Lapsellinen pääsiäinen

 

Olipa kerran Huopa-Taisto. Se syntyi huovuttaja Arja Leppäsen käsissä. Huopa-Taiston mallina oli oli minun ensimmäinen horniolainen maatiaiskukkoni Taisto. Kuvassa  kanat ihmettelevät Taiston näköistä kukkoa Kolin Kortelahden pihalla toukokuussa 2013. Oikea Taisto taustalla.

Taisto oli hieno kukko. Onneksi minulle jäi Huopa-Taisto muistoksi.

 

Pääsiäiskukko lennähti kiirastorstaina Reposaaren Toivolan talon aidalle.

Pieta hämmästeli kukkoa matkalla päiväkotiin.

Pääsiäisenä kukotkin munii. 

Hattu-kissa saattaa Pietan usein päiväkotiin. Se ei onneksi kulje räpsööläiseen tapaan keskellä katua, vaan puikkelehtii kadun vieriä ja odottelee aitojen reunalla. 

Keittiön ikkunasta näkyy pala sinistä taivasta, kun sain ikkunat pesetettyä pääsiäiseksi.

Reippaat virpojat kävivät ilahduttamassa palmusunnuntaina. 

Siskokset Pieta ja Valmu mummin pihakeinussa.

Pääsiäsipyhinä luetaan Peppi Pitkätossua.

Aurinkoista pääsiäistä!

Kevään merkkejä Räpsöössä

 

Puolitoista viikkoa sitten maisema oli vielä talvinen, vaikka valo enteili jo kevättä.

Kadut olivat aamuisin kuuraisia yöpakkasten jäljiltä, mutta Pieta aloitti jo pyöräilykauden matkalla päiväkotiin.

Kalasataman sulaan alkoi kerääntyä lintuja: koskeloita ja lokkeja.

Merikotkakin päivysti jään reunalla. 

Aamulenkille pitää lähteä aina varhempaan, jos mielii nähdä auringonnousun.

Joutsenet ja mustarastas ovat kevään airueita Reposaaressakin. Tänne ne tulevat vain  vähän aiemmin kuin Pohjois-Karjalaan.

Satamaranta

Takarannalla alkaa viikonloppuisin olla tungokseen asti auringon palvojia.

Kevätmyrskyt sulattavat viimeiset jäälohkareet.

Harmaahaikaroita ja sinisorsia vierasvenesataman aallonmurtajalta kuvattuna

Harmaahaikarat ovat meikäläiselle hieman outoja, mutta telkän kosioleikit tuttuja Kolin keväistä.

Nämä lienevät merihanhia, sekin uusi tuttavuus.

Auringonlaskun aikaan Junnilan rannassa

Ilmarin kyytöt

 

Kun ohitamme Tornion matkalla pohjoiseen, poikkeamme valtatieltä syrjään Kantojärvelle, jossa sijaitsee Ilmari Majurin Oukamäen tila. Olin jo pitempään haaveillut pääsystä tutustumaan Ilmarin kyyttötilaan. 

Ilmari on intohimoinen maatiaisihminen, joka on omistanut elämänsä itäsuomenkarjan eli kyyttöjen pelastamiselle. Hän osti vähän yli kaksikymppisenä nuorena miehenä kiteeläisen Vieno Nenosen yllättäen löytyneen eristyneenä säilyneen arvokkaan kyyttökarjan. Muutamien mutkien jälkeen hän on nyt parikymmentä vuotta myöhemmin palannut karjansa kanssa takaisin syntymäseudulleen Tornion Kantojärvelle. Kuvassa edellisenä yönä syntynyt vasikka.

Maitoa riittää sekä vasikalle että ihmisille.

Ilmarilla on komea parvi maatiaiskanoja ja kukkoja. Hämeenkanta on väriltään mustanpuhuvaa.

Ilmarilla ei ole traktoria, vaan kaksi suomenhevostammaa, joilla raskaat työt hoituvat. Ilmari on ammatiltaan myös kengittäjä. Nuoremman tamman Irinjan emänisä on Pilven Poika, isä on Saran Sovitus. Irinja lähdössä reippaana lannanajoon. 

Olin esittänyt Ilmarille toiveen,että saisin kuvata nimenomaan paskanajoa. Tätä suomenhevoselle ennen niin tuiki tavallista työtä ei varmasti monessa paikkaa enää pääse näkemään. Ilmarille ja hevosille se on lähes joka päiväistä rutiinia. Siitä pitää parikymmenpäinen kyyttölauma huolen. Kiitos ja kumarrus Ilmarille, että pääsin kuvaamaan kunnon työntekoa suomenhevosella ja vielä Pipon jälkeläisellä! 

Ilmarin lehmät asuvat vanhanaikaisessa parsinavetassa. Enpä ole  ennen nähnyt näin puhdasta ja kaunista karjaa talviaikaan.  Ilmari ei säästele kuivikkeissa ja uhraa paljon aikaa lehmien hyvinvointiin. 

Lehmät pääsevät ulos joka päivä myös talvella. Kesällä ne saavat laiduntaa luonnonniityillä. 

Ilmarilla on kaksi nuorta lapinporokoiraa, jotka opiskelevat paimenkoiran hommia.

Karjassa on myös muutama lapinlehmä (pohjoissuomenkarjan lehmä ) ja vasikka.

Kiitos, että sain käydä ja menestystä arvokkaalle työllesi, Ilmari!

Ilmarin ajatuksia ja elämäntapaa sunnuntaina alkavassa kolmiosaisessa Ylen dokumentissa Kaikki irti eläimestä (on jo Areenassa),  sen ensimmäisessä osassa Näkymätön lehmä  Suosittelen!