Uusi koti kaupunkipuistojen kainalossa

Kun en enää pääse ikimetsiin ja muutin Tampereelle, toiseksi paras vaihtoehto on asua puistojen lähellä. Puistoja ei rakenneta täyteen kerrostaloja. Löysin sopivankokoisen kaksion J. I. Reinilän puiston kupeesta Hatanpäästä. Korttelin päässä on ihana Hatanpään arboretum ja Pyhäjärven rantamaisemat. 

Lisäbonuksena tämä on senioritalo. Vaskikodit muodostuvat kolmesta kerrostalosta, jotka on yhdistetty käytävillä. Niinpä pääsen sisäkautta hoitamaan asioita toimistoon, ravintolaan, jalkahoitoon, kuntosalille ja  kampaajalle. Palvelut tuntuvat pelaavan.  Ovat tietysti maksullisia , mutta autottamana minulle on tärkeää, ettei joka asian takia tarvitse lähteä bussilla keskustaan. Tosin sinne ei ole kovin pitkä matka, vain pari kilometriä. Bussivuoroja on hyvin ja parin vuoden päästä myös ratikka. 

Pro Vaskikodit yhdistys toimii aktiivisesti ja järjestää asukkaille paljon toiminallisuutta. Minäkin olen kerinnyt käydä jo jumpassa ja grilli-illassa. Kerron myöhemmin varmasti lisää senioritalon toiminnasta. Tämä on hyvä vaihtoehto ikääntyville yksinäisille ja pariskunnille, jos on varaa ostaa asunto. 

Sain sopimaan melkein kaikki rakkaat huonekaluni, vaikka neliöitä on yli kymmenen vähemmän.

Valoa asuntoon tulvii koko päivän.

Työpisteen ikkunasta näkyy omenapuita.

Ruokapöytäni on suunniteltu isompaan keittiöön. Minun on siitä vaikea luopua.

Terassi on iso ja mukava.

Oma pieni piha-alue antaa yksityisyyttä.

Aitaamiselle oli ihan erityinen syy.

Ensimmäinen päivä uudessa kodissa vähän laulattaa. 

Jatkuu seuraavassa päivityksessä.

Unna lähti pilviporojen paimeneksi

Hyvästi kaunis, rakas koirani Unna.

21. 3. 2014- 5. 7. 2026

Jouduin tekemään raskaan ja vaikean päätöksen yllättäen ja ihan liian aikaisin, kun Unna nukutettiin ikiuneen 5. 7. 2026 Porissa. Unna on syntynyt 21. 3. 2014 Enontekiön Näkkälässä Marja Vanhapihan kasvattamana. Viikko sitten helteiden aikaan Unnan ruokahalu hävisi ja se oli selvästi väsynyt. Luulin oireiden johtuvan helteistä. Loppuviikosta säät helpotti, mutta ruoka ei vieläkään maistunut. Unna kuitenkin söi joka päivä vähän ja joi normaalisti. Niinpä matkustimme sunnuntaina jo pitkään suunniteltuun perhetapaamiseen Reposaareen. Illalla jouduimme tyttäreni Lauran kanssa viemään Unnan kiireesti päivystykseen, koska sen emätinaukosta alkoi virrata mätää. Kohdussa oli kehittynyt helteiden aikaan paha kohtutulehdus. Leikkauksen onnistuminen ja toipuminen olisi yli 12-vuotiaalle koiralle epävarmaa.Unna nukkui rauhallisesti pois tästä maailmasta.

Haimme Unnan ja veljen Rannun yhdessä Kuosmasen Tiinan kanssa Näkkälästä. Samalla porukalla olemme seikkaileet sen jälkeenkin ympäri Lappia aina Jäämeren rannalle saakka. 

Viime talvena kävimme vielä tervehtimässä sisarusten emoa Nastia 15v. Hyvin otti Marja Vanhapihan koiralauma sukulaiset vastaan. Nasti tarkastaa tytärtään ja joku Nastin urosjälkeläisistä Rannua. 

Kuvassa Nasti ja Rannu, takana Unna. Nasti siirtyi muistojen porolaitumille tämän vuoden toukokuussa. 

Unnan ensimmäiset Pilvipolun Neakkel-pennut syntyivät 2018 tammikuussa, 7 poikaa. Isä on Korpikairan Ikirouta eli Manu. 

Kaksi pojista meni porokoirahommiin. Toinen on palkittu kaksi kertaa poropaimennuskisoissa. Kaikki muutkin ovat käyneet poroilla ja osoittaneet vahvaa taipumusta. Pojat ovat nyt 8 v ja porukasta löytyisi terveystarkastettuja suvunjatkajia. Ainoastaan Ránnella on yhdet jälkeläiset. 

Seuraava Vilgesjuolgi-pentue syntyi  kesällä2019.Se oli viimeinen pentue, jonka kasvatin Unnan kanssa Kortelahden upeassa maalaismiljöössä. 

Pentueen isänä oli Pilvipolun Eemeli, joka vielä viime kevättalvena 14 vuotiaana laittoi porot reippaasti kirnuun.  

Myös Pilvipolun Mansi, Eemelin sisko, osallistui aktiivisesti pentujen kasvatukseen.

Kasvatusapuna olivat myös Sulevi kukko ja kanat

ja kissat, kuvassa Hilla.

Tästä pentueesta yksi uros meni porokoiraksi, yksi toimii pelastuskoirana hälytysryhmässä, yksi narttu on taitava maatilan monitoimipaimen. Kaikilta luonnistuu hyvin kotikoiran tehtävät. Neljä on osallistunut poropaimennusleireille  ja ovat pärjänneet porojen kanssa hyvin. Sukua on jatkanut yksi narttu. 

Unnan viimeinen pentue pantiin alulle vielä Kolilla. Isänä hieno herrasmies Pilvipolun Helmen Arwo 9v. 

Pennut , 3 urosta ja 5 tyttöä syntyivät ensimmäisenä kesänä  Reposaaressa v 2020.

Mansi hoiti isoa pentuetta Unnan apuna.

Pilvipolun Repolaisista kukaan ei vielä ole jatkanut sukua, koska kahdella pennulla oli atooppista ihottumaa. Nyt pennut ovat 6 vuotiaita ja kaikki muut tietojeni mukaan terveitä. Terveystarkastettu on vain sijoitusnarttuni Pilvipolun Kaisla Repolainen priimatuloksin. Se on palkittu Mejässä ( verijälki)  voittajaluokassa ykköstuloksella. Pentueesta kaksi koiraa on porotiloilla ja ainakin toinen toimii erinomaisesti. Yksi narttu on ollut useammalla poropaimennusleirillä ja herättänyt ihastusta  kyvyillään. 

Unna vietti eläkeläisvuosiaan ensin Mansin kanssa Reposaaressa ja sitten ainoana koirana Tampereen Multisillassa.

Vielä keväällä Unna juoksi reippaana pyörän vierellä yhteisillä retkillämme Multisillan ja Peltolammin luonnonsuojelualueilla. 

Unna jätti jälkeläisiinsä vahvasti hyviä paimennusominaisuuksia. Itse  se oli sinnikäs paimen, mutta aina kohtelias poroille ja lampaille. 

Onneksi Unnasta on tuhansia kuvia. Se oli suosituin valokuvamallini kirjoissani, päivityksissäni ja  korteissani.

Juokse vapaana parhaan ystäväsi Mansin kanssa!

Maatiaismuorin laidunloma

Huomenna 13. 6.  vietetään luonnonlaidunpäivää. Laiduntavat kotieläimet pitävät huolta luonnon elonkirjosta eli biodiversiteetistä laiduntamalla perinnebiotooppeja, niittyjä, hakamaita ja metsälaitumia. Maatiaiskotieläimet soveltuvat tähän erinomaisesti.

Pirteän Pässin kainuunharmaat märehtimistauolla Heinäveden Vihtarissa.
 

Kesäni Kolilla alkoivat aina lampaiden, vuohien , lehmien ja hevosten laitumelle laskuilla. Onpa ihanaa, että nyt kaupunkilaisenakin pääsin kuvaamaan ystävien tyytyväisiä kotieläimiä kesälaitumilla. Tein kiertomatkan Pohjois-Karjalassa ja kamerani lauloi niin kuin ennen vanhaan.

 

Kontiolahdella Pihamäessä vuohilauman siirrossa käytetään apuna lapinporokoiria ja porokoirasukuisia koiria. 

Suomenvuohi on melko vaativa paimennettava, koska se on usein utelias oman tiensä kulkija.

Pihamäen suomenhevoset ja koirat.

Villavan ahvenenmaanlampaita kesälaitumella

Villavan lampaat pääsevät päivittäin nauttimaan lähimetsän muonipuolisista herkuista. Lapinporokoirat ovat apuna kuljetuksessa.

Välillä lampaat ovat eri mieltä suunnasta, mutta porokoira osaa ohjata sen ystävällisesti oikealle reitille. 

Lopuksi vietin viikon pituisen lammaspaimennusloman Pirttiniemessä Vihtarissa Heinävedellä. Pirteä Pässiin voi tulla lammaslomalle joko Pirttiniemeen tai päätilalle muutaman kilometrin päähän. 

Pirteässä Pässissä on kymmenkunta kainuunharmasuuhta. Jazz on jo 12v.

Pirteä pässin päätilalla Vihtarissa lampaat pihapiirin perinnemaisemassa. 

Kiitos Tiina, Pene ja Janne Pihamäellä, Maria Villavassa ja Carita, Aapo, Risto ja Jaana Pirteässä Pässissä! Malla-siskolle kiitos matkaseurasta ja auokyydeistä!