torstai 26. joulukuuta 2019

Pikkutonttu Pietan joulupuuhat


Maatiaismuorin viimeisen  joulun Kortelahdessa teki täydelliseksi pikkutonttu Pietan vierailu.


Tänä jouluna Kortelahdessa oli paljon märkää lunta. Pieta teki pihalle lumiukon ja lumilyhdyn.



Linnuille pikkutonttu vei uringonkukan siemeniä ja kauralyhteen.




Aamuisin Pieta ruokki kanat ja haki  munat pesästä.


Jouluaattoaamuna syötiin tonttujen tapaan riisipuuroa ja luumukiisseliä.



Ohoh, Pieta sai mantelin!



Pietan  Hattu-kissa oli innokkaana mukana kuusen koristelussa.




Joulutouhujen välillä piti  levätä ja herkutella pipareilla. Pipari kiinnosti Mansiakin.




Joulupukkia odotellessa kuunneltiin joululauluja ja tanssittiin.



Onneksi Joulupukki löysi Kortelahteen, vaikkei 10 vuoteen ollutkaan käynyt.  Tervetuloa!


Pikku Pietan Muumipeikkoa ja Huuhuu-pöllöä vähän pelotti ja Pieta näytti niille pukkia turvallisesti koira-aidan takaa. Porokoirat eivät pukkia  vierastaneet, oltiinhan kotoisin samoilta seuduilta.







Pieta antoi joulupukille rasian keräämiään kananmunia ja joulukortin.


Hups, nyt lahjakori on typötyhjä.


No ei suinkaan, täällähän on Maija-kissa.





Aamulla Räpsöö-paita päälle ja Pieta ja Hattu lähtivät kohti Reposaarta.


Mansi ja Unna ottavat joulun rääppiäiset lokoisasti.

lauantai 14. joulukuuta 2019

Luonnon jouluvalot



Joulutervehdyksenä blogini seuraajille ja satunnaisille vierailijoille etsin tiedostoista kuvia joulunajan luonnon valoilmiöistä. Valitsin kuvia hetkistä, jolloin olen luomoutunut ja onnellinen. Kaikki kuvat ovat vuosien varrrelta Kortelahdesta. Toivotan valoa, iloa, lempeä, lumoa ja lohtua jokaisen jouluun! Joulukorttirahat lahjoitin tänä vuonna Suomen Luonnonsuojeluliitolle ilmastorahastoon.


















Joulupäivän aamu Rintasenvaaralla 2009. Joulurauhaa ihmisille ja luonnolle!



keskiviikko 4. joulukuuta 2019

Tuleeko minusta nyt kettumuori?





Tyrninpunainen iltarusko Reposaaressa




Näistä maisemista tulee  jokapäiväinen lenkkimaastoni koirien kanssa ensi keväänä.


Olen aiemminkin sanonut, että on lähdettävä silloin, kun se on parasta. Jäin eläkkeelle työstä, jota rakastin. Sain sijalle työn, joka on intohimoni. 


Lähden Kortelahdesta ja Kolilta, joita rakastan. Ei täältä voi muuttaa kovin moneen paikkaan Suomessa.




Muutan Porin Reposaareen. Vuonna 2016 se valittiin Suomen parhaaksi kaupunginosaksi.


Reposaari sijaitsee ikivanhan merenkulkureitin varrella Meri-Porissa. Noin tuhannen asukkaan merihenkinen puutalokaupunginosa tunnetaan myös lempinimellä Räpsöö.
Reposaari on omaleimainen, tiivis ja yhteisöllinen pienoiskaupunki. Pituutta saarella on noin kolme kilometriä ja leveyttä puoli kilometriä.


Reposaaressa on kesäisin monenlaisia tapahtumia kuten Avoimet pihat, Tour de Räpsöö (hattupyöräily naisille), kulttuurifestivaali Reposfääri. Olin vierailulla viime kesän Avoimilla pihoilla. Muutto lähemmäksi lapsia ja lapsenlapsia oli jo silloin haaveissa. Katselin keltaista pientä taloa Kirkkokadulla. Tuumasin, että tuo olisi sopivan kokoinen ja muutenkin minun oloiseni talo.


Yksi tärkeä syy muuttooni on tyttärentytär Pieta ja hänen perheensä.


Nyt olen tehnyt vuokrasopimuksen keltaisesta talosta. Pietan  kotiin on matkaa kaksi korttelia. Mummila on kipaisumatkan päässä.




Aamukaffeet parvekkeella sitten joskus, kunhan olen saanut kaikki muuttoon liittyvät asiat Kolilla järjestettyä. Seurallinen Sulevi-kukko kanoineen varmaan viihtyisi Reposaaressa, mutta kaikki eivät ehkä rakastaisi aamuista kukonlaulua niin kuin minä. Maatiaiskanoilleni on siis löydettävä uusi koti.  Kissani Liinu ja Maija ovat tottuneet maalaispihan vapauteen eivätkä olisi onnellisia sisäkissoina. Muuttoon sisältyy paljon pohdittavaa, järjestettävää ja luopumista.


Katsotaan nyt, mihin tämä  muutto johtaa.  Toivottavasti en joudu sanomaan: Happamia, sanoi Kettumuori tyrnimarjoista. Toisaalta eikö tyrni ole hieman hapan? Sitä kasvaa tulevalla pihallani Reposaaressa.