maanantai 25. maaliskuuta 2019

Pirteä Pässi, luontoa, perinnemisemaa ja maatiaiskotieläimiä


Pirteä Pässi, Heinäveden Vihtarissa: luontoa, perinnemaisemaa ja maatiaiskotieläimiä

Heinäveden Vihtarissa elänyt, erakoksikin  mainittu Ilmari Räsäsnen kuoli 2012 noin 90-vuotiaana. Ilmari seurasi tarkasti maailman tapahtumia. Hän matkusteli paljon aina Amerikkaa myöten, mutta vietti kotitilallaan erakkoelämää. Hän testamenttasi koko omaisuutensa Suomen Luonnonsuojeluliitolle (SLL). Testamenttiin kuului yli 200 hehtaaria suojelumetsää, 40 hehtaaria talousmetsää ja useita rakennuksia. Ilmari oli määritellyt testamentissa tarkasti, kuinka luonnonsuojelua pitää tilalla edistää. Ehtona oli, ettei suojelumetsässä saa metsästää eikä kalastaa. Talousmetsää oli puolestaan hoidettava luonnonmukaisesti ilman avohakkuita ja ojituksia. Suojelumetsästä löytyy majavalampi asukkaineen, yli satavuotiaita puita, kaikki tikkalajit, kuukkeli ja liito-orava.



SLL kunnosti asuinrakennuksen ja muut tilat. Nyt maatilaa hoitaa entinen SLL:n pääsihteeri Risto Sulkava ja hänen vaimonsa Jaana Sulkava. Heillä on oma yritys Pirteä Pässi, joka tarjoaa ammattitaitoisia luonto- ja hoivapalveluja. Pirteä Pässi järjestää mm erilaisia kursseja ja leirejä, vanhusten perhehoitoa ja kesäisin pyörii lammaspaimenviikot.
Tutustu Pirteän Pässin tarjontaan!



Luonnonsuojeluliitto Risto Sulkavan johdolla haluaa näyttää Vihtarin tilalla, että jatkuvan kasvun hakkuu on taloudellisesti kannattavaa ja kaikinpuolin hyvä vaihtoehto avohakkuiden sijaan. Tilan talousmetsän harvennushakkuissa korjattiin vain suurimmat tukkipuut. Rahat käytettiin tilan kunnostamiseen. Parissakymmenessä vuodessa nuorempi puusto on kasvanut ja metsästä saadaan taas tarvittavat remonttirahat.


Navetassa on leppoisa vanhanajan tunnelma. 



Kainuunharmaita maatiaislampaita





Maatiaiskana, alhonkantaa.


Jazz-uuhi teki reippaat neloset.


Karitsoiden kimeät ja vaativat määkäisyt ovat minulle kevään fanfaari. Oli ihanaa päästä taas kuuntelemaan ja haistelemaan lampolan tunnelmaa.





Talon ystävällinen vahti, lapinporokoira Ursus.


Lampaiden villa innosti Jaanan käsitöihin. Kehrääminen sujuu ja Risto sai omien lampaiden villoista kehrätyn ja neulotun kalastajapaidan.


Rukin  ja villan lumoissa



Kirjoittaja tulee aina onnelliseksi, kun huomaa, että hänen kirjaansa arvostetaan.
Kiitos Jaana ja Risto ihanasta luonnonläheisestä ja villantuoksuisesta sunnuntaipäivästä!

Pirteä Pässi pitää nähdä myös kesällä!

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Pilvipoluilla pentuja kesällä


Unna on Näkkälästä löytämäni  rotuunotettu viisivuotias lapinporokoira, jonka ensimmäisett pennut ovat nyt reilusti yli vuoden ikäisiä. Luonteeltaan Unna on ystävällinen, iloinen ja  kohtuullisen vilkas, hieman pehmeä ja laukaisupeloton. Unna paimentaa kesäisin Kortelahdessa lampaita ja sitä on kokeiltu myös poroilla. Unnalla on erittäin hyvä laumanlukutaito ja se on sinnikäs paimentaja.


Unna on B-lonkkainen ja myös kyynärät ovat terveet, silmät ja polvet tarkastettu toiseen kertaan joulukuussa 2018.  Unnalla ei ole mitään ruoka-allergioita eikä muita ongelmia, vaan se on ollut ikänsä terve. Unna on geenitestattu ja on prcdPRA:n suhteen terve, mutta kantaa pompenin sairausgeeniä.




Unna Pohjolan lammastilalla  kuljettamassa lampaita keväällä 2018 karvattomana pentujen jälkeen.






Isäksi valitsin 7vuotta täyttävän Pilvipolun Eemelin. Eemeli toimii Vapaaehtoisen pelastuspalvelun hälytyskoirana. Eemeli on hieman pidättyväinen, mutta ystävällinen koira. Se on työskennellessään yhteistyöhaluinen  ja toimelias.


Eemelillä on  terveiksi tutkitut silmät, polvet, lonkat B, kyynärät 0-0, selkä myös  terveeksi todettu. Eemeli on geenitestattu pompenin ja prcdPRA:n ja suhteen eikä ole näiden sairauksien kantaja. Tulevat pennut eivät siis voi sairastua näihin sairauksiin, mutta siitokseen käytettävät koirat pitää testata pompenin suhteen.



Eemeli on työlleen omistautunut voimakasluontoinen paimentaja. Sillä on hyvä laumanlukutaito ja vahva tapa vaikuttaa laumaan haukun ja liikkeen avulla. Eemeli on suorittanut Porokoirakerhon poropaimennuksen taipumustestin hyväksytysti.


Eemelin sisko Pilvipolun Mansi on saanut pennut Unnan veljen Rannun kanssa vuonna 2015. Uusin  nyt yhdistelmän toisinpäin , koska Mansin ja Rannun  Pilvipolun Velho-pentueessa tuli 5 poikaa. Toivon itselleni sijoitusnarttua tästä minulle tärkeästä linjasta. Velho-pojista useampi on kokeillut paimennusta hyvin tuloksin. Kaikki ovat olleet terveitä ja mukavia perhe- ja harrastuskoiria. Myös Unnan ensimmäisessä  Pilvipolun Neakkel-pentueessa oli vain uroksia. Niistä kaksi on opettelemassa porotöihin. Unnan, Rannun  ja Pilvipolun Mansin  jälkeläiset olivat paimennusleirillä Saajomannussa . Siellä näkemäni vahvisti lopullisesti päätökseni toteuttaa tämä yhdistelmä.

Pilvipolun Mansi ja Eemeli, sisarukset

Tämä pentue on  minulle henkilökohtaisesti hyvin tärkeä.Siinä yhdistyy minun kaksi rotuunotettua linjaani. Eemelin sukulinjaa olen säilyttnyt yli 20 vuotta ja rotuunotetuksi koiraksi siitä on hyvin paljon tietoa. Unnan edustaa nykyistä porokoirakasvatusta. Unnan suvun selvittämiseksi olen tehnyt monta matkaa pohjoiseen.

Toiveena on, että taas kielojen kukkiessa  Kortelahdessa olisi tällaisia. Kuvassa Pilvipolun Velho-Tilko.

Pennut syntyvät toukokuun puolessa välissä.  Pentuvarauspakka menee nyt sekaisin, koska minulla oli ennakkovaruksia Mansin pennuista. Keskustelen ensin Mansilta pentuja varanneiden kanssa. Tarkoitus oli ensin tehdä pennut Pilvipolun Mansilla, mutta se ei ole vieläkään aloittanut kiimaansa, joten jouduin muuttamaan aikataulua. Mansi saa toivottavasti pennut viimeistään syksyn kiimasta.  En ota nyt varauksia ennen kuin pennut syntyvät. Toivon pentujen löytävän aikanaan hyvät kodit, joissa ollaan kiinnostneita lapinporokoiran alkuperäisistä käyttöominaisuuksista. Jos haluat keskustella tulevista pennuista , kerron mielelläni lisää.

Voit perehtyä koirien taustoihin myös täällä blogissani
Täältä löytyy paljon tietoa Eemelistä mm sukutaulu Koirien geenitutkimuksesta on apua rotujen monimuotoisuuden säilyttämisessä
 Täältä löytyy kuvia ja juutua Unnan taustoista. Unnan emä on Nasti ja Isä Musti, isoäiti molemmilla puolilla Sunna ja isoisä Guuge Näkkälän maatiaiskantaiset porokoirat

Eemelin emo Pilvipolun Pipariakka ja Pilvipolun Velho-Luuhki, kesä 2012

perjantai 15. maaliskuuta 2019

Miksi eläkeläiset eivät marssi koululaisten kanssa ilmastolakossa?


Kyselevätkö lastenlastenlapsemme joskus, minne ovat kaikki kukkaset kadonneet?
Tänään perjantaina koululaiset menevät lakkoon ilmaston puolesta. Suomessa järjestetään suurempia mielenilmauksia ainakin Helsingissä, Tampereella ja Turussa. Lisäksi pienempiä lakkoja on monilla muilla paikkakunnilla. Osassa Suomen kouluja kannustetaan lapsia osallistumaan ilmastolakkoon, osassa taas toivotaan, että nuoret jättäisivät lakon väliin.
Lakko on saanut innoituksen ruotsalaisen 16-vuotiaan Greta Thunbergin esimerkistä. Thunberg osoitti viime vuonna mieltään valtiopäivätalon edessä ja vaati Ruotsin hallitusta vähentämää hiilipäästöjä.

Menetetty maisema, luonnon monimuotoisuudessa kaikki on tärkeää niin vanhat puut kuin pienet hyönteiset.

Entisenä opettajana , nykyisenä eläkeläisenä ja mummina annan kaiken tukeni nuorille, jotka lakkoilevat imaston puolesta. Hienoa lapset ja nuoret!


Mitä me mummit ja ukit voimme tehdä? 
Voimme opettaa lapsenlapsillemme luonnon rikkauden ja monimuotoisuuden tärkeyden.
Jokainen voi suojella luontoa omilla konsteillaan. Ukki voi vähentää lihansyöntiä, viedä lapset metsäretkelle tai rakentaa pihalle perhosbaarin. Mummi voi ostaa lapsille muovikrääsän sijaan kotimaisia käsintehtyjä tai kierrätettyjä  vaatteita ja leluja. 

Olen asunut nyt 10 v Kortelahdessa ilman autoa, lampaat ovat hoitaneet kesäisin pihapeltoja, kukkaniitty ja vanhat lahopuut ovat houkutelleet pihapiiriin rikkaan linnuston, hyönteisiä ja perhosia. Olen pelastanut pienen palan luonnon monimuotoisuutta ja minulla on siitä hyvä mieli.

Olen usein ajatellut, että olen onnekas ihminen. Synnyin sodan jälkeen suuriin ikäluokkiin. Pienessä maalaiskirkonkylässä oli turvallista kasvaa. Ylioppilaaksi päästyäni 60-luvun lopulla meille nuorille maailma oli avoin. Uusi opintolaina turvasi arkipäivän, yliopistoissa vallitsi vielä akateeminen vapaus ja me nuoret uskoimme että voimme muuttaa maailman  tasa-arvoisemmaksi. Meitä houkuteltiin töihin jo kesken opiskelun. Oli tietysti ydinsodan uhka ja Vietnamin sota ja Chilen vallankaappaus. Mutta meillä oli tunne, että voimme muuttaa maailmaa. 
Meillä suurilla ikäluokillaon edelleen suuri äänivalta. Annetaan tuki niille, jotka tekevät hyviä päätöksiä nuorten tulevaisuuden puolesta!

Lapsilla on oltava oikeus maistella marjoja turvallisesti tulevaisuudessakin. 

Kiitos nuoret ilmastolakkolaiset! Teetta hienoa työtä!

torstai 7. maaliskuuta 2019

Pilvipolkulaiset paimennusharjoituksissa


Pilvipolun Eemeli

Maaliskuun pakkasilla pidettiin Pilvipolun paimennuspäivät Pellossa Saajománnun porotilalla Minna Mäntyranta-Mustosen opissa.  Mukana oli viisi seitsemästä  Unnan ja Korpikairan Ikiroudan eli Manun yksivuotiaista pojista. Lisäksi paimentamaan pääsivät pentujen eno eli Unnan veli Rannu, Rannun ja Mansin poika Tilko ja Mansin veli Eemeli. Ihmeen sopuisasti harjoitukset ja yhteiselo sujuivat kahdeksan uroksen kanssa.

 Pilvipolun Neakkel-Rino

Majoitumme Puolukkamaan porotilalle. Rino aamulla iloisena valmiina hommiin. Rinolla ja myös sen emännälle, siskolleni Mallalle, poropaimennus oli ihan uusi kokemus.


Ensin mentiin pitkässä liinassa


Mallan ja Rinon yhteistyö oli niin hyvä, että liina voitiin jättää jo ekana päivänä pois. Kaikki koirat saivat harjoitella molempina päivinä kaksi kertaa.


Rinon paimennus oli iloista ja hyvin poroja kunniottavaa. Hyvin se sai kuitenkin porot liikkeelle. Haukkua käytti niukasti.


Jee, tämä on mukavaa!

Pilvipolun Neakkel-Ma´nnu eli Tikki

Tikki oli Marin kanssa harjoituksissa toista kertaa. 


Tikki oli vauhdikas ja sillä pidettiin vielä varmuuden vuoksi liinaa perässä, jos innostuu liikaa.

 Pilvipolun Neakkel-Benne

Benne oli myös eka kertaa poroilla. Lampaisiin ja vasikoihin se oli käynyt tutustumassa Katjan kanssa pentuaikana.


Alkuun vähän jännitti, mutta kiinnostus oli suuri. Toisena päivänä sujui jo niin, että liina oli vapaana perässä.


Pilvipolun Neakkel-Ha´lle

Ha´lle on rauhallinen ja yhteistyö Mintun kanssa sujui erinomaisesti. Rauhallisuuus näkyi hyvin myös paimennustyylissä.



Pilvipolun Neakkel-Ra´nne

Ra´nnelle porot ovat tuttuja, koska se elää porotilalla Kittilässä. Pentuna sitä opetettiin olemaan rauhallisesti poroaitauksessa, kun poroja ruokittiin. Nyt Ra´nne opetteli Maijan johdolla kuljetuksia. Ja hyvin ne alkoivatkin sujua.






Rannu

Neakkel-pentujen eno Rannu oli myös ensikertalainen poroilla. Kotitilalla Rannu on paimentanut haasteellisia vuohia. Hyvin nopeasti se oppi kuitenkin säätämään liikkeet säikyimmille poroille sopivaksi. Yhteistyö Tiinan kanssa sujui hienosti.


Pilvipolun Velho-Tilko, 4v

Rannun ja Pilvipolun Mansin poika Tilko on käynyt poroilla kolme kertaa ja suoritti pari vuotta sitten poropaimennuskokeen kunniamaininnalla. Tilkolla on homma hyvin hanskassa.




Pilvipolun Eemeli

Mukana oli myös Tilkon eno Eemeli. Eemelikin on jo suorittanut poropaimennuskokeen. Eemelillä on kaikkeen työhön, myös poropaimennukseen hyvin vahva, hieman tosikkomainen asenne. Hommat tehdään kunnolla loppuun asti. Siinä se muistuttaa paljon esiäitiään Cikkiä. Eemelille haukku on vahva työkalu.




Lopuksi pidettiin vanhemmille uroksille Eemelille, Rannulle ja Tilkolle leikkimielinen kilpailu, jossa piti ensin hakea porot kirnusta, kuljettaa, työntää koko lauma rauhallisesti poispäin ohjaajasta, kääntää, avata koiran kanssa portti ja kuljettaa porot kirnuun. Koiran piti tietysti pysähtyä portille. Kaikki suoriutuivat tehtävistä hienosti ja hyvin tasapäisesti, vaikka paimennustyylit erosivat ja koirien luonteet näkyivät paimennuksessa hyvin.

Kasvattajalla oli oikein karkkipäivät, kun sain kerralla nähdä niin paljon kasvattejani. Ensi vuonna ovat sitten vuorossa Täydenkuun karhunpennut.

Eemeli