perjantai 30. syyskuuta 2022

Ruskan iloa saaressa

Maarit laulaa: Jos tahdot tietää, mikä on pimeää, asu luonani lokakuu. Vietetään sitten vielä viimeinen hetki ruskan hehkussa ennen pimeyttä.

 
 
Lähde kulkemaan kanssani Räpsöön saarelle. 

 

Satamapuistoon  

 
Mukana Unna

  

 Tai Mansi. Koirat pääsevät yksitellen pyöräretkelle. Tämä tyylikäs vihreä kolmipyörä on tuonut minulle takaisin liikunnan ilon. Tällä pystyn kulkemaan kipeälläkin jalalla. Mutta huomio, jalkani ei enää ole ollut reiluun viikkoon yhtään kipeä. Se on hyvä uutinen. 
 

 Vierasvenesataman allonmurtajalla 

 

 
 
 
    
 
 Takarannalla

 
    
 

 
   

Junnilassa 


 Tein tämän päivityksen Tampereen reissullani tabletilla. Eli jos tässä on jotain häikkää, se johtuu tottumttomuudestani kirjoittaa tabletilla. 


maanantai 22. elokuuta 2022

Vaikeita päätöksiä

Muutamat blogini seuraajista ovat ottaneet yhteyttä ja kyselleet, mitä minulle kuuluu, kun olen viime aikoina päivittänyt sivujani hyvin harvakseltaan. Valitettavasti kesä on mennyt sairastelun merekeissä. Reuma aktivoitui  ja samalla tuli muitakin terveysongelmia. Romahdus tapahtui heinäkuussa, jolloin jouduin yli viikoksi sairaalaan. Lähellä olevat lapseni ja ystäväni huolehtivat, etteivät lemmikkini jääneet ilman hoitoa. Ymmärsin, että pitemmän päälle se ei toimisi, koska kaikilla on omat kiireensä ja velvollisuutensa. Laitoin päivityksen sosiaaliseen mediaan ja pyysin apua. Vuorokauden sisällä löytyi hoitopaikat kissoille ja koirille. Oli turvallista antaa eläimet ihmisille, jotka tunsin. Tiesin, että ne pääsevät hyviin ja huolehtiviin koteihin.


Olihan se haikeaa, kun Sirkku pentuineen lähti ystävän kyydissä toiselle puolelle Suomea. Minun kissankasvatus- ja kuvausprojektini lopahti siihen. Nämä ovat viimeiset kuvani kolmeviikkoisista pennuista ennen sairaalan joutumista. Tärkeintä on kuitenkin, että kissat saavat hyvää hoitoa.  

Kissojen suhteen jouduin tekemään kipeän päätöksen ja etsimään niille loppuelämän kodit. Pulmu on uudessa kodissaan, jossa sillä on kaverina Liinun vanhempi pentu ja minun porokoirakasvattini. Sirkku pentuineen matkusti syntymäkotinsa ihmisten hoiviin Kontiolahteen. Pennut hoidetaan siellä luovutusikään ja niille etsitään uudet kodit. Joku pennuista saattaa vielä olla vapaana, jos kiinnostaa minun kissankasvatukseni sukulinjat. 

Koirat olivat tilapäisessä hoidossa ja palaavat tänään luokseni. Unna oli Tampeeelle poikani perheessä ja Mansi nautti maalaiselämästä kahden vanhemman koiraherran kanssa Porin maaseudulla. 


Nyt olen toiveikas ja uskon, että pääsen edelleenkin koirien kanssa nauttimaan metsäretkistä ja meren rantakalliosta. 


Kiitos kaikille, jotka tarjosivat apuaan. 





maanantai 18. heinäkuuta 2022

Kis-kis kissanpentuja


Sirkun pennut syntyivät 12. 7. aamupäivällä.Synnytys sujui hyvin. Sirkku hoiti sen itse alusta loppuun. Minä olin vain tarkkailjana. Syntyi neljä pentua, 2 tyttöä ja 2 poikaa.


Valitttavasti kilpikonnanvärinen tyttö oli menehtynyt tuntemattomasta syysta 4 vuorokauden ikäisenä yön aikana. Ulkoiseti pennussa ei näkynyt mitään vikaa. 


Se oli Sirkun värinen. Surullista. 


Jäljellä on siis kolme. Toivottavasti kasvavat hyvin. Vaikuttavat tyytyväisiltä. 


En tiedä, osaako Sirkku laskea. 


Tyttöjä on nyt vain yksi. Kaunis harmaaraita.


Velipojat : harmaa ja punainen


Poika on väriltään hieman tummemman harmaa (vas.) kuin sisko. Siskolla silmät jo auki vajaan viikon ikäisenä. Pennuille haetaan aikanaan kodit. Mutta aikaa on, pennut luovutetaan vasta lokakuun alussa.

maanantai 13. kesäkuuta 2022

Valkeitten koivujen karjaa

 

Valkeitten koivujen karjaa



Voi tätä laukkaa,

maankamara vain paukkaa,

koiranputket kutkuttaa,

vasikka emon tissiä lutkuttaa.



Valkeitten koivujen karjaa,

olemme maaemon kaunista sarjaa.

Häntien huiskeessa,

sorkkien soidessa,

unelmatkaan ei karkaa.


Runo: Johanna Hassinen, kyytöt kuvattu Kolin kansallispuistossa Turulassa ja Olillassa


Näiden kuvien myötä yritän taas ottaa kiinni unelmista, jotka meinasivat minulta karata synkän talven ja ilottoman kevään kourissa. Sairaus ja kaikenlaiset vanhenemiseen liittyvät uhkakuvat meinasivat ottaa vallan. Nyt ehkä olen jo voiton puolella ja löydän toiveikkaan optimismin itsestäni. Ehkä saan vielä jalkanikin kuntoutettua niin, että pääsen kulkemaan metsäpolkuja. Valoisaa ja lempeää kesää kaikille!




keskiviikko 18. toukokuuta 2022

Kevätvirkistys Saimaalla

 

Linnansaaren kansallispuistossa Saimaalla kannattaa liikkua silmä tarkkana. Mitä? Onko tuo vasemmalla kivi vai norppa? Se selviää,kun luet jutun loppuun. 

Tänä vuonna jäät lähtivät myöhään. Saavuin Saimaan rannoille juuri oikeaan aikaan, kun kevät saa vallan ja koivujen ruskea silmujen väri muuttuu kevään vihreäksi. 

Majoitun ystväni Maritan luo, jolla on punainen tupa Joroisilla. Tuvan ikkunasta sain seurata lammen kiihkeää kevättä. Laulujoutsenet ja kurjet huutelevat tervehdyksiään. 


Jalkavaivat olivat minua masentaneet kevättalven aikana. Normaali luonnossa käveleminen ei onnistunut. Siksi oli ihanaa päästä tänne luonnon keskelle, josta pihlata voi seurata sekä luonnon että Lillin luontopihan eläinten elämää. 


Lillin Luontopiha on Maritan yritys, joka tarjoaa  kuntouttavaa eläin- ja luontoavusteista toimintaa ja green care palveluita.


Lapinporokoira Lilli pääsi mukaan Linnansaaren kansallispuistoon, jossa vietimme yhden yön saaressa Maritan kesämökillä.  Keväällä jäiden lähdettyä norpat köllöttelevät paljon kivillä, koska on karvanlähtöaika. Siksi rantoja ei saa turhaan lähestyä. Seuraavissa kuvissa on käytetty pitkää 600 mm putkea.


Ei ollut kivi (toinen kuva ylhäältä) ,vaan lihava norppa, joka jatkoi köllöttelyä, kun hiljaa ajelimme eteenpäin. 


Sielläkin norppa!


Kolmas! Saimaannorppa on erittäin uhanalainen. Tilanne on viime vuosina hieman parantunut. Saimaalla laskettiin viime vuonna 420 norppaa. Maritan mökki on niiden kotivesillä Rantasalmella.
 


Istuimme iltapäiväkahveilla mökin terassilla, kun yhtäkkiä tyyni vedenpinta alkoi väreillä. 


Sieltähän ilmestyi uteliaan, pienen kuutin pää!


Kuutti kävi kurkkaamassa meitä vielä ihan rannassakin, mutta siitä en saanut kuvaa. 


Kun palasimme vähän ennen auringonlaskua ilta-ajelulta, Marita ihmetteli kotilahdukassa uutta kiveä oudolla paikalla. Sehän olikin pikku kuutti, joka oli valinnut nukkumapaikakseen veden alla olevan karikon kaislikon reunasta. 
 





Hyvää, turvallista kesää pikku kuutille!