lampaat alkoivat tehokkaasti nujertamaan elämänlankaa.


Kesän 2019 maisematyöläiset kyyttöhiehot ja vuohet metsäpellolla, josta oli hehkeytynyt kaunis kukkaniitty.


Minä viihdyin pikkuarboretumissa, josta oli elämänlanka  hävitetty. Tosin pelkään pahoin, että ei lopullisesti.



Keittiön ikkunasta ei tänne muuttaessani lammelle näkynyt. Rantapellolla rehoitti korkea heinäkasvillisuus, vesakko ja rannalla korte.


Rantapeltoa navetan takana syksyllä 2011.


Näkymä keittiön ikkunan luota loppukesästä 2019. Nyt saatoin seurata keittiöstä  aamukahvilla, kun telkät ja koskelot poikasineen tulivat lahdukkaan ruokailemaan.



Kiitokset Mariko Lindgrenille ja Satuhakalle monivuotisesta yhteistyöstä, jonka ansiosta minulla oli nämä maisemat ja unohtumattomat  kesät lampaiden, lehmien ja vuohien kanssa.  Minulla on hyvä mieli siitä, että olen voinut 11 vuoden aikana lisätä tässä pienessä paratiisissa lajien monimuotoisuutta. Toivoisin tietysti lintujen, perhosten, hyönteisten ja kasvien puolesta,  että laiduntaminen tai ainakin säännöllinen peltojen niittäminen jatkuisivat.
Jos suunittelet lampaiden hankintaa ja  maisemalaidunnusta, kannattaa lukea kirjani Omat lampaat, pienlampurin käsikirja , se on syntyyt näissä maisemissa.