Poroerotusaidoilla

Ystävät ja innokkaat porokoiraharrastajat Hannele ja Terhi kertoivat menevänsä muutamaksi päiväksi pororengeiksi Kittilään. Minulla on jo pitkään ollut haaveena päästä kuvamaan taas poroerotusta. Edellisestä kerrasta oli jo 11 vuotta. Niinpä onneksi tartuin hetkeen ja kysyin, pääsisinkö mukaan.  

Saimme pikavisiitin kunnon talveen. 

Kenttälän Riikka majoitti meidät vieraanvaraisesti Sammuntuvalle . Riikan opastuksella pääsimme osallistumaan Kuivasalmen paliskunnan poroerotuksiin Sotkaselässä Kittilässä. Riikka ja veteraani porokoira Inka . Myös Riikan toinen koira Unna on kyydissä, mutta piilossa Inkan takana. 

Porot koottiin aitoihin laajoilta alueilta mönkijöiden, helikopterin ja koirien avulla. Sitä kutsutaan ettoamiseksi.

Porot koottu siuloja pitkin aitaan ja Unna palaa käskystä Riikan luo. 

Porot tottelevat hyvin porokoiran haukkua. 

Porot eroteltiin eloon tai teuraaksi. 

Kuivasalmen paliskunnan poroisäntä Antti Koskela, Unna ( Mieluisa Salarakas) ja Riikka Kenttälä. Tässä palkisessa annetaan arvo hyvä porokoiran työpanokselle. 

 

Sotkaselällä oli töissä mukana laskujeni mukaan viisi koiraa. Ne tiesivät hyvin paikkansa. Odottivat sopuisasti vapaina aidan takana, kun ei ollut hommia. Aina kuitenkin valmiina kutsusta töihin. 9-vuotias Inka (Mieluisa Äkkilempi, vas) on tehnyt paljon pr-työtä porokoiran käytön puolesta.

Riikan vinkistä pääsimme seuraavana päivänä naapuripaliskunnan Sattasniemen poroerotuksiin Sattasvaaran poroaidalle Sodankylään. 

Siellä meidät otti vastaan Iida Melamies ja hänen 13 v vanha porokoiransa Ukko.

Sattasniemen paliskunnan poroisäntä Matti Riipi  ja ja perheen nuori poromies, joka oli jo innolla mukana. 

Tapasin vanhoja tuttuja. Entinen poroisäntä Alpo Laitila oli 1990-luvun loppupuolella aktiivisesti mukana Porokoirakerhon toiminnassa ja hän on myös kasvattanut lapinporokoiria. 

Isoja hirvaita otettiin ensin kiinni suopungilla. 

Sen jälkeen alettiin poroja ottaa kiinni käsipelillä. Pororengitkin pääsivät töihin. 

Pororengit koirineen lähtivät kohti etelää. Erotukset jatkuivat, poroja koottiin, päästettiin taas vapaaksi metsiin, kuljetettiin teurastamolle, joka onneki sijaitsee Kittilässä, suolattiin nahkoja ja kuljetettiin niitä  parkittavaksi. Poromiehen palkkapäivät ovat pitkiä ja rankkoja. 

Villavuosi

Suomen Lammasyhdistys ja Uudenmaan Lampurit järjestävät Villaviikon 26.9.-3.10.2021. Minä voin juhlia villavuotta. Viime syksynä neuloin pitkästä aikaa taas villapuseron ja siitähän se sitten repes.

Talven tuotoksia

Jokunen vuosi taaksepäin luovuin kaikista langoistani ja puikoistani, koska  reuma vaivasi käsiäni niin, että neulominen ei sujunut. Kesällä 2022 sairastuin pahasti ja etenkin jalat olivat huonossa kunnossa, mutta kädet toimi. 

Ensimmäisen kaarrokepuseroni neuloin minulle ennestään tutusta Pirkka-langasta, jossa käytetään norjalaista villaa. Malli sleeping forest.

Hämmästyksekseni puikot pysyivät taas käsissä, neulominen antoi tekemistä ja oli sopivaa terapiaa. Neulominen ja villan lämpö oli yksi tärkeä kuntoutuskeino, etten vaipunut masennukseen ja jaksoin synkän talven yli.

Seuraavat langat tilasin Vuonuen villaputiikista, 100% suomalaista villaa. Malli oli Jenna Kostetin suolaulu. Sylissä somisteena maatiaiskukko Pekka ja kana Zorro.
 

Otin tavoitteeksi tehdä tunnetuksi suomalaisten lammasrotujen villaa ja niiden tuottajia. Ostin langat pienistä lankamyymälöistä tai suoraan lammastiloilta. Neuloin sekä suomenlampaan että kainuunharmaan villalangoista. 

Jenna Kostetin kirjasta Neulottu Kalevala löysin mieluisia malleja ja ideoita. Villatakin malli maailman synty. Langat värjättyjä suomenlampaan villalankoja esim. Jalovillan Uuhi-lankaa. Yläkuvassa Maija Korhosen porotila Kittilä. Alakuvassa Vuonuen lampaita Paimiossa.

Tämä islantilaismallin mukaan neulottu villapusero on Pohjolan ahvenanmaanlammastilan langoista ja sen on neulonut Riitta Lumiluoto. Mukana maatiaiskissa Liinu.

Ahvenanmaanlampaan lankoja en vielä ole kokeillut, mutta ne ovat seuraavana suunnitelmissa.

Ahvenanmaanlampaita Pohjolan lammastilalla

Lauran villatakki on neulottu ilomantsilaisen Katariinan luomutilan kainuunharmaiden villalangoista. Malli on Neulotusta Kalevalasta kultaneito.

Omat kaapit alkoi olla täynnä villapuseroita. Aloin neuloa sukulaisille ja ystäville.

Pieta ja Valmu saivat toiveidensa mukaiset ohuehkot villapuserot Urpolan tilapuodin suomenlampaanvillalangoista. Malli on omani.

Neuloin vielä yhden villapaidan itsellenikin samoista langoista omaa yli 30 v vanhaa malliani muunnellen. 

Mustia suomenlampaita ja kainuunharmaksia

Tiinalle neuloin hevosaiheisen paidan Urpolan kolmisäikeisestä suomenlampaanvillasta. Päävärinä ruskean lampaan värjäämätön villa. 

Helena sai vähän paksumman villapaidan Urpolan kolmisäikeisestä kainuunharmaan villalangasta Iku-Turso Neulotusta Kalevalasta.  

Tämän Maailan synty (Neulottu Kalevala) villapuseron Urpolan kaksisäikeisestä kainuunharmaslangoista sain valmiiksi nyt syksyllä. Sen saa Malla. 

Olen iloilla huomannut, että kiinnostus suomalaiseen villaan on kasvanut koko ajan ja uusia laadukkaita pienkehräämöjä ja lankakauppoja syntyy ympäri Suomea. Eikä neulomisen innostus, neuloosi niin kuin sitä kutsutaan, ole ollenkaan laantunut. Päinvastoin. Nyt järjestetään neulepäiviä, neuleretriittejä ja neulematkoja. 

Villanlämpöistä syksyä kaikille!

Retki Yyterin hiekoille

Vielä ehdimme ennen syksyn saapumista toteuttamaan yhden unelman, ratsastusretken Yyterin hiekoille. Läksimme ystäväjoukolla  hevosten ja koirien kanssa Yyterin ranta-alueelle, jossa meillä oli lupa ratsastaa hevosilla. 

Penellä oli haave päästä ratsastamaan hevosellaan Karelian Uriba merenrannalle. Niinpä Uriba lastattiin mukaan matkakaveriksi, kun tuli  hevoskuljetuskeikka Kontiolahdelta Rehulan tallille Noormarkkuun.  

Tiina sai ratsukseen Rehulan ruunan Erkin ja Maria ratsasti 4-vuotiaalla Cova-ruunalla. 

Mukaan pääsivät myös Pieta ja Valmu vanhempineen

sekä koirat Aivi ( Pilvipolun Tilia) ja Tumppu ( Breezing Swing)

Eki ja Tiina

Cova ja Maria

Karelian Uriba ja Pene

Kohti uusia unelmia