maanantai 29. huhtikuuta 2019

Kevätsoidin


Huhtikuun lopulla humahti ja kevät alkoi edetä rytinällä. Koko loppukuun olemme saaneet nauttia aurinkoisista päivistä.


Silmut puhkesivat vanhoihin pihakoivuihinkin jo huhtikuun puolella, pahkasydänkoivu kuvattuna 27. 4.


Jäät eivät ole vielä lähteneet Käränkältä.


Sulapaikkoja löytyy sinisorsapariskunnan häämenoihin. Muita vesilintuja  vielä odottelen.


Teerien aamuinen kukerrus houkutteli minut Käränkän rauhoitetun suon reunalle pieneen lintutorniin. Lintutorni on yksityisalueella ja minulla on lupa mennä sinne, jos lähellä olevissa mökeissä ei ole vuokralaisia.


Panoraama tornista suolle, Käränälampi ja taustalla Käränkävaara.




Teerikukkoja oli suolla metsänreunassa kaikkiaan viisi.


Oli hienoa seurata niiden mittelöä. Valokuvaaja minussa  harmitteli, kun olivat niin kaukana.  Silloin yksi teerikukko lennähti tornin vieressä olevaan kuuseen poseeraamaan.

Kevätlinkkejä

Viipyilevä kevät

Hidasta, eläkeläinen, nyt on kevät!

torstai 25. huhtikuuta 2019

Pietan pääsiäinen

Tänä vuonna pääsiäinen oli kuin lapsuuden muistoissani. Aurinko heloitti ja kutsui kevääseen. Pihaan ilmestyi ensimmäiset kuivat sulapaikat. Lapsena kiirehdimme  parhaan ystäväni Mekan kanssa pikkukengät jalassa hyppäämään ruutua. Siitä alkoi kevät!


Nyt kevään riemut alkoivat tyttärentyttäreni Pietan kanssa.




Puolitoistavuotias Pieta sai heti ystäväkseen Unnan ja Mansin.


Yhdessä käytiin ruokkimassa  Sulevi-kukko ja Hella-kana. 





Tiina-kummitätin luona Pihamäessä tutustuttiin kyyttöhiehoihin


ja vuohiin. Sieltä löytyi viime kesän tuttu Nikke-pukki, joka oli saanut Pökön kanssa kaksi mustaa kiliä.






Kolme sukupolvea keltaisissa. 


Pieta, kevään pikku aurinko.

Kodin Pellervon nettisivuilla huhtikuun blogikirjoitukseni Maatiaisuuden ylistys

maanantai 15. huhtikuuta 2019

Kevätloikka


Hei, missä kevät luuhaa?




Mustarastaat tulivat sankoin joukoin jo pari viikkoa sitten. 


Punarinta lensi viime viikolla ihmettelemään lumista maisemaa.




Nyt onneksi on luvattu pääsiäisviikolle aurinkoista. Joko voisi...


...loikata kevääseen?


Aurinko paahtaa päivällä ja hautoo Unnan masuasukkeja.


Jokohan pääsiäispyhinä voisi lämmittää rantasaunan?


Kevät tulee yhtä varmasti kuin pääsiäispupu vaihtaa valkean turkkinsa ruskeaan. 



Iloisia loikkia kevääseen!


torstai 11. huhtikuuta 2019

Poroaidalla ja Inarin rannalla

Kevät ilman Lapin reissua on kuin pilvinen päivä ilman poroja ja koiria. Minä sain  nämä kaikki matkalla Ivaloon: aurinkoiset päivät, porot ja koirat!


Päätapahtuma oli porokisat Rajajoosepin erotusaidalla, joka kuuluu Lapin paliskuntaan.  Vuotsolainen poromies Jouko Hetta ja hänen koiransa Runne ( Pilvipolun Neakkel-Runne) olivat asuneet aidalla kämpässä helmikuusta lähtien. Oli ihanaa nähdä, kun Unnan vuodenikäinen pentu Runne on päässyt elämään oikeaa porokoiran elämää!


Lapin paliskunnalle suuret kiitokset hienoista puitteista. Aidat olivat riittävän tilavat ja turvalliset ja kilpailurata sopivan haastava koirille. Jouko Hettan perheen pitämässä kahvituvassa maistuivat keitot ja herkulliset leivonnaiset.Täällä viihtyisi pitempäänkin niin kuin kuukkelit ja lapintiaiset!


Porokoirakerhon väelle kiitokset ison urakan läpi viemisestä.


Pari ensimmäistä yötä vietimme Nellimissä, jonne ajelimme varsin kuoppaista keskeneräistä tietä. Maisemissa ei kyllä ollut valittamista. Heidi Hänniselle kiitos vieraanvaraisuudesta. Kävimme Heidin kanssa tutustumassa Paatsjoen lähellä olevaan poroaitaan. Heidi hoitaa vanhempiensa kanssa poroja Paatsjoen paliskunnassa. 


Emme toki kyselleet porojen määrää. Sehän ei ole sopivaa. Molemmin puolin puuta niitä tuntui riittävän.


Loput yöt vietimme Inarijärven rannalla ja nautimme auringonlaskuista ja -nousuista. Tiina ja Rannu iltalenkillä.




Iloinen matkakaverimme Rannu suoritti taipumustestin naama hymyssä jo perjantaina.


Rannun ja Mansin poika Pilkki ( Pilvipolun Velho-Pilkki) tuli Sipoosta, näki elämänsä ekat porot ja läpäisi taipumustestin kunniapalkinnolla.


Veli Sahfi ( Pilvipolun Velho-Sahfi) selviytyi hienosti testistä  sunnuntaina.


Niinpä iskä Rannu (sekä Mansi ja kasvattaja) voivat olla tyytyväisiä. Kuvassa Rannu ja Tiina, Sahfi ja Milla, Tilko ( Plvipolun Velho-Tilko) ja Tytti. Tilko on suorittanut testin kunniapalkinnolla jo kaksi vuotta sitten eli viidestä pojasta jo kolme on osoittanut poropaimennustaipumusta. Mukana oli myös vuoden ikäinen Benne ( Pilvipoun Neakkel-Benne). Se oli vielä vähän liian raisu ja suositeltiin testattavaksi uudelleen vähän vanhempana. Olipa hienoa tavata niin paljon omia kasvatteja ja heidän perheitään!


Maanantaina Porokoirakerho järjesti Tiina Pulskan johdolla paimennusharjoitukset poromiesten koirille. Runne pääsi ekana aitaan.




Runnella riittää innostusta. Vuoden ikäisellä porokoiralla on tietysti vielä opittavaa.  Paljon se on jo oppinutkin Joukon taitavalla opastuksella. Runne osaa haukkua käskystä ja rakastaa kelkan kyydissä olemista.


PR-hommat ovat Runnella jo hyvin tassuissa.


Maananataina Yle Oddasat oli tekemässä ohjelmaa porokoirista ja Runne antoi oman haaastattelun.




Vielä kiitokset huippumatkaporukalle: Rannulle, Tiinalle ja Tarjalle!