Zorro-kanan ja Pekka-kukon perheonnea

Zorro ja Pekka elelivät talven Rehulan tallissa hevosten kaverina. Kesän tullen Zorro yhtäkkiä katosi, kunnes se lopulta löytyi piilopaikastaan hautomassa 8 munaa. Kolmen viikon kuluttua niistä kuoriutui 7 tipua. Kuvasin vajaan viikon ikäisiä piikkiönkannan kananpoikasia, kun ne pääsivät eka kertaa ulos Zorron ja Pekan huolehtivassa valvonnassa.

Toivottavasti seitsemän joukossa on muitakin kuin veljeksiä niin että Marian kanaparvi vähän kasvaisi!

Täällä Zorron ja Pekan elämästä talvella hevosten kanssa Pekan ja Zorron laskiaisrieha

Helle hellii. Hellittääkö helle?

Miten täällä Räpsöössä on pärjättty kesä kuumuudessa?

Tämä hämmentävä kesä on nyt puolessa välissä, jos kesäkuukausiksi lasketaan kesä-, heinä- ja elokuu. Ensin oli ihanaa, kun aurinko helli ja lämpöä riitti. Helleaalto alkoi ja toukokuun puolella. Juhannuksen jälkeen ensin kummasteltiin sitten kauhisteltiin. Eikö tämä paahde ollenkaan lopu! Pelolla seurattiin Kanadan tappavaa helleaaltoa. Jos tästä pitäisi jotain hyötyä etsiä, niin toivottavasti maapallon pelastamista jarruttavat ilmastoskeptikot ovat hiljenneet ja harvenneet. Ymmärrän ja annan tukeni nuorille, elokapinallisille ja muille, jotka vaativat päättäväisiä, nopeita toimia.

Itselläni ei ole ollut hätää Toivolan keltaisessa talossa paitsi tämä maailman murhe. Reposaaressa meren äärellä eivät lämpötilat ole kohonneet kolmeenkymmeneen ja aina tulee hieman. Pahimman kuumuuden aikaan olen voinut hyödyntää ilmalämpöpumppua. 

Yleensä kuitenkin on riittänyt luonnollinen läpiveto talossa niin, että ovet parvekkeelle ja pihalle ovat auki. Täällä ei onneksi ole hyttysiä kiusana.

Virkistävä poikkeus kesäpäivissä

Koirien kanssa olemme käyneet lenkillä aamuvarhain. Olemme seurailleet rantojen lintumaailmaa ja yrittäneet opetella ohittamaan metsäkauriit rauhallisesti.

Yhden korttelin päässä kodistani oleva uimalaituri Satamarannassa on ollut kuumien päivien pelastus. Olen käynyt uimassa joka aamu ja joskus myös iltaisin. Meri on hellinyt eikä täällä ole onneksi näkynyt sinilevää. 

Välistä mietin, että jos Suomi on maailman onnellisin maa, niin onko Reposaari maailman onnellisin saari.

Reposaaren pihat avutuvat taas tänä kesänä 1. 8. kaikille kiinnostuneille. Edellisenä päivänä 31. 7. on Reposaaripäivät. Tervetuloa kylään!

Minulla on valokuvanäyttely "Maatiaiset maisemassa" Reposaari-talolla puukoulukorttelissa. Tulkaas moikkaamaan ja juttelemaan maatiaisista, jotka ovat tärkeä osa monimuotoisuutta. Ja monimuotoisuus on taas tärkein asia luonnon ja ihmiskunnan tulevaisuden kannalta. 

Maatiaiskotieläimet maataloudessa

Minulla oli tilaisuus kesäisenä hellepäivänä  käydä Varsinais-Suomessa kahdella luomumaatilalla, joiden kotieläimet ovat suomalaisia maatiaisrotuja: Saloniemen tilalla ja juustolassa Laitilassa ja Rintalan lammastilalla Yläneellä. Nämä tilat ja niiden ihmiset ovat eturintamassa taistelussa maatiaisten säilyttämisen puolesta. Heidän ideansa ja tuotekehittelynsä sekä maatiaisten puolesta puhuminen toimivat esimerkkinä muille, jotka suunnittelevat maatiaiskotieläinten pitoa ja mahdollista ammattia sitä kautta. 

Varmasti kaikki arvostamme pioneereja, jotka pitävät sinnikkäästi maatiaiskotieläimiä ja näin osaltaan turvaavat geeniainesta. Heidän kuuluu kuitenkin saada työstään myös riittävä korvaus. Emme voi olettaa, että he tekevät tärkeää säilytystyötä vain rakkaudesta rotuun. Siksi olisi vähimmäisvaatimus, ettei maatiaiskotieläintukia ainakaan huononnettaisi niin kuin parhaillaan käsittelyssä olevassa EU:n esityksessä uhkaa käydä esimerkiksi suomenkarjan maidontuotannossa olevien lehmien osalta. Tämä kohtuuton leikkaus vaarantaisi suomenkarjan pitämisen maidontuotannossa.

Maatiaiskotieläinten geenivarojen säilyttämisen kannalta olisi tärkeää, että  kotieläimille löytyisi kestävää käyttöä maataloudessa. Tuotannossa voisi hyödyntää maatiaislehmien ja vuohien maidon parempia juustoutumisominaisuuksista. Tutkimuksissa on myös selvinnyt, että alkuperäisrotujen maidossa on paljon muitakin terveyttä edistäviä ja vastutuskykyä parantavia ominaisuuksia. Omat maatiaisemme sopivat erinomaisesti maisemalaidunnukseen, eläinavusteiseen terapiatoimintaan ja maatilamatkailuun. Lihantuotannossa panostetaan laatuun ja eettisyyteen.

Suomalaisten lammasrotujen suomenlampaan, kainuunharmaan ja ahvenanmaanlampaan osalta sinnikäs työ alkaa näkyä mediassa ja ihmisten tietoisuudessa. Ymmärretään lampaiden merkitys perinnemaisemien ja yleensä ekosysteemien monimuotoisuuden säilyttämisessä. Valtavan neulomiskuumeen myötävaikutuksella myöskin maatiaislampaiden villan arvostus on noussut. Toivottavaa olisi, että maisemanhoidosta ja villantuotannosta voisi muodostua lisätuloa lammastiloille. Tähänkin tarvittaisiin valtion toimia ja tukea.

Talon emäntä Riitta Saloniemi oli vielä aamutöissään ja neuvoi meidät laitumelle, jossa meitä oli vastassa ystävällinen ja utelias vuohirouvakatras kileineen. 

Ne saattelivat meidät lehmihakaan. Minna sai kokea onnellisia hetkiä vuohipaimenena.

Lehmihaassa laidunsi  suomenhevoset yhdesä nuoren suomenkarjan kanssa, jossa oli länsisuomalaisia ja jokunen lapinlehmä sekä kyyttö.

Vasemmalla tamma Nikitan ( e Vetvita i  Nikolai H), keskellä sen tammavarsa Saloniemen Sinappi ( i Pokupoi Rols) ja oikealla tamma Timjamiska ( i EV. Johtotähti e Sahramiska). Hevoset ovat ratsastuskäytössä ja niillä opetelaan myös työhevostaitoja. 

Kaunis periteinen laidunhaka.

Maatilan pihapiirissä on navetta- ja tallirakennusten lisäksi juustola ja tilamyymälä Saloniemen puoti

josta saa monenlaisia tuotteita vuohesta ja lehmästä. Puoti toimii myös nettikauppana. Kannattaa kurkistaa laajaa valikoimaa! Itselleni lähti mukaan Irtiotto, lehmän gervaisjuusto, Syrjähyppy, vuohen chevrejuusto ja Kohokohta vuohenheratervasaippua. Kaikki on testattu ja hyviksi havaittu. 

Saavuimme Yläneelle Rintalan luomulammastilalle illalla kahdeksan maissa. Hetken me ja lampaat odottelimme emäntää Anne Rintalaa, joka oli myymläautollaan Reko-kierroksella.

No nyt emäntä tuli!

Illan viimeinen työ on kaikkien noin 300 lampaan siirto omiin osastoihin lampolaan. Näin lampaat suojellaan susilta, joita on alueella runsasti. Lampaat oli jaettu neljään ryhmään: joutilaisiin, 2 syksyllä karitsoivaan ryhmään ja keväällä karitsoinesiin uuhikaritsoiden kanssa. Pässit ja pässikaritsat olivat jossain kauempana. 

Rintalan tilalla pääosa on suomenlampaita kaikissa väreissä  ja kainuunharmaksia sekä jonkin verran gotlannin turkislampaita ja suomenlammas-texel-risteytyksiä.

 

Suomenlampaalla on monta hyvää ominaisuutta. Sillä on ylivertaiset lisääntymisominaisuudet. Se saa yleensä vähintää 2- 3 karitsaa ja se voi saada karitsoita keväisin tai syksyisin. Suomenlampaan villa on joustavaa ja kiiltävää. Se soveltuu erinomaisesti huovutukseen. Sillä on luonnostaan upeat värit: valkea, musta ja ruskea. Suomenlammas on tehokas maisemanhoitaja. Yhdessä kainuunharmaksen ja ahvenanmaanlampaan kanssa se edustaa ainutlaatuisia suomalaisia alkuperäisrotuja ja rikasta geeniperimää. 

Rintalan tilan kaupasta reppuun sujahti lammasmakkaraa ja pala savulammasta. Aiemmin olin jo Rintalan verkkokaupan kautta tilannut pitkän, keinuun sopivan ihanan lämpöisen ruskean lampaantaljan. Lankapuodissa en uskaltanut käydä, koska kotona on niin paljon neulomattomia lankoja.

Kiitos ahkerat emännät ja ennenkaikkea kiitos maatiaiset. Sain teiltä rutkasti hyvää energiaa. Minna otti ylemmän kuvan. Minnalle kiitos parhaasta matkaseurasta ja että jaksoit koko päivän ajella ja kääntää aina rattia sivuteille toiveitteni mukaan.