Minä opin aikanani tunnistamaan kotoiset lintulajimme Kortelahden oman pihan talviruokinnalla. Nyt huomasin, että alan unohdella nimiä. Niinpä kaivoin vanhoja kuvia Kolin ajoilta 2010-luvulta. Kortelahdessa minulla oli ruokintapaikka mielestäni maailman kauneimmalla paikalla: mökin takapihalla suurten koivujen katveessa, taustalla Käränkävaara, jonka aamun valo maalasi satumaisin sävyin.
keskiviikko 30. marraskuuta 2022
Lintulaudalla, muistoja ja haaveita
keskiviikko 23. marraskuuta 2022
Porokoira Háldi ja paimenkissa Nipsu
maanantai 21. marraskuuta 2022
Metsäpeuran mailla
Poron serkku metsäpeura on ollut vuosituhansia tärkein riistaeläin Suomenniemellä. Se hävitettiin metsästyksellä 1900-luvun vaihteessa. Kantaa kuitenkin säilyi Venäjän taigametsissä Vienan Karjalassa, joista se on hiljalleen vaeltanut takaisin Kainuuseen.
Kiertelimme parina päivänä metsäteitä. Näimme kaikkiaan noin sata peuraa. Ne vaeltavat näin syksyisin laumoissa talvilaitumille. Keväisin taas takaisin vasomaan synnyinseuduilleen itään tai koilliseen.
Metsäpeurakantoja on pyritty elvyttämään ja niitä on siirtoistutettu menestyksellisesti Suomenselälle ja myöhemmin Seitsemisen ja Lauhajärven kansallispuistoihin.
Kävimme Salamajärven kansallispuistissa, jonne 1970-80 siirettiin ensimmäiset metsäpeurat Kuhmosta. Kahdeksan vaadinta ja kaksi hirvasta tuotiin ensin suureen aitaukseen, josta niitä sitten vähitellen vapautettiin luontoon. Siirto onnistui hyvin ja kanta on nykyisin suurempi kuin Kainuussa. Metsäpeura ei enää ole uhanalainen vaan silmälläpidettävä laji.
Minulla oli paikallisina oppaina Terhi Honkonen ja Háldi ( lpk Pilvipolun Háldi Vilgesjuolgi). Ilman heidän asiantuntemustaan kuvat olisi jääneet saamatta. Kiitos!