Eräs porilainen ystäväni sanoi, että olet kyllä onnekas, kun ensimmäinen kesäsi ja talvesi Reposaaressa ovat näin hienoja. Ei kesät ja talvet kuulemma täälläkään ole aina täydellisiä. Minulla onkin tunne kuin olisin muuttanut Carl Larssonin maisemakuviin, jossa idyllisessä pikkukaupungissa on aina ihana kesä tai kaunis luminen talvi.
Satamapuisto ja Kaupparannan kioski talvimaisemassa
Reposaarelaiset ovat innokkaita pilkkijöitä ja sitäkin tehdään porukassa.
Pieta ensi kertaa suksilla Satamapuistoon tehdyllä ladulla.
Reposaaressa nautitaan talvesta kaikin tavoin. Räpsööläisten jäätaidetta ja jäälyhtyjä Satamapuistossa.
Junnilassa on käsipelillä kolaten aurattu koko lammen kiertävä luistinrata. Ihailtavaa talkoohenkeä. Urheilukentän kaukalossa on lisäksi jäädytetty luistinrata. Täällä pidetään huoli, että lapset pääsevät nauttimaan talvesta.
Nyt räsööläiset liikkuvat potkureilla. Reposaaren leveät, hiljaiset kadut ovatkin mainioita kelkkailuun.
Muistan, kun viime kevättalvella Kolilla jätin haikeana hyvästejä potkukelkkailulle. Kun punainen kelkkani sitten varastettiin, ajattelin, että eipä tuo haittaa. Turhaa olisi vain tilaa vienyt muuttokuormassa. Onneksi sain Lauran perheeltä aidon räpsööläisen potkurin. Nyt olemme jo yli viikon verran ketkupolkkaileet koirien kanssa. Lupaavasti näyttää siltä, että kelkkakelejä riittää ainakin koko tammikuun. Voi kun me nautitaan!
Tiedoksi blogini lukijoille, että aloitan kolumnistina Kodin Pellervo-lehdessä. Ensimmäinen kolumni ja minun esittelyni on lehdessä 1/21, joka ilmestyy keskiviikkona 20. 1. 2021.
