keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Maatiaismuorin pihapiirissä


Kolin retkiviikolla 1. 7. voit tulla viettämään kesäpäivää Maatiaismuorin pihalle. Yhteistyössä Koli Shop Retkituvan kanssa järjestämme vierailupäivän. Muista ennakkoilmoittautuminen! Ohjeet tämän blogisivun lopussa.

Mitäs täällä minun luonani voikaan tänä kesänä nähdä?


Suomalaisia maatiaiskotieläimiä perinteisen pientilan, Kortelahden, pihapiirissä. Luonnonlaitumet, joita jo seitsemän vuoden ajan on hoidettu laiduntamalla lampailla, vuohilla ja lehmillä. Viimeiset viisi vuotta yhteistyössä Satuhakan kanssa. Kerron mielelläni maatiaiskotieläinten hoidosta, luonnonlaitumista ja luontopihasta, joiden kaikkien tavoitteena on lisätä monimuotoisuutta kasvi- ja eläinkunnassa.


Sulevi-kukko on ystävällinen ja toivottaa vieraat tervetulleiksi. Se saa liikkua kanojensa Vapun ja Vuokon kanssa vapaana pihalla. Sulevi ja kanat ovat hornionkantaa, jonka  itse löysin 1990-luvulla.


Kymmenvuotias maatiaiskissa Hilla  tuli taloon minun ensimmäisenä syksynäni Kortelahdessa. Punainen Liinu on sen tytär ja kilpikonnanvärinen Maija vuorostaan Liinun tytär. Olen kasvattanut  kuusi maatiaiskissapentuetta.  Pennut ovat matkanneet ympäri maata perheiden lemmikeiksi ja tärkeiksi ystäviksi. Nyt kaikki kissat ovat leikattuja ja hoitavat tuholaisten torjuntaa sekä opettavat koiranpentuja hyville tavoille kissojen kanssa.




Tänä kesänä Kortelahden pihassa touhuaa kuusi  lapinporokoiranpentua. Pilvipolun Vilgesjuolgi (pohjoissaamea ja tarkoittaa valkojalkaa) pennut lähtevät  kahden viikon päästä uusiin koteihinsa. Nämä pennut tuovat geenitutkimuksen perusteella uutta geeniainesta lapinporokoiriin. Molemmat vanhemmat ovat rotuunotettuja. Lapinporokoira on paimenkoira, joka on erikoistunut poron paimennukseen. Se on pohjoisen oloissa pärjäävä, älykäs ja toimelias ihmisen kaveri.


Pentujen emä on rotuunotettu lapinporokoira Unna Näkkälästä. Toinen koirani Pilvipolun Mansi (ekassa kuvassa) on pentujen täti.


Tänä kesänä Kortelahdessa laiduntaa kaksi kyyttöhiehoa ja suomenvuohia. Ne ovat lainassa Pihamäen perhekodista Kontiolahdelta.


Nikke on vuoden ikäinen rupukki eli leikattu pukki. Sillä on kaverina sen omat kilit Jussi ja Lempi.


Lempi ja Päkä kukkaniityllä. Muut kutut ovat nimeltään Pökö ( sarvellinen) ja vanha  Juulia. Pökö on kilien emo.




Hiehot ovat Pihla ja Puna.




Leppoisiin tapaamisiin Kortelahdessa Maatiaismuorin, Retkituvan väen ja maatiaisten kanssa!



sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

Sulevi-kukko pentujen oppimestarina


Sulevi-kukko on mainio kaveri. Yhdeksi tehtäväkseen se on ottanut pentujen opastamisen ja valvomisen. Kun pennut ulkoilevat, Sulevi kiirehtii aina paikalle. Yleensä myös kanat tulevat. Ne eivät vähästä hermostu, vaikka pennut törmäilevät. 


Kun pennut ovat aitauksessa, Sulevi vahtii niitä tarkasti. 


Sulevi on hyvin sosiaalinen tyyppi ja haluaa olla  aina siellä, missä tapahtuu. Tässä esimerkiksi vierailijoiden keskellä  seuraamassa kutun lypsyä.


Nikke-pukin  kanssa se oli kaveri jo viime kesänä.


Lehmien kanssa kaveruus on edennyt vähän hitaammin. Nyt ne ei enää kuitenkaan jahtaa Sulevia pois aitauksesta niin kuin ensitapaamisella. 


Sulevi rientää juosten kutsusta luokse.






Jos pennut äityvät liian vauhdikkaiksi, Sulevi nuhtelee niitä siipiä leväyttämällä. Sulei ei koskaan käytä nokkaansa. 


Näin pennuille opetetaan kunnioitusta muita eläimiä kohtaan. Paimenkoiranhan pitää olla reilu muille kotieläimille. 


Sulevi pitää pennuille pienen käytöstuokion . Nyt kaikki pennut rappusille kuuntelemaan!


Kyllä opettaja, tuumaavat ipanat.


Kiltisti ne kuuntelivat, kun Sulevi kiekaisee niille malliksi muutaman kerran. 



torstai 20. kesäkuuta 2019

Kolin kaski paloi juhannusviikolla


Kuivaa ja helettä on ollut monta päivää. Sää on siis mitä sopivin kasken polttoon. Metsähallituksen tämän vuoden kaski poltettiin juhannusviikon maanantaina Paimenvaaran kupeessa Paimenpolun pysäköintialueen vieressä. Tällä kertaa paloi tavallinen kaski eli lehtipuukaski, jossa puut oli kaadettu kuivamaan viime kesänä kokonaisina ja lehtineen ja kaski kasattiin toukokuussa.


Hellepäivän kesätunnelma oli kohdallaan, kun käki kukkui heleästi ja tuli nosti rätisten sankan savupilven  pilvettömälle taivaalle.


Kaskenviertäjillä oli tuliset olosuhteet.


















Myös Kaavilla vaalitaan kaskiperinnettä Telkkämäen kaskiperinnetila

Kodin Pellervon blogissani annan Muorin matkavinkit Kolille

torstai 13. kesäkuuta 2019

Pilvipolun Vilgesjuolgien eli Valkojalkojen ensimmäiset askeleet ihmeellisessä maailmassa

Unnan ja Pilvipolun Eemelin pennut täyttävät tänään neljä viikkoa. Viimeisen viikon aikana on aloitettu ulkoilu ja pihalla on tavattu kummallisia otuksia.


Unnan ekoille Neakkel-pennuille annettiin saamenkieliset nimet. Samaa tapaa halusin jatkaa tässä toisessakin pentueessa. Pentue on perimältään ja ulkonäöltäänkin monimuotoinen kimppu saamelaisten porokoirien geenistöä. Selkeä yhteinen piirre kaikilla on valkoiset tassut. Pennut saivat "sukunimekseen" Vilgesjuolgi (Valkojalka) ja etunimet valitsin vanhoista saamelaisista koiranimistä.


Tumma tyttö, jolle tulee ainakin nelisilmät, ehkäpä muuttuu riistanväriseksi Pilvipolun Háldi Vilgesjuolgi , Háldi=maahinen


Musta poika valkein merkein Pilvipolun Bávkko Vilgesjuolgi, Bávkko=koira, jonka haukku kuuluu kauas.


Musta, selvästi pitkäkarvaisempi poika Pilvipolun Siekkis Vilgesjuolgi, Siekkis= hyvä, viitseliäs porokoira


Vasemmalla Pilvipolun Naattu Vilgesjuolgi. Naattu on Näkkälässä käytetty nimitys narttukoirasta. Vieressä veli Pilvipolun Hirre Vilgesjuolgi. Hirre tarkoittaa vilkasta ja aktiivista koiraa, joka pyrkii joka suuntaan. Molemmat ovat riistanvärisiä eli hallavia. Naattu vaaleampi, emänsä Unnan värinen.


Virggo-tyttö eli Pilvipolun Virggo Vilgesjuolgi tutustuu Hillaan. Virggo tarkoittaa iloista ja virkeää koiraa. 


Hilla on hyvä pentujen kasvattaja ja opettaa pennut suhtautumaan ystävällisesti kissoihin.


Sulevi-kukko on myös ottanut pennut hyvin vastaan. Siekkis ihmettelee kukkoa.


Sulevi ja Vuokko tutustuvat Virggoon. 


Seikkailut pihalla jatkuvat.
 Lisää tietoa  Pentujen suvusta ja taustoista

maanantai 10. kesäkuuta 2019

Miun aamut

Aamut ovat parasta aikaa. Näin kesällä tahtoo yöunet jäädä vähiin, kun en malta nukkua aamuisin.


Hellepäivinä lehmätkin ruokailevat mieluiten  varhaisaamun viileydessä. Aamuisin on usein tyventä ja silloin lähden kajakilla lammelle. Lammen hiljaisuuden rikkoo lehmänkellon vaimea kalahdus ja Sulevin aamukäheä kiekaus. 


Aamu-uinnille saan kaikenkarvaista seuraa. 






Minulla on yksi valokuvaustavoite saada  kaikki tämän kesän maatiaiset samaan kuvaan. Tässä on kait tähän mennessä paras kokoelma. Aamulla saunapolun varrella olivat kyllä mukana kaikki muut paitsi pennut. Mutta kaikkien mahtuminen samaan kuvaa onkin melkoinen haaste. Katsotaan, miten edistyn kesän aikana. Tämä haaste tarkoittaa sitä, että eläinten pitää oppia sietämään toisiaan lähellä. Ja toisaalta pitää olla hyvää tuuria ja laajakulma, että kaikki mahtuvat.


Joskus minulla on pikku apulaisia aamuaskareissa.  


Siskoni tyttärentytär Aleksandra voitti heti eläinten luottamuksen.




Kiitos Suleville ja kanoille aamiasmunista!