lauantai 27. marraskuuta 2021

Sirkun ja Pulmun elämää sisäkissoina

Miten järjestää sisäkissalle mahdollisimman hyvä elämä?

Maatiaiskissanpennut Sirkku ja Pulmu ovat nyt elelleet kuukauden verran sisäkissoina luonani Reposaaressa. Tavoitteeni on, että niiden elämä olisi sopivan vilkasta ja virikkeellistä. Tärkein tekijä on varmasti, että niillä on seuraa toisistaan. Pennut riehuvat ja painivat keskenään ja ovat hyviä kavereita. Sirkku ja Pulmu nukkuvat usein vierekkäin ja syövät sopuisasti samasta ruokakupista.


Kissanpennuilla oli alkuun oma huone yläkerrassa, jonne koirat eivät päässeet mutta kissat pääsivät halutessaan ulos portin kautta. Nyt päivisin kulku on vapaata, mutta öisin laitan pennut nukkumaan omaan huoneeseensa, koska minulla on alakerrassa koiranpennut enkä halua yöriehumisia.


Kissanpentujen siirtely huoneesta toiseen ja kuljetushäkkiin sujuu hyvin, koska olen opettanut kissoille luoksetulon makupalojen avulla ihan samaan tapaan kuin koirillekin. Ne tottelevat kis-kis kutsua ihailtavalla vauhdilla. Samaa kutsua käytän aina antaessani ruokaa. Kissoilla on ruoka-ajat eli ei koko ajan ruokaa tarjolla.

Kissoilla on erilaisia leluja ja piiloputki ja onneksi leikittäjiä riittää: lapsenlapseni käyvät monta kertaa viikossa ja vierailevat koiranpentujen uudet omistajat tutustuvat myös kissoihin.

  

Aulan seinälle asenettiin hylly, johon kissat pääsevät portaikosta ja voivat oleskella hyllyllä ja kaappien päällä rauhassa. Raapimispintojakin olen asentanut kissoille. Mutta näyttää siltä, että yläkerran vanhat tapetit ovat kissoista parempia. Minustakin ne voisi repiä seinistä ja vaihtaa uusiin. 

Rakennutin  ulkotarhan parvekkeen alle. Tarhasta puuttuu vielä koppi, jonka olen tilannut mutta toimitus ei ole saapunut. Suoraan uloskäyntiä sisältä ei millään pystytty toteuttamaan eli joudun kantamaan kissat ulos joko sylissä tai kantokopossa. Tämä tietysti edellyttää, että kissat suostuvat kannettaviksi. Sirkun suhteen ei ollut ongelmaa. Pulmu suhtautui touhuun hieman epäillen. Olemme nyt harjoitelleet sylissä oloa herkkupalojen avulla. Hyvin Pulmu tulee jo syliin. Samalla harjoitellaan kissan hoidon kannalta tärkeää käsittelyä.


Sain ystävältä vanhan sortuneen omanapuun rungon kiipeilypuuksi kissoille. Nyt koleassa marraskuussa kissat eivät viihdy tarhassa kovin pitkään. Mutta keväälä on varmasti mukavaa tai kiihdyttävää seurata lokkien ja muiden lintujen elämää aitiopaikalta. 



Mansin ja Unnan kanssa kissoilla oli heti rauhalliset välit. Valmalla pentuineen kesti vähän kauemmin rakentaa  suhdetta. Valma ei ole aikuisiällä tottunut kissoihin, joten on ihan ymmärrettävää, että se pentujen takia ensin enemmän vahti kissojen touhua. Nyt välit alkavat olla jo melko luottavaiset. 


Kissanpennut ovat päässeet tekemään tuttavuutta koiranpentujen kanssa. Pulmu on selvästi rohkeampi.



Minun kannaltani tässä sisäkissaelämässä ei ole muuta harmia kuin kissanvessojen jatkuva puhdistus. Se on työlästä, mutta kannattaa tehdä hyvin. Kissanvessoja on sekä ylä- että alakerrassa ja ulkotarhassa. Onneksi Sirkku ja Pulmu ovat siistejä ja kaikin puolin hurmaavia. 



tiistai 9. marraskuuta 2021

Pilvipolun Merisää-pennut

Valman (Pilvipolun Metsänkultarinta)  ja Nikin (Wauhtiwelhon Eränikkari) pennut viettävät varhaislapsuutensa Reposaaressa meren ympäröimänä. Syksyisen meren pauhun voi kuulla tänne keltaisen talon pihallekin. Niinpä merisää inspiroi pentujen nimeämisessä.

Pilvipolun Iso-Enskeri eli Iso-E ja Harmaja. Tällä kertaa päätin sijoittaa urospennun. Iso-E jää Poriin ja tulee varmaan retkeilemään nimikkosaarellaan. Iso-E viittaa myös räpsööläiseen merkkihenkiöön. 

 
Tässä koko kööri. Pilvipolun Poutasää esittää sooloa. Oikealla mustat pojat.


Mustat pojat, veljekset kuin ilvekset: Pilvipolun Iso-Kari ja Kuuskajaskari. Iso-Karilla pikkuisen valkoista joka tassussa, Kuuskajaskarilla vain etutassuissa.


Isokari edessä


Kuuskajaskari


Pilvipolun Välke Ulapalla, tyttö, jolla oikea etutassu valkoinen.



Pilvipolun Harmaja



Pilvipolun Tuuli Tyyntyy


Pilvipolun Poutasää


Poutasää


Välke Ulapalla


Harmaja, Poutasää ja ehkä Tuuli Tyyntyy



Korjaus: Pilvipolun Utuinen Usva muuttui Harmajaksi Harmajan majakan mukaan. 

maanantai 1. marraskuuta 2021

Makeet maatiaiskatit Sirkku ja Pulmu

Maatiaismuori ilman kissaa ei ole maatiaismuori. Syksyinen loma koirien kanssa Mettäpirtissä ja yhteiselo Liinun ja Maijan kanssa vain kasvatti kissan kaipuutani. Liinulla ja Maijalla on nyt niiden elämään sopiva hyvä koti Ekojärvellä. Sisäkissan elämä olisi  niille stressaavaa. Niinpä päässä alkoi pyöriä ajatus pennun ottamisesta ja sen opettamisesta sisäkissaksi.

Minua huolestuttaa suomalaisen maatiaiskissan tulevaisuus. Kun nyt todennäköisesti lähivuosina kissojen rekisteröinti ja vapaana liikkuvien kissojen leikkaus tulee lakisääteiseksi, perinteinen maatiaiskissojen kasvatus hiipuu. Ei löydy enää vapaana liikkuvia kolleja maatilojen tyttökissoille. Kollien löytäminen on jo nyt ongelma. Puhun vastuullisen maatiaiskissojen kasvatuksen puolesta. Kissojen suvut ja muut ominaisuudet olisi kirjattava muistiin. Tärkeää olisi kartoittaa sukulinjoja ja tiedottaa saatavilla olevista kolleista. Perustin facebookin sivuston "Oma maatiaiskissamme" tehdäkseni asiaa tunnetuksi. Onneksi jo nyt löytyy monia vastuullisia maatiaiskissojen kasvattajia. Meidän pitäisi vain yhdistää voimamme ja miettiä, miten tietoa ja toimintaa kissojen puolesta edistetään.

Niinpä päätin vielä jatkaa maatiaiskissojen kasvatusta. Kun sopivasti Leppävirralla syntyi Maijan ainoalle tyttöpennulla Millille kolme pentua, joista yksi oli tyttö. Enhän voi päästää sammumaan hienoa emolinjaani Hilla- Liinu- Maija- Milli. Suvussa on myös takana symppiskollini Käpy ja Tauno. Pennun isä on komea tiikeriraidallinen kulkukolli Leppävirralta, joka on nyt toimitettu löytöeläinkotiin. Pulmun kasvattaja Katja käytti pennut eläinlääkärin tarkastuksessa, missä pennut sirutettiin ja rokotettiin. Pulmu muutti lokakuun lopussa kolme kuukauden ikäisenä Reposaareen. 

Syksyn aikana aloin pohtia, että sisäkissana pentukissa voi olla aika yksinäinen. Vanhoista koirarouvista tuskin on leikkikaveriksi, vaikka ystäviä niistä varmasti tulee. Kun Romon perhekodissa syntyi Liinun tyttärelle Thänksille pennut, niin enhän voinut vastustaa kiusausta. Päätin ottaa Pulmulle kaverin, joka  sai tietysti nimekseen Sirkku. Sirkku on pari viikkoa Pulmua vanhempi. Siinä jatkuu siis emolinjani Hilla- Liinu- Thänks. Sirkun isä on Patrik eli Pate, joka on syntynyt Ruokolahdella ja asuu nyt ystäväni Tiinan kodissa kastroituna. Senkin suku tunnetaan 2 polvea. Sirkkukin on tietysti sirutettu ja eläinlääkärin tarkastama. Tiina toi molemmat pennut halki Suomen. 



   

Kuvat on otettu enimmäisenä päivänä uudessa kodissa. Alkuun tietysti vähän jännitti pitkän matkan jälkeen. Onneksi minulla on hyvä apulainen kissojen hoidossa. Pietalla on luontainen kyky lähestyä eläimiä oikein. Sirkku on elänyt keskellä perhekodin arkea, joten se ei ujostellut. Pulmu tarkkaili ensin tilannetta kauempaa, mutta ei voinut vastustaa saalisleikin kutsua. 




Toisena päivänä pennut jo nukkuivat vierekkäin. Kaikenlaista jännää on luvassa. Mansiin ja Unnaan on jo tutustuttu. Alakerrassa  pentujen kanssa majaileva  lapinporokoira Valma ei ole tottunut kissoihin aikuiselämässään, joten sitä ei vielä häiritä. Kunhan koiranpennut kasvavat, täällä voi olla aikamoinen hulina. Makeiden maatiaiskattien seikkailut jatkuvat!

sunnuntai 24. lokakuuta 2021

Valman ja Nikin pennut Pilvipoluilla

 

Pilvipolun Metsänkultarinta eli Valma Valkovarvas tuli luokseni Reposaareen äitiyslomalle. Valman omistaa Erkki Lampén. Hän luovutti Valman Pilvipoluille siitoslainaan.

Valma on 3-vuotias helsinkiläinen, joka harrastaa isäntänsä kanssa retkeilyä, pitkiä vaelluksia ja purjehtimista. Luonteeltaan Valma on ystävällinen, hieman ujo ja tulee juttuun kaikenlaisten koirien kanssa. Minunkin narttulaumaani se sujahti luonnollisesti. Osoitti kauniisti kunnioitusta vanhemmille rouville.Pentujen synnyttyä ilmoitti kuitenkin selvästi, että nämä on minun ja minä kyllä pärjään, vaikka Mansi ja Unna olisivat kovasti tulleet auttamaan. Varmasti myöhemmin saavatkin hoitaa pentuja Valman apuna. Rakenteeltaan Valma on keskikokoinen, kevyehkö narttu.


 Synnytyksestä voi antaa 10 pistettä. Puolen päivän aikaan Valma kävi Mansin kanssa vielä pienellä lenkillä. Puoli kaksi iltapäivällä syntyi eka pentu minun sänkyni alle. Seuraavat kuusi syntyivät sitten pentulaatikkoon.Kaikkiaan synnytykseen kului aikaa vain 2 tuntia. Minua ei tarvittu muussa kuin alusten vaihtamiseen ja pentujen kuivaamiseen. 


Yksi tärkeä tavoite kasvatustyössäni on aina ollut hyvät emäominaisuudet. Valmalla ne näyttävät toteutuvan eriomaisesti. Myös imetys on lähtenyt hyvin käyntiin.


Pentujen isä on 5-vuotias Wauhtiwelhon Eränikkari eli Niki. Etsin Valmalle vahvaluonteista, hyväturkkista ja vankkarakenteista ( ei raskasta) porokoiraa. Mielestäni Niki täyttää nämä ominaisuudet hyvin. Niki on nimensä mukaisesti perheensä kanssa retkeilyä ja vaellusta harrastava ystävällinen kaveri. Urokseksi se on myös erittäin koirasosiaalinen. Tulee juttuun muiden koirien kanssa esimerkiksi koirapuistossa. Se kertonee jotain Nikin luonteesta ja sen terveestä itsevarmuudesta. 


Niki ensivierailulla maaliskuussa. Leikit sujui Unnan kanssa. Pennuista tulee osasta tällaisia riistanvärisiä ja osa saattaa jäädä emän tapaan mustaksi. 


Molemmat vanhemmat on tarkastettu ja terveet silmistään ja kyynäristään.Nikillä on A-lonkat ja Valmalla C-lonkat. Valman selkä on kuvattu terveeksi. Valma ei kanna vanhempiensa tulosten perusteella pompentaudin eikä prcd-PRA:n sairausgeeniä. Valman yhdellä veljellä on todettu kilpirauhasen vajaatoiminta. Tunnen emän sukulinjan melko tarkkaan ja isänkin sukulinjasta isän puolen. Mielestäni tässä yhdistelmässä ei ole mitään siitoksen estäviä terveysriskejä. Sukusiitosprosentti on 8. polven sukutaulussa 1,09. 
Yhdistelmän sukutaulu koiranetissä


Pilvipolun kantanarttu rotuunotettu Cikki 1996-2006 ( kuoli tapaturmaisesti)

Kasvattajana minua kiinnostaa isän Nikin suvussa erityisesti isälinja (Sagaberran Oriparoni-Kirjokannen Hurttiukko), Hurttiukon emä on kasvattini Pilvipolun Maa-Muurain. Maa-pentujen takana ovat suosikkiurokseni Tammenniskan Ami ja Nequam Renny sekä tietysti Pilvipolun Silva ja Cikki. Tämä yhdistelmä on jo todistanut jalostusarvonsa vakuuttavasti. Jälkeläisillä on hyviä paimenkoiraominaisuuksia ja vahvoja luonteita.


Pilvipolun Silva 1999-2013

 Valman suvussa arvostan erityisesti emänemää Iltahämyn Pajulintua, joka toimi porokoirana Hetassa. Sen isä oli Pilvipolun Ontrei. Tämän linjani olisi halunnut jatkuan vähän voimakkaammin, koska siellä oli muutama todella hyvä paimenkoira. Lunan isä on karismaattinen Poropeukalon Sokerijussi, emänisä on sympaattinen rotuunotettu Remu, jonka suku menee Näkkälän koiriin. Kovasti jouduttiin tekemään jalostustoimikunnan kanssa aikanaan töitä, että saatiin Zinaida-pennut lapinporokoirarekisteriin. 
Toki Valman ja Nikin pentujen sukukirjassa on muitakin hienoja yksilöitä. Minä kerroin nyt vain niistä, jotka tunnen.


Nyt pohdin pentujen tulevia koteja. Tytöille on ehkä jo löytynyt sopivat kodit. Pojista vielä yksi vapaa. Minuun voi ottaa yhtyttä joko sähköpostilla tai puhelimella. Yhteystiedot löytyvät blogista. 


Yläkuvassa pojat ja alakuvassa tytöt. Valokuvaajan kannalta haasteellista, että vuoden pimeimpään aikaan syntyneet pennut ovat näin mustia. Pentue vaikuttaa hyvin tasaiselta. 



Nimiteemakin on vielä hakusessa. Mutta eiköhän se tässä pikkuhiljaa valkene.