maanantai 29. heinäkuuta 2019

Vuohenpitävä aita, onko sellaista



Nikke on hyvä opettamaan, miten hypitään aitojen yli. Lempi on innokas oppilas.






Koirat olivat täystyöllistettyjä. Mansin  haukku sai vuohet pomppaamaan takaisin muiden luo. Mutta vain pieneksi aikaa. Heti kun Mansi tuli sisään, Nikke ja Lempi palasivat pihaan. Unna ajoi vähän kiivaammin ja vuohet pysyivät aidassa kauemmin. Kumpikin koira päivysti koko ajan keittiön ikkunasta ja ilmoitti minulle, jos vuohet karkasivat laitumelta.  Sekä koiria että minua tilanne alkoi stressaamaan.



Onneksi Satuhaasta tuli Mariko perheensä kanssa tekemään aidan loppuun eli vuohenpitäväksi. 150 cm verkkoaidan päälle vedettiin kaksinkertainen, portin päälle kolminkertaisena, sähköaita kunnon näpsyllä. En nähnyt Niken enkä Lempi törmäävän aitaan. Mutta kunnioituksella ne selvästi siihen suhtautuvat.



Loppukesä on sitten kait tyydyttävä  leikkimään aidan sisäpuolella.Toivottavasti!





lauantai 27. heinäkuuta 2019

Maatiaismuorin saunapäivä


Kortelahden saunarannassa aamut ovat parhaita. Valtakunnallisena saunapäivänäkin päätin lämmittää sauna aamulla varhain.


Käränkälammella leijaili vielä kevyt usva. Ilma tuoksui kypsälle kesälle.


Pinosin koivuhalot kiukaan pesään ja sytytin tulen.


Sää oli heti aamusta hiostava. Läksin aamu-uinnille. Omassa lahdukassa joudun vähän pujottelemaan ulpukoiden lomitse ja välillä on liian matalaakin. Suon reunaa on kuitenkin ihana uiskennella. Keskellä lampea avautuu maisema Kolille päin. Kellun ja hengitän syvään katsellen  poutapilviä.  Minun kesäjoogaani. Rakastan luonnonvesissä uintia.



Kuikka huutelee jossain, mutta näkösällä on vain nuoria lokkeja. Kuvia en toki ottanut uidessa, vaan pari päivää aiemmin, kun olin lammella kajakilla.


Mansi ja Unna sekä Sulevi kanoineen ovat aina mukana saunanlämmityksessä.


Lapinporokoirat ovat käteviä, kun haluaa saunoa ja uida rauhassa. Ne taatusti ilmoittavat satunnaiset kulkijat. Sulevi-kukkokin on valppaana.


Tietysti vuohetkin tulevat rantaan, kun siellä tapahtuu jotain. Ne ovat todella seuraeläimiä!


Nikke ja Lempi ovat oppineet hyppimään aitojen yli. Rantalaitumelle laitetaan parstaikaa sähköjä. Eiköhän ne sen jälkeen pysy aitauksessa. Mansi ja Unna kyllä mielellään palauttavat karkulaiset takaisin. Mutta kuin vieteriukot vuohet pomppaavat kohta taas aidan väärälle puolelle.



Helteisen aamupäivän saunoin ja uin. Unnankin sain houkuteltua veteen.



Nautinnollista saunapäivää kaikille!

maanantai 22. heinäkuuta 2019

Kili Kippari



Kili parin vuorokauden ikäisenä


Otsassa on selvä merkki. Jospa nimi keksittäisiin sen perusteella: nuoli vai ankkuri?


Emo Päkä on hyvin huolehtivainen.


Lempi-kiliä kiinnostaisi kovasti pieni serkkupoika.




Päkän mielestä Lempi ei ole pikkuiselle sopivaa seuraa.


Nopeasti kili kasvaa ja liikkeet varmistuvat.




Kun  kili on viikon ikäinen, pääsi koko kuttulauma jo tarkemmin tutustumaan siihen.


Ja nimikin päätettiin. Selvä Kipparihan tämä on!




Kippari ihmettelee kanoja. Päkän mielestä kanat tulivat liian liki pikkuista ja saivat huutia.








Kipparin tunnuslause: Ankkuri ylös ja kohti seikkailuja!


Emon luo on hyvä palata, kun seikkailut käyvät liian jännittäviksi.


Kuvakrtomus Kipparin syntymästä Kilistelyä





keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

Räpsöö, mukavasti outo


Heinäkuun puolessa välissä vierailin Reposaaressa eli kotoisasti Räpsöössä. Reposaari on Porin kaupunginosa, pieni idyllinen tuhannen asukkaan saari, jolla on historia satamakaupunkina ja tulevaisuus idyllisenä, omalaatuisena asuinpaikkana. Reposaaren facebook-sivuilla lukee näin:

- Me muutetaa Räpsöösee!
- No mitä te ny siäl teette? Se o vaiks kui kaukan ja siäl o iha outoi ihmisii.. Iha kuallu kylä.

Ooksä tarpeeks hullu?
.


Avoimien pihojen päivä oli suosittu. Ihmisiä riitti tungokseen asti. Iltapäivällä oli Reposaareen vievällä sillalla pitkät autojonot.


Pieta toimi innostavana oppaana ja vei mamman, mummin ja äidit kierrokselle ympäri Reposaarta. Täällä on kaikki sopivan lähellä ja kuitenkin paljon nähtävää. Puutaloidylliä, mukavia ruokapaikkoja ja terasseja,  satamaa, merta ja vanhaa metsää.



Kirkkokatu




Pieta löysi kirppikseltä oman repolaisen.



Reposaari-yhdistys toimii aktiivisesti järjestämällä tilaisuuksia, markkinoimalla, ottamalla kantaa Reposaaren puolesta ja houkuttelemalla uusia asukkaita.




Reposaarelaiset voittivat kamppailun koulun puolesta. Tilat alaluokille uusitaan vanhaan puukouluun.



Terasseja ja merta, Reposaaren kesää.









Luonto on lähellä ja meri joka puolella.



Täällä on hyvä Pietan kasvaa. Ja voi olla, että vaiks  Reposaari on kui kaukana, siellä näkyy joskus myös ihan outoi mummoi.