Maatiaismuorin laidunloma

Huomenna 13. 6.  vietetään luonnonlaidunpäivää. Laiduntavat kotieläimet pitävät huolta luonnon elonkirjosta eli biodiversiteetistä laiduntamalla perinnebiotooppeja, niittyjä, hakamaita ja metsälaitumia. Maatiaiskotieläimet soveltuvat tähän erinomaisesti.

Pirteän Pässin kainuunharmaat märehtimistauolla Heinäveden Vihtarissa.
 

Kesäni Kolilla alkoivat aina lampaiden, vuohien , lehmien ja hevosten laitumelle laskuilla. Onpa ihanaa, että nyt kaupunkilaisenakin pääsin kuvaamaan ystävien tyytyväisiä kotieläimiä kesälaitumilla. Tein kiertomatkan Pohjois-Karjalassa ja kamerani lauloi niin kuin ennen vanhaan.

 

Kontiolahdella Pihamäessä vuohilauman siirrossa käytetään apuna lapinporokoiria ja porokoirasukuisia koiria. 

Suomenvuohi on melko vaativa paimennettava, koska se on usein utelias oman tiensä kulkija.

Pihamäen suomenhevoset ja koirat.

Villavan ahvenenmaanlampaita kesälaitumella

Villavan lampaat pääsevät päivittäin nauttimaan lähimetsän muonipuolisista herkuista. Lapinporokoirat ovat apuna kuljetuksessa.

Välillä lampaat ovat eri mieltä suunnasta, mutta porokoira osaa ohjata sen ystävällisesti oikealle reitille. 

Lopuksi vietin viikon pituisen lammaspaimennusloman Pirttiniemessä Vihtarissa Heinävedellä. Pirteä Pässiin voi tulla lammaslomalle joko Pirttiniemeen tai päätilalle muutaman kilometrin päähän. 

Pirteässä Pässissä on kymmenkunta kainuunharmasuuhta. Jazz on jo 12v.

Pirteä pässin päätilalla Vihtarissa lampaat pihapiirin perinnemaisemassa. 

Kiitos Tiina, Pene ja Janne Pihamäellä, Maria Villavassa ja Carita, Aapo, Risto ja Jaana Pirteässä Pässissä! Malla-siskolle kiitos matkaseurasta ja auokyydeistä!

Joudu, kevät, joudu!

 

Kortelahden punainen talo Käränkävaaran ja Käränkälammen välissä Kolin kansallismaisemassa teki minusta valokuvaajan. Nämä kuvat on otettu omalta pihalta ja rannasta ensimmäisenä keväänäni 2009 Kortelahdessa. Maisema ja valo lumosivat minut. Sen jälkeen en ole pystynyt nukkumaan kevätaamuina. 

Olen rakastunut elämässäni monta kertaa ja yhtä monta kertaa olen pettynyt. Luonto ei ole minua koskaan hylännyt ja joka vuosi saan rakastua aina uudelleen kevääseen. 

Porot ja porokoirat pakkasessa

Toiset lentää etelään, sulloutuvat turistikeskuksien tungokseen laskettelurinteillä tai uimarannoilla. Minä tiedän perempaa. Suomen vaikuttavin vuodenaika talvi on paras päättää kimaltavien hankien keskellä porojen, porokoirien ja niitä rakastavien ihmisten kanssa. 

Sammuntuvalla Kittilän Sirkassa pidettiin Pilvipolun poropaimennusleirit. kaksi perättäistä kahden päivän leiriä. Kaikkiaan15 koiraa. Ensimmäisenä päivänä harjoiteltiin Riikka Kenttälän johdolla pienemmässä ala-aidassa. 

Yläkuvassa esikertalainen Pilvipolun Daphne alias Pinna ja alakuvassa kokenut konkari Pilvipolun Neakkel-Hálle. He ajelivat leirille lähes 1000 km päästä Porista saakka.

Pilvipolun Hirre Vilgesjuolgi

Toisena päivänä päästiin  isompaan yläaitaan, jossa porot kuljetettiin ensin metsäaitaan ja sieltä kujaa pitkin pienempään aitaan. Kokeneemmat koirat saivat siirtää porot lopuksi kirnuun.

Haukku on porokoiran tärkeä työväline.

Pilvipolun Neakkel-Rino Paimentaa porot taitavasti kirnuun. Ahtaassa tilassa työskentely vaatii koiralta rohkeutta ja itsehillintää. Koiran pitää pysähtyä kirnun portille. 

Pilvipolun Jääleinikki eli Laika on minun sijoitusnarttuni ja poikani perheen koira. Laika täytty leirin aikana vuoden eikä ollut nähnyt poroja eikä muitakaan paimennettavia koskaan. Kuvasarjasta näkyy hienosti, miten Laika kiinnostuu poroista. Liina voitiin jättää nopeasti pois, koska Laika ei kiihtynyt vaan oli poroille kohtelias. Toisena päivänä Laika kuljetti poroja jo varmasti ja piti parttion hyvin koossa.

Isossa aitauksessa Laika haki porot itsenäisesti kaukaa mäeltä ja kuljetti ne kujaa pitkin takaisin lähtöaitaan. 

Myös Laikan veli Pilvipolun Tikankontti eli Uni oli innokas paimen. Hieman vielä vallaton nuori uros. 

Unin omistaja  Erkki Lampén hoiti vuosi sitten sankarillisesti tämän Pilvipolun isoimman pentueen. Erkin ajatuksia ja kokemuksia koirista ja erityisesti lapinporokoirista voitte lukea  Helsinginsanomien helmikuun26 teemanumerosta Koirat.

Pilvipolun Tilia eli Aivi 3v

Sijoitusnarttuni Pilvipolun Tilia eli Aivi on nyt 3v. Sen haltijan Paula Sorasalmen kanssa suunnittelemme pennutusta seuraavasta kiimasta. Aivin terveys on tutkittu ja kaikki  on priimaa. Paimenena se on erinomainen. Kotioloissa paimentaa vuohia, hevosia ja kyyttöjä sekä on Paulan mukana töissä lastenhuoltoyksikössä. Kotonakin on pieni hoivattava, joka oli jo mukana paimennustreeneissä.

Paimennusleirit ovat iloisia samanhenkisen ystäväporukan tapaamisia. Monien kanssa ystävyys on jatkunut vuosiakymmeniä. Uusia ystävyyssuhteita syntyy aina uusien pentujen myötä. On etuoikeus, että ystäväpiiriin kuuluu kaikenikäisiä ihmisiä. Meitä kaikkia yhdistää rakkaus porokoiriin, poroihin ja luontoon. 

On arvokasta, että saa seurata ammattilaisten työtä ja oppia paimennuksesta ja poroista. 

Maija Korhonen on kittiläläinen poronhoitaja. Tässä hänen 2 v porokoiransa , Pilvipolun Neakkel-Ránnen poika Seppi (rekisterissä Harmi). Mielenkiinnolla seuraan, miten paimennusominaisuudet periytyvät kasvattieni jälkeläisille. 

Riikka Kenttälän opissa  Unninkassa on käynyt satoja porokoiria. Hän on ammattiporomies ja pyörittää yhdessä veljensä kanssa Sammuntuvan porotilaa. Kuvassa taitavan paimenen Pilvipolun Velho-Tilkon tyttärentytär Uniaavan Lupukka eli Viehka ja omistaja Terhi Honkonen.

Pilvipolun Impi Repolainen eli Imppu

Pakkanen paukkui aamuisin 25 asteessa

Päivällä aurinko lämmitti ja porot nostivat turvat kohti kevättä.