Viimeinen pentue, jonka hoidin itse. Pilvipoluille syntyy ehkä vielä pari pentuetta sijoitusnarttujeni haltijoiden kodeissa. Ensi vuonna tulee 30 vuotta koirien kasvatusta täyteen. Enköhän ole jo omaa osuuteni tehnyt.
Pentujen hoitaminen on ollut raskasta ja ihanaa. Tämä viimeinen sattui vielä pahimpaan syksyn pimeimpään aikaan. Ja kun pennut tulivat ulkoiluikään, oli syystalven viiltävimmät pakkaset. Selvisin ja oli taas mukava luovuttaa terveet ja reippaat pennut uusille ihmisille ja vanhoille tuttaville, joilla oli jo ollut kasvattini ennestään.
Pennunkasvatuksen hyviä puolia on uudet ihmiskontaktit. Olen saanut monta hyvää ystävää kasvattieni kautta. Rakastan myös pentujen kehityksen seuraamista ja niiden kuvaamista. Toisaalta pentujen hoito on fyysisesti rankkaa. Se on täyspäiväistä työtä. Minulla on vielä monta suunnitelmaa ja unelmaa, jotka odottavat pöytälaatikossa. Nyt annan aikaa niille. Luopuminen jostain antaa tilaa uudelle.
Minulla on aina ollut elämässäni tavoite, että pitää lähteä silloin, kun se on parasta. Olen nähnyt joitakin hyvin surullisia esimerkkejä, kun kasvattaja ei ole ymmärtänyt lopettaa. Pilvipolkulaisia ja porokoiria en tietenkään hylkää. Seuraan kasvattieni elämää niin pitkään, kun olen itse elossa ja tolkuissani. Kevättalven poropaimennusleireillä taas tavataan!
Pilvipolun Merisää-pennut ovat nyt matkanneet omiin koteihinsa ympäri Suomea. Kiitän lämpimästi lukuisia ihmisiä, jotka ovat auttaneet minua tässä projektissa: Valman isäntää Erkkiä ja Nikin isäntää Petriä, jotka hoitivat astutuksen ja Erkki monet kuskaukset, naapurin Tarjaa sanomalehtien ja koiranhäkkien järjestämisestä, tyttäreni perhettä, jotka huolehtivat pentujen sosiaalistamisesta ja Irkkua Unnan hoidosta. Jokaisen pennun hinnasta olen luovuttanut prosentin YK:n lastenjärjestölle Unisefille ja sen myötä toivotan kaikille pilvipolkulaisille ja porokoirien ystäville sydämenlämpöistä ja rauhallista Joulua!