torstai 20. kesäkuuta 2019

Kolin kaski paloi juhannusviikolla


Kuivaa ja helettä on ollut monta päivää. Sää on siis mitä sopivin kasken polttoon. Metsähallituksen tämän vuoden kaski poltettiin juhannusviikon maanantaina Paimenvaaran kupeessa Paimenpolun pysäköintialueen vieressä. Tällä kertaa paloi tavallinen kaski eli lehtipuukaski, jossa puut oli kaadettu kuivamaan viime kesänä kokonaisina ja lehtineen ja kaski kasattiin toukokuussa.


Hellepäivän kesätunnelma oli kohdallaan, kun käki kukkui heleästi ja tuli nosti rätisten sankan savupilven  pilvettömälle taivaalle.


Kaskenviertäjillä oli tuliset olosuhteet.


















Myös Kaavilla vaalitaan kaskiperinnettä Telkkämäen kaskiperinnetila

Kodin Pellervon blogissani annan Muorin matkavinkit Kolille

torstai 13. kesäkuuta 2019

Pilvipolun Vilgesjuolgien eli Valkojalkojen ensimmäiset askeleet ihmeellisessä maailmassa

Unnan ja Pilvipolun Eemelin pennut täyttävät tänään neljä viikkoa. Viimeisen viikon aikana on aloitettu ulkoilu ja pihalla on tavattu kummallisia otuksia.


Unnan ekoille Neakkel-pennuille annettiin saamenkieliset nimet. Samaa tapaa halusin jatkaa tässä toisessakin pentueessa. Pentue on perimältään ja ulkonäöltäänkin monimuotoinen kimppu saamelaisten porokoirien geenistöä. Selkeä yhteinen piirre kaikilla on valkoiset tassut. Pennut saivat "sukunimekseen" Vilgesjuolgi (Valkojalka) ja etunimet valitsin vanhoista saamelaisista koiranimistä.


Tumma tyttö, jolle tulee ainakin nelisilmät, ehkäpä muuttuu riistanväriseksi Pilvipolun Háldi Vilgesjuolgi , Háldi=maahinen


Musta poika valkein merkein Pilvipolun Bávkko Vilgesjuolgi, Bávkko=koira, jonka haukku kuuluu kauas.


Musta, selvästi pitkäkarvaisempi poika Pilvipolun Siekkis Vilgesjuolgi, Siekkis= hyvä, viitseliäs porokoira


Vasemmalla Pilvipolun Naattu Vilgesjuolgi. Naattu on Näkkälässä käytetty nimitys narttukoirasta. Vieressä veli Pilvipolun Hirre Vilgesjuolgi. Hirre tarkoittaa vilkasta ja aktiivista koiraa, joka pyrkii joka suuntaan. Molemmat ovat riistanvärisiä eli hallavia. Naattu vaaleampi, emänsä Unnan värinen.


Virggo-tyttö eli Pilvipolun Virggo Vilgesjuolgi tutustuu Hillaan. Virggo tarkoittaa iloista ja virkeää koiraa. 


Hilla on hyvä pentujen kasvattaja ja opettaa pennut suhtautumaan ystävällisesti kissoihin.


Sulevi-kukko on myös ottanut pennut hyvin vastaan. Siekkis ihmettelee kukkoa.


Sulevi ja Vuokko tutustuvat Virggoon. 


Seikkailut pihalla jatkuvat.
 Lisää tietoa  Pentujen suvusta ja taustoista

maanantai 10. kesäkuuta 2019

Miun aamut

Aamut ovat parasta aikaa. Näin kesällä tahtoo yöunet jäädä vähiin, kun en malta nukkua aamuisin.


Hellepäivinä lehmätkin ruokailevat mieluiten  varhaisaamun viileydessä. Aamuisin on usein tyventä ja silloin lähden kajakilla lammelle. Lammen hiljaisuuden rikkoo lehmänkellon vaimea kalahdus ja Sulevin aamukäheä kiekaus. 


Aamu-uinnille saan kaikenkarvaista seuraa. 






Minulla on yksi valokuvaustavoite saada  kaikki tämän kesän maatiaiset samaan kuvaan. Tässä on kait tähän mennessä paras kokoelma. Aamulla saunapolun varrella olivat kyllä mukana kaikki muut paitsi pennut. Mutta kaikkien mahtuminen samaan kuvaa onkin melkoinen haaste. Katsotaan, miten edistyn kesän aikana. Tämä haaste tarkoittaa sitä, että eläinten pitää oppia sietämään toisiaan lähellä. Ja toisaalta pitää olla hyvää tuuria ja laajakulma, että kaikki mahtuvat.


Joskus minulla on pikku apulaisia aamuaskareissa.  


Siskoni tyttärentytär Aleksandra voitti heti eläinten luottamuksen.




Kiitos Suleville ja kanoille aamiasmunista!

keskiviikko 29. toukokuuta 2019

Säpinää kesälaitumilla




Eilen siirsimme Tiinan kanssa vuohet samalle laitumelle lehmien kanssa.


Apua, lehmät tulloo!



Hyvin kyytöt hyväksyivät vuohet kavereikseen.  Mitä nyt ensin vähän säikyteltiin. Yöllä nukuttiin jo yhdessä pihtakuusien alla.



Kissatkin uskaltautuvat laitumelle. Hilla oli saalistanut myyrän pellolta.


Punaa kiinnosti, mitä Hillalla on.


Pihlakin halusi tutkia saalista.



Höh, saalis jäi sinne. Hilla haki sen kyllä myöhemmin.

maanantai 20. toukokuuta 2019

Tässä kylässä, tässä talossa ollaan veljeksiä

Kortelahden kesä on alkanut ja perinnemaiseman entisöijät ovat saapuneet.  Maisemaa kunnostetaan yhteistyössä Satuhaan ja  Pihamäen perhekodin kanssa.




Sulevin uudet tyttöystävät Lumi-Vuokko ja Lumi-Vappu kotiutuivat nopeasti. Pitkästä aikaa minä saan taas omien kanojen munia.




Maijan piti tietysti ensin vähän kokeilla kanojen hermoja.


 Kun kanat eivät olleet moksiskaan, Maija luovutti.


Kanat olivat selvästi tottuneet koiriin. Heti oltiin kavereita Unnan ja Mansin kanssa.




Pihamäen perhekodista Kontiolahdelta saapui kaksi kyyttöhiehoa kesälaitumelle.


Pihla sai kaulaansa kaunisäänisen lehmänkellon.


Puna


Hilla ja Liinu menivät ystävällisesti tervehtimään lehmiä laitumelle. Nämä neitilehmät olivatkin paljon vilkasliikkeisempiä kuin viime kesän sonnipojat. Toivottavasti kesän aikana kaveruus lämpenee.
Liinun ja kyyttöjen vauhdikas kohtaaminen
Kyyttöjen yksi tehtävä on olla bodygardeja vuohille ja kileille. Mutta eihän Liinu mikään ilves ole!


Myös vuohet tulivat Pihamäestä.


Nikke palasi tutulle kesälaitumella rupukkina.


Se kerkisi kuitenkin talven aikana siittää maailmaan Jussin


ja Lempin.


Kilien emä on Pökö.  Kuvassa myös Pökön ja Päkän emo, vanharouva Juulia.


Nikke kerkisi ennen kastraatiota astua luvatta myös Päkän, joka saa kilit heinäkuussa.


Seitsemän vuotta sitten tein yhteistyössä Tarinayhtye Tarukin kanssa multimedian "Luona vanhan veräjän, Mummolan maatiaiset". Siihen Iiris Brocke teki pyynnöstäni laulun  "Tässä kylässä, tässä talossa ollaan veljeksiä", joka kertoo unelmastani mummolasta, jossa Maatiaismuorin kanssa sulassa sovussa elävät kaikki maatiaiskotieläimet. Tätä unelmaani olen elänyt kesä kesältä täällä Kortelahdessa jo 10 vuotta. Nyt multimedia on katsottavissa YouTubessa.

Luona vanhan veräjän