keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Aamukahvilla Tarhapurolla

Kun ajelee Kolin Rantatietä satamasta eteenpäin  pari kilometriä, tulee vastaan Likolahden parkkipaikka. Siitä lähtee polku Tarhapurolle.

Ketunleivät eli käenrieskat kukkivat polun varrella.

 Tarhapurolle on matkaa 900m.

Tarhapurolle kannattaa tulla aamulla, jolloin nouseva aurinko valaisee rinteet. Veden määrä oli jo vähentynyt keväästä.



Putous kohisi viihdyttävästi.

Aamukahvi vanhasta paljon Suomea ja Vienan Karjalaa kiertäneestä kuksasta maistui. Taidankin aloittaa uuden sarjan, minne kuksa kuljettaa eli käyn suosikkipaikoissani aamukahvilla.

Vanhan metsän keskellä veden kohinassa mielikuvitus lähtee liikkeelle ja on aikaa huomata enemmän. Yhtäkkiä minusta tuntui, että minua tarkkaillaan.

Tarhapuro herätti myös muistoja. Kuva on kymmenen vuoden takaa. Silloin minulla oli treffit Tarhapurolla. Olinko rakastunut? Kuva on kyllä itse ottama vitkalaukaisimella. Tuosta ajasta olen kuluttanut  ainakin kahdet vaelluskengät loppuun.Nykyiset kuluvat jo hitaampaan tahtiin.

 Jos käy Tarhapurolla, kannattaa käydä myös Rantatien toisella puolella Mustanaholla.

 Nyt niityn ojissa kukkivat rentukat. Kohta keto alkaa kukoistaa.


sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Kosteikossa kuhisee

Kolin kylän ja Juuan rajalla on hieno kosteikko, jossa olen käynyt kuvaamassa lintuja viikko sitten aamulla ja eilen illalla. Oiva ja Heidi Vattulainen ovat rakentaneet kosteikon ja viihtyisän lintutornin, joka on saanut nimekseen Äimänkäki.

Helatorstaina kosteikon reunalla oli vielä pienet lumikinokset. Kalalokkeja ja joutsenpari aamutoimissaan.

Sinisorsia eli heinäsorsia oli useampia.

 Kalalokeilla oli tunteet kiihkeinä.




 Samoin taveilla





Telkkäkoiras



Helluntaiaaton iltana tunnelma kosteikolla oli rauhallisempi.

Metsäviklo ja sammakko



Sorsarouva keimaili ukolleen.

Joutsenpari puuhasteli helatorstaiaamuna kuin olisivat pesää rakentaneet. Nähtävästi kuitenkin muuttivat muualle. 












torstai 17. toukokuuta 2018

Ystävyydenpelijuhlat



Nyt voin sen kertoa, kun se on jo historiaa. Täytin toukokuun alussa 70 vuotta. Se ei minusta ole juhlimisen arvoinen asia. Ikänä se on jo pelottavan paljon. Vääjäämättä hiekka tiimalasissa vähenee. Sitä en todellakaan halua  juhlia. Minulla on kuitenkin monta muuta syytä juhlaan. On ihanat lapset ja lapsenlapset, sisarukset ja heidän perheensä ja ystävät. On hyvä kokoontua yhteen iloisissa merkeissä eikä odottaa hautajaisia. Siksi päätin järjestään ystävyydenpelijuhlat. Vuokrasin  Vanahn Koulun Majatalon äitienpäiväviikonlopuksi. Sinne mahtuu majoittumaan  nelisenkymmentä ihmistä. Ilokseni talo tuli lähes täyteen.


Kun suunnittelin juhlaa, sanoin, että pidetään iloiset juhlat, ettei tavata suurella joukolla vain hautajaisissa. Enpä silloin arvannut, että samana viikonloppuna oli ystäväni Piken hautajaiset, joissa olisin  ehdottomasti halunnut olla. Surutyönä tein Pikestä muistokirjan, jota monet Piken tunteneet vieraat  hiljentyivät selaamaan.


En halunnut lahjoja. Tavaraa on jo kertynyt liikaakin. Sen sijaan minä tulen tarvitsemaan tulevaisuudessa niin kuin tähänkin asti apua autokyydeissä, kanalan putsauksessa, nurmikon leikkauksessa , eläinten hoidossa jne.  Lahjojen sijaan toivoinkin "Mie tuun"-henkeä, joka on Markku Pölösen idea yhteistyöstä ja naapurin auttamisesta. Sainkin mukavia lahjoja eli lupauksia nurmikon leikkuusta, nikkarihommista jne, linturetki ja skootterin kesäkuntoon laittaminen jo toteutuikin.


Viikonlopun teemana olivat erilaiset lautapelit. Koska sää suosi meitä, pelattiin myös paljon ulkopelejä, saunottiin, grillattiinn ja retkeiltiin Kolilla.
















Erityisesti minua ilahdutti, että sukumme nuoriso, sisaruksieni lapset lapsineen, olivat saapunut paikalle lähes sataprosenttisesti. Serkut ja pikkuserkut tutstuivat toisiinsa.




Lauantaina juhlittiin ystävyyttä koivunmahlan, karjalnpiirakoiden ja täytekakun kanssa. Mukaan tuli lisää vieraita lähitienoolta.




Sunnuntaiaamuna olikin sitten monta äitiä ja mummia paikalla, joita onniteltiin.

Kuvia vuosien varrelta 

Kiitokset kaikille, jotka juhlitte kanssani ystävyyttä!