perjantai 24. tammikuuta 2020

Kaikki minun kissani


Maatiaiskissani Liinu, Maija ja Hilla ovat tärkeä osa Kortelahden väkeä. Niiden kanssa olen kokenut riemukkaita hetkiä, ne ovat lumoavia valokuvamalleja ja hauskuttaneet lukijoita kirjoissani ja blogissani. Ne ovat mediapersoonia, jotka ovat tehneet hyvää pr-työtä maatiaiskissan puolesta.


Kaikki kissani ovat olleet reiluja kavereita kaikille Kortelahden kotieläimille.


Ensimmäisenä taloon tuli Hilla syksyllä 2009. Tässä kuvassa vielä emonsa tissillä.


Hilla ystävystyi nopeasti lapinporokoirieni Piparin ja Silvan kanssa, vaikka koirat olivat siihen asti eläneet ilman kissatuttavuuksia.



Hillalla oli huumorintajua.



Hilla sai poikaystävän, Kävyn.


ja niin taloon saatiin kissanpentuja.


Hilla sai Kävyn kanssa kaksi pentuetta. Kävyn reviiri oli kollien tapaan vähän liian laaja ja sen  kohtaloksi koitui ilves.



Hillan kakkospentueesta Kortelahteen jäi Liinu.


Hilla elämä päättyi viime syksynä kymmenvuotiaana, kun ilves hyökkäsi sen kimppuun Kortelahden tontin rajalla.


Liinu on luonteeltaan emoaan rauhallisempi ja hieman kömpelö. Jotenkin se aina ajautuu vaikeuksiin, mutta selviää niistä jääräpäisen sinnikkäästi.





Liinulla oli kolme pentuetta ennen sterilointia.


Kevään 2016 pentueesta Kortelahteen jäi kaunis Maija.


Maija on vilkas ja utelias. Se on kissamaailman Eemeli.



Maija sai kaverikseen Tauno-kollin, löytöemon pennun Pohjanmaalta. Valitettavasti Tauno kuoli jo alle kaksivuotiaana infektiiviseen vatsakalvontulehdukseen. Tauno kerkisi saada yhdet pennut Maijan kanssa.


Nyt elämäntilanteeseeni on tulossa suuri muutos, kun muutan loppukeväästä Porin Reposaareen pieneen omakotitaloon, Siellä minulla ei ole mahdollista pitää kissoja vapaana, koska taloni sijaitsee keskellä puutalokorttelia ja toiseksi vilkkaimman kadun varressa. Minua kuristaa ajatus ystävieni joutumisesta sisäkissoiksi. Toisaalta minun on vaikea luopua kissoistani. Jos joku voi tarjota kissoilleni loppuelämän hyvän kodin maaseudulla, jossa niillä olisi myös työtä tuhoilaistorjunnassa, minuun voisi ottaa yhteyttä joko puhelimella 0400- 725427 tai sähköpostilla kirsti.hassinen( at)gmail.com.  


Voin luvata, että hiiret eivät hypi sisällä, eikä myyrät rellestä puutarhassa. Liinu ja Maija sopivat hyvin myös kanojen ja muiden kotieläinten kaveriksi, tallien ja navettojen tuholaistorjuntaan, koska ovat tottuneet monenlaisiin kotieläimiin ja koiriin. Eivät ole myöskään aggressiivisia muille kissoille.


Tulevat hyvin juttuun ihmisten ja myös lasten kanssa. Liinu on 7-vuotias ja Maija täyttää keväällä 4 vuotta. Molemmat leikattu ja  olleet aina terveitä.


Maijan ja Liinun kannalta varmasti paras ratkaisu olisi löytää niille yhteinen koti, jossa ne voisivat totuttuun tapaan kulkea päivisin vapaana. Yöt kissani ovat aina nukkuneet sisällä. Ne ovat koirieni kanssa tottuneet samaan rytmiin eli kun emäntä nukkuu, kissatkin nukkuvat. Maija ja Liinu lähtevät mielellään myös pienille kävelyretkille ja kulkevat hyvin  koirien matkassa.  Kutsusta ne tulevat sisään, no ehkä tottelevaisuus ei ole ihan samaa luokkaa kuin koirilla, mutta toimii melko hyvin.


Jos sopivaa kotia ei löydy, kissat muuttavat kanssani Reposaareen Toivolan taloon ja opettelevat sisäkissoiksi. Luovun niistä vain siinä tapauksessa, että se on kissojeni edun mukaista.

P.S. Kissoilleni on löytynyt mahdollinen hyvä koti. Ne menevät sinne ensin  kokeeksi kevään kuluessa ja muuttavat sitten lopullisesti, jos kaikki sujuu hyvin.




perjantai 17. tammikuuta 2020

Pitää olla huolissaan



Mihin nämä lumiset tammikuun maisemat ovat kadonneet?


joulukuu2010

tammikuu 2020
Ilmatieteenlaitoksen sivuilta ( 16. 1. 2020): International Journal of Climatology -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan terminen kesä pidentyy Suomessa lähivuosikymmeninä arviolta 4–5 päivää vuosikymmenessä. Vastaavasti terminen talvi lyhentyy Pohjois-Suomessa noin viidellä päivällä, Etelä-Suomen rannikkoalueilla jopa yhdeksällä päivällä kymmenessä vuodessa.

tammikuu2012

tammikuu 2020
Tutkimus perustui 23 maailmanlaajuisen ilmastonmuutosmallin tuloksiin. Malliajojen pohjana käytetiin RCP4.5-kasvihuonekaasuskenaariota. Skenaarion mukaan maapallon keskilämpötila kohoaisi noin kahdella asteella teollistumista edeltävästä ajasta tämän vuosisadan puoliväliin.

tammikuu 2015

tammikuu 2020

Muutoksen voimakkuuteen vaikuttaa myös kasvihuonekaasujen päästöjen määrä. Jos maapallon lämpeneminen saataisiin pysähdytettyä esimerkiksi puoleentoista asteeseen, jäisivät myös termisten vuodenaikojen muutokset Suomessa vähäisemmiksi.

helmikuu 2014
Edellinen poikkeuksellinen talvi täällä Kolilla oli 2013-14, jolloin joulun  jälkeen maa oli vielä lähes lumeton. Tammikuussa saatiin jonkun verran lunta, mutta helmikuussa kanat pääsivät tepastelemaan sulalle pihalle.

tammikuu 2009
Minä kun niin odotin, että saisin tänä viineisenä talvena Kolilla kuvata kauniita lumisia maisemia. Nyt on ollut enimmäkseen harmaita, tihkuisia päiviä. Pihalla pääsee liikkumaan vain piikit jalassa tai potkukelkalla.  Kolilla ei ole kunnostettuja latuja tällä hetekellä kuin  Käränkälammen kierros ja sekin häthätää hiihdettävissä. Mitenkähän käy Kolin maisemahiihdon ja ahmanhiihdon?
Olen seurannut myös tulevan kotiseutuni Porin Reposaaren säätä. Aurinkoisia päiviä seillä on ollut enemmän. Lunta ei ollenkaan. Mietinkin, että kannattaako potkukelkkaa ottaa muuttokuormaan.


Jäätiestä ei tänä vuonna ole  enää paljon toivoa. Nämä kolme viimeistä kuvaa on kuvattu tammikuussa 2010 Käränkän huipulta.




Tässä tilanteessa ja nykytiedolla ilmastoahdistus ei ole paha  vaan välttämätön asia. Kaikkein eneiten huolestuttavat ne ihmiset, jotka vähät välittää. Mitä enemmän on meitä, joita  tulevaisuus ahdistaa, sitä parempi. Ahdistus pakottaa etsimään ratkaisuja, jotka vähnetävät hiilidioksidipäästöjä ja pyrkivät myös säilyttämään luonnon monimuotoisuutta.


perjantai 3. tammikuuta 2020

Hidas muutto

Näissä maisemissa olen asunut koko viime vuosikymmenen. Kuva on otettu Käränkävaaran huipulta tammikuussa 2012.
Tervetuloa uusi vuosikymmen. Maailma ympärillä muuttuu kiihtyvällä vauhdilla ja omassa elämässä ei enää monta uutta vuosikymmentä voi saavuttaa. Tässä iässä voisi alkaa kauhistella maailmanmenoa ja voivotella tuhoisaa loppua. Tai käpertyä omaan pikku maailmaansa. Tai sitten voi yrittää löytää ratkaisuja ja etsiä toivoa. Mitäpä yksi eläkeläinen voisi tehdä? moni kysyy. Eipä tietenkään paljoa. Mutta minun omaan loppuelämääni sillä on suuri merkitys. Niin kauan, kun jaksan innostua, olla utelias ja uskoa hyvään, elämä on seikkailu. Ja parasta puhetta on tekeminen.
Minun uusi seikkailuni vie Porin Reposaareen ja talo, johon muutan, on sattuvasti nimeltään Toivola.

Täällä vaaran sylissä Käränkälammen rannalla on ollut hyvä elellä.
Mennyt vuosikymmen oli Kolin aikaa. Henkilökohtaisessa elämässäni erittäin rikasta ja luovaa. Kun aiemmat vuosikymmenet olivat ensin oman tien etsimistä,  kumppanin hakemista, tiivistä parisuhdetta ja perhe-elämää, niin 2010-luvulla opin elämään ja nauttimaan yksinäisyydestä ja itsenäisestä elämästä.
Kun on elänyt rosoisesti ja kauan, eletty elämän on valtava aarrearkku, josta ammentaa tulevaan. Menetykset, hylkäämiset ja pettymykset muuttuvat vahvuuksiksi, jos ei katkeroidu.

Luonnossa olen saanut seurata herkkää parisuhde-elämää. Joka kevät saapuu isokoskelopariskunta ja häät jatkuvat.

Vanhassa sydänpahkakoivussa kuhertelevat sepelkyyhkyt, kun koivu on hiirenkorvalla.

Tiedän, että sydän puristuu tuhat kertaa haikeudesta, kun muistan Kortelahden aamujen valot, lammen, kotisuon ja vaaran, linnut ja pihani rakkaat maatiaiset. Kaikki ne on säilötty sydämeen mutta onneksi myös kuviin ja teksteihin. Kolin vuosina syntyi kolme kirjaa, paljon muita kirjoituksia lehtiin ja nettiin, tuhansia, tuhansia kuvia, kuvia musiikkivideoihin, valokuvanäyttelyitä ja tietysti tämä blogi. Kaikki on siis tallessa muistoissa, nettiavaruudessa ja ulkoisilla kovalevyillä.

Joskus keväällä kuljen rakasta hiekkatietä viimeisen kerran.
Olen päättänyt toteuttaa hitaan muuton. Jätän Kolille ja Kortelahdelle pitkät jäähyväiset kevään edetessä. Haluan nauttia yhteisestä ajasta koirieni, kissojeni ja kanojeni kanssa. Samalla voin rauhassa etsiä koteja kissoilleni Liinulle ja Maijalle. En voi pakottaa niitä sisäkissoiksi, vaan toivon löytäväni äidille ja tyttärelle hyvän, yhteisen maalaiskodin. Samoin kanat muuttavat täältä keväällä, jos tänne ei tule uusia kanoja haluavia vuokralaisia.
Minulla on jo toinen koti Reposaaressa, keltainen Toivolan talo Kirkkokadulla. Olen aina innostunut muutoissa uuden kodin sisustamisesta. Piirrän tarkan pohjapiirustuksen ja mietin huonekalujen sijoitusta, verhoja ja mattoja.
Täällä blogissani saatte seurata muuttoani ja kevään tuloa Suomen itälaidalla ja länsirannikolla, Kolilla sekä Reposaaressa.

Mustarastas tervehti minua pihassa keväälä 2009, kun huhtikuun alussa saavuin Kortelahteen.

Telkät saapuivat saunarantaan, kun jäät olivat lähdössä. huhti-toukokuun vaihteessa. Vieläkö ehdimme tavata vai kuvaanko jo keväällä lintuja Selkämerellä?

Kuvia Reposaaresta ja uudesta kodistani
Tuleeko minusta nyt kettumuori?