Valman kissamainen syysloma

Kolme vuotta sitten syksyllä 2018 kasvattini puolivuotias Pilvipolun Metsänkultarinta eli Valma kävi luonani Kolin Kortelahdessa syyslomasella. Löysin hauskan kuvasarjan kohtaamisesta  kissojen kanssa, kun etsin kuvia Valmasta. Valma on taas luonani, nyt Reposaaressa. Odottelemme Valman pentujen syntymistä noin viikon kukuttua.

Kasvattitädit Mansi ja Unna huolehtivat Valmasta ja muista Täydenkuun karhunpennuista niiden emon Lunan apuna pikkupentuaikana. Niin kuin ne huolehtivat nytkin odottavasta ensikertalaisesta synnyttäjästä.

Kortelahden pientilan viereinen pikkusuo oli syksyisin lempiulkoilupaikkamme. Aina kun menin sinne koirien kanssa myös kissat tulivat mukaan. Lokakuussa suo oli vapaasti meidän käytössä, kun linnut poikasineen olivat lähteneet. 

Valmalta oli hieman unohtunut, miten kissojen kanssa pitää olla. Teki mieli kokeilla jahtaamisleikkiä. 

Maija vähän palautti asioita mieleen. 

Liinukin tuli avuksi antamaan oppituntia koirateinille. 

Leikittäiskö?

No ei sitten. Minä taidankin tästä lähteä...

Hyvää syyslomaa kaikille!

 

Vaahteratytöt

 

Reposaaren vaahterat valaisevat saaren syksyisen maiseman. 

Iloitaan vielä hetki ennen kuin syysmyrskyt repivät värikkäät viisikärkiset lehdet marrasmaahan. 

kuvat Pauliina Haikonen-Lilja ja Kirsti Hassinen

Ruskan loiste

 On paras aika ottaa vahva värikylpy ennen syksyn harmautta.

Ruskasta saan nauttia kotikadullani Reposaaren Kirkkokadulla.

Ja omalla pihallani

Kun aurinko nousee Rantapuisto loistaa väreissä

Joutsenet kokoontuvat satapäisinä Takarannalle

Näkemiin Mettäpirtti

 

Kolme viikkoa metsän keskellä koirien ja kissojen kanssa oli parasta mahdollista lomaa minulle ja koirille. Välillä on hyvä vain olla ja nauttia ympärillä olevasta luonnon rauhasta. Minulla ei ollut kiire minnekään, ei mitään velvollisuuksia. Metsä ympäröi meidät lähestyvän syksyn hiljaisella haikeudella. 

Koirille loma oli täydellinen. Ne saivat kulkea mukanani vapaana lähimetsässä. Hyvin ne pitivät yhteyttä, vaikka olivatkin lumoutuneita metsän tuoksuista. Kertaakaan eivät lähteneet valkohäntäpeurojen perään. Ilmoittivat vain haukulla, kun löysivät jotain mielenkiintoista.

Unna huolehti, että oli sopivasti luomuruokaa pihassa. Se kävi hakemassa ilveksen teurastaman peuran luuston pala palalta kaluttavaksi. 

Pirtti oli lämmin ja kodikas. Myös Liinu ja Maija viihtyivät siellä. Oli ihanaa seurata, miten luottamus ja ystävyys  kissojen ja koirien välillä oli säilynyt.

 

Viimeistä päivää Mettäpirtissä juhlisti Pietan ja Valmun perheen vierailu. Lapset riemuitsivat metsästä. 

Tumppu ja Pieta

Pieta ja Mansi, parhaat kaverukset

Toivottavasti pääsemme näille poluille ensi vuonnakin!