Kevät paketissa

 Kevät paketissa, nyt voisi tulla kesä.

Lähiluontohavaintoja Reposaaresta. 

Junnila on räpsööläisten aarre, jonne on hyvä tulla rauhoittumaan ja tarkkailemaan kevään tuloa. 

Telkkäpariskunta  lensi ankkalammelle jo huhtikuussa

Samoin sinisorsat

Mandariinisorsat meinasivat jättää muut paluumuuttajat varjoonsa. Parin viikon ajan Junnilassa ramppasi viereita kauempaakin toivossa nähdä sorsat. Ne varmaan kyllästyivät lintuturisteihin ja muuttivat kylälle. Kolmen mandariinisorsan nähtiin tallustelevan ympäri saarta milloin Kirkkokadulla milloin ihmisten pihoilla. 

Takarannan metsissä on pesimäkoloja monenlaisille pikkulinnuille. 

ja käpytikka tekee niitä lisää

Punatulkkupariskunta pesäntekopuuhissa

Puukiipijä

Tänä vuonna haahkoja on näkynyt vähemmän.

Toukokuun alussa tapasin lammella haapanapariskunnan

Tukkasotkat ovat vähentyneet uhkaavasti ja ne ovatkin nykyisin määritelty erittäin uhanalaisiksi. 

Toukokuun lopulla lampi hiljeni mutta vihreys lisääntyi.

Läksin aamulla auringonnousun aikaan kiertämään Reposaaren katuja ja kuvaamaan, mitä tuli vastaan. 

Meriharakka Satamapuistossa

Kettu saaliineen matkalla Kalasatamasta 

Harakka ja rusakko Kirkkokadulla

Rusakkoporukka Takarannalta. Nämä kisailivat pitkään tiellä kunnes huomasivat minut ja loikkasivat metsään.

Viime hetkellä, koska mutkan takaa ilmestyi kettu. Se oli ilmeisesti kytännyt saalista.

Ja paljon metsäkauriita:

Herätinkö?

Karvanlähtö pahimmillaan

Kotipihassa kukkii kirsikkapuut.

Niissä viihtyvät pikkuvarpunen ja sinitiainen.

 Sinitiainen suunnittelee pesintää naapuriin. 

Tuomet puhkesivat kukkaan eilen. Syreenit ja pihlajat oat nupuillaan, mutta ne kuuluvat jo kesään. 

Lähimatkailua Porin seudulla

Reposaari

Kolme vuotta Reposaaressa eivät ole vielä tehnyt minusta porilaista  eikä vielä ihan räpsööläistäkään. Päätin aloittaa aktiivisen tutustumisen lähiseutuun. Lähimatkailuhan on muutenkin suositeltavaa ja ekologista. Houkuttelin mukaan auton omistavan pikkusiskoni Tampereelta. Ilman autoa tämä suunnittelemani lähimatkailukierros ei oikein onnistuisikaan.

Ahlaisten joen rannalla 

Ajelimme Pohjoista Satamatietä  monen sillan kautta ja käännyimme Ämttööntielle ( nämä Porin seudun nimet on oma lukunsa!) Ahlaisiin. Ahlainen on harvinaisen hyvin säilynyt merenrantakylä, jossa on paljon vanhoja taidokkaasti rakennettuja puutaloja idyllisne pihoineen. Ahlaisissa toimii myös aktiivinen kyläyhteisö. Tänne voisin muuttaa, jos en asuisi Reposaaressa. 

Jatkoimme Merikarviantietä kymmenisen kilometriä Haapalaisen Wanhaan Kauppaan, joka toimii nykyisin kahvilana. Se on suosittu lounaspaikka vaikka sijaitsee hiljaisella maaseudulla maantien varrella. Sunnuntaisin tarjotaan suosittua lohikeittoa. Tyydyimme kahvittelemaan, koska ruokalistalla ei ollut kasvis- tai kalavaihtoehtoa.

Ajelimme takaisin Pohjoiselle Satamatielle ja siitä eteenpäin Vanhaa Vaasantietä yli E8 Noormarkkuun. 

Teimme pienen kierroksen Ahlströmin Ruukin keväisissä maisemissa. Täällä riittäisi kierreltävää,  katseltavaa ja nautittavaa koko päiväksi.

Makkarakoski

Seuraavaksi suunnistimme Toukarin kylään. Sinne meitä houkutteli vuohenmaitojäätelö. Vuohitila Kosket valmistaa omien vuohien maidosta juustoja ja jäätelöä. Toukarin jäätelöä saa Porista ainakin Mikkolan Prismasta. Kannattaa maistella!

Tilan emäntä Elina Koski esitteli vuohia. Kilit saavat olla emojensa kanssa 3 kuukauden ikäisiksi. 

Vuohet pääsevät ulkoilemaan ympäri vuoden.

Maistelimme vuohenmaitojäätelöä maustettuna lakritsilla ja tyrnillä. Muitakin makuja löytyi. Nam!

Viimeinen kohteemme oli Ulvilan puolella Leineperin ruukki.

Leineperissä järjestetään kesäisin paljon erilaisia tapahtumia. Näissä mökeissä on erilaisia käsityöläispuoteja. Esimerkiksi kesäkuussa 11. -12. 6.  on minua kovasti kiinnostava Villaruukki. 

Nina Kuivakoski ja Piritta Mäkinen pitävät yhdessä villapuoti Jäärää, jossa saa Piritan huovutustöitä ja Ninan suomenlampaasta neulomia asusteita. 

Piritan suunnittelema käsin huovutettu suosittu hattu. Piritta pyörittää myös Mustalammas kehräämöä, jonka lankatuotantoa ollaan siirtämässä Leineperiin villapuodin yhteyteen. 

Leineperissä on myös viehättävä käsityöpuoti Sekstetti, jossa on kuuden kädentaitajan tuotteita. Toukokuussa  puodit ovat auki lähinnä viikonloppuisin, mutta kesällä ti- su. Leineperissä kannattaa poiketa, vain 4 km Tampere-Pori tieltä Kullaan kohdalla. 

Tämä on motoristienkin mieluisa tapaamispaikka. 

Noin kuuden tunnin ajomatkan jälkeen oli kiva saapua Kläppisillan ja Kappelisillan kautta kotiin Reposaareen ja nauttia iltapalaksi ihanat kutunjuustoleivät. 

Matkailuvinkki: Jos et vielä asu Reposaaressa kierrokseen tietysti pitää lisätä myös Reposaari. Tämä juttu tulisi liian pitkäksi, jos laittaisin tähän kaikki Reposaaren kiinnostavat kohteet. Lyhyesti täällä on meri ja Takaranta pitkine kävelypolkuineen aavan meren rannalla, linnut, kalastama ja kalakauppa, monta hyvää ravintolaa, ihanat puukorttelit ja ennenkaikkea reposaarelaiset ja heidän hullunhyvät ideansa. Reposaaresta eli Räpsööstä sanotaan: Vaiks kuin kaukana ja ihan outoi ihmisii. Se on ihan totta ja siksi tänne kannattaa tulla.

Tämän kierroksen voisi tehdä uudelleen kesän alussa. 

Kohta kukkivat tuomet Laineperissä, omenapuut Ahlströmin ruukissa ja pihlajat ja syreenit Ahlaisissa ja Reposaaressa.

Leineperi

Reposaaren Takaranta

Reposaaren Kirkkokatu