Pilvisen talven valoilmiöitä Kolilla

Olemme saaneet kokea kaamosaikaa myös Keski- ja  Etelä-Suomessa. Joulu-helmikuun välillä aurinko on monilla paikkakunnilla paistanut alle 20 tuntia. Kuluneena talvena tämä näky on ollut harvinainen Kolillakin. Tammikuun viides oli niitä epätavallisa aurinkoisia aamuja.

Harmaasävyinen maisema on tältä  talvelta tutumpi. Omalla tavallaan rauhoittava ja kaunis.

Helmikuun kahdeskymmenes päivä oli luvattu aurinkoista, niinpä kiirehdin tervehtimään kultapalloa Kolin huipulle. Aurinko nousi puoli kahdeksan maissa. Huipulla oli muitakin aurongonpalvojia.

Aurinko säteili ja loihti meille vielä halonkin iloksemme.

Pian taas pilvet peittivät auringon,

Mutta kevättä kohti ollaan menossa ja aurinko paistaa vaikka pilven raosta.

Mikä nautinto olikaan hurutella potkukelkalla Akalta alas Kolin kylälle  ja sieltä edelleen Ala-Majan kautta Loma-Kolille. Uusi potkukelkka hankijalaksin pelittää pehmeämmälläkin polulla ja hiekotetuilla teilläkään se ei jumita pahasti.

Paanajärven kuu

Yksi haaveeni toteutui, kun pääsin talviselle matkalle Paanajärven kansallispuistoon Venäjälle.
Matka alkoi sisaruspuistosta Oulangalta, jossa osallistuin valokuvasymposiumiin.

Kitkajoen Käylän koski aamupakkasessa. Nämäkin hyiset kuohut virtaavat kohti Paanajärveä yhtyen ensin Oulankajokeen. Syvästä ja kapeasta Paanajärvestä vedet jatkavat Olangajokea pitkin Kivakkakosken kautta suureen Pääjärveen.

Käylällä pääsee takuuvarmasti kuvaamaan koskikaroja.

Ensimmäinen kuvauspäivä oli aurinkoinen. Kävin kameran kanssa päiväkävelyllä Riisitunturin kansallispuistossa.
Sunnuntaiaamuna pikkubussiin pakkautui kahdeksan ihmistä kameroineen, lumikenkineen ja toppavaatteineen. Rajan ylitettyämme noin parinkymmenen kilometrin jälkeen pysähdyimme Suvannon kylään.

Kylässä asuu talvisin vain Topi ja Mari. Topi tekee pärekoreja. Kuvassa Topin poika.

Pärekorit kainalossa jatkoimme matkaa Pääjärvelle ja sieltä edelleen kohti Paanajärveä.

Paanajärven kuu loisti Olangajoen yllä. Mökkimme sijaitsi sillan korvassa.

Maanantaina kuvasimme jäiden kahlitsemaa Kivakkakoskea, taustalla Kivakka-tunturi.

 Pohjantikka naputteli petäjänrunkoa kämpän lähellä.

Iltapäivällä huristelimme moottorikelkoilla Paanajärvelle. Jäälle oli noussut vettä, joten emme päässeet Ruskeakallioille emmekä Mäntykoskelle.

Tiistaipäivä oli omistettu Kivakkatunturille.

Kivakan huipulla. Kuvan otti Pike.

Viimeinen ilta kuunvalossa Olangajoella. Kiitokset Paavolle. Nyt yökuvat onnistuvat! Kiitokset Oivalle matkan jouhevasta ja turvallisesta sujumisesta. Kiitokset mukavalle matkaseuralle. Jo Paanajärven kansallispuiston rajalla aloimme suunnitella uutta matkaa . 

Tämä oli jo kolmas matkani näihin maisemiin

http://suakkuna.blogspot.fi/2012/12/kohtuuvaeltajat-karjalan-laulumailla.html

Haluan palata tänne vielä ruskanloisteeseen ja kevään rajujen tulvien ja herkän vihreyden aikaan.  Tavataan Paanajärvellä.

 Tervetuloa Kolin Seuraintalon Baariin katselemaan Paanajärven ja Vienan kuvia  su 24. 2. klo 16.