Lomailua Länsi-Suomessa

 Kesäkuun aikana olen harrastanut lähimatkailua. Pääsin vihdoinkin Säpin majakkasaarelle, lammastilalle Merikarvialla ja höyrylaivalla Tampereelta Virroille. 

Usein Suomen kauneimmaksi mainittu Säpin majakka täyttää tänä vuonna 150 vuotta. Metsähallitus, Väylävirasto, Säppi 200 ry, Reposaaren Metsästysseura ja Porin Lintutieteellinen yhdistys järjestivät juhlat saarella. Pääsin mukaan venetaksiin, joka lähti suoraan Reposaaresta. Matka kesti noin tunnin. Säppi on osa Selkämeren kansallispuistoa ja sen ulkosaaristoa. Säpin jälkee avautuu aava meri kohti Ruotsia. 

 

Säpissä on uusi laituri.

Säpin rakennukset ovat alkuperäisia.

Lintutieteellinen yhdistys järjesti rengastusnäytöksen. Tervapääskyn poikanen. Säppi on muuttolintujen levähdyspaikka.

Yritin päästä Säppiin jo kirjoittaessani lammaskirjaa 10 vuotta sitten. Olisin halunnut saada kirjaan kuvan mufloneista. Nämä Välimeren saarilta kotoisin olevat villilampaat on tuotu saarelle kohta sodan jälkeen. Vakituiset Säpin kävijät kertoivat, että lauma on nyt noin 30-päinen ja että tämän vuoden karitsointi näyttää onnistuneen hyvin. En nähnyt mufloneita, koska kipeän jalkani takia en päässyt saaren metsäpoluille. Kuuntelin kateellisena, kun muutama turisti kehui törmänneensä niihin. Haaveilen, että pääsisin tänne vielä uudellen ja mieluummin muutamaksi yöksi.  

Lohdutukseksi pääsin lammasretkelle Merikarviaan kuvaamaan Marjatta Kalarannan kainuunharmaksia. 

Marjatan lampaat ovat tehneet hienoa maisemanhoitotyötä Merikarvian niityilla ja hakamailla. 

Kiitos Marjatalle ja lampaille ihanasta villaterapiasta!

Legendaarisella höyrylaiva Tarjanteella Runoilijan tietä Tampereelta Virroille. Tarjanne on maailman vanhin alkuperäistä reittiä edelleen liikennöivä matkustajahöyrylaiva. Se rakennettiin 1908. Laivan ravintolan on suunnittelut Akseli Gallen-Kallela.

Matkakavereina minulla olivat siskoni Malla ja ystäväni Helena. 

Nämä maisemat ovat lumonneet aikanaan J.L. Runebergin, Akseli Gallen-Kallelan, Oskar Merikannon, Hugo Simbergin, Lauri Viidan ja Aila Meriluodon ja monet monet muut.

Matka Näsijärveä pitkin Tampereelta Virroille vie pysähdyksineen noin kahdeksan tuntia.

Muroleen kanava

Tarjanteen  pilli kajahtelee kesämaisemassa ja iloiset lomalaiset vilkuttavat tervehdyksiään. 

Kirnunsalmi

Osa matkustajista jäi Ruovedelle ja uusia tuli laivaan.

Tarjanne siirtyi 2022 öljystä biopolttoaineeseen eli perinteisiin koivuhalkoihin. Halkopinoja kuluu matkan aikana ja välillä pitää ottaa täydennystä.  

Suomen suvea parhaimmillaan!

Kyyttöjen evakkomatkat

Olen päässyt seuraamaan kyyttöjen viime vuosikymmenien evakkomatkaa Sukevan vankilasta Kolin kautta Kajaaniin Seppälään. Ahlmanissakin Tampereelle olen käynyt kyyttöjä tapaamassa. 

Suomenkarjan alkuperäisrotumme meinasivat hävitä sukupuuttoon muiden tuontirotujen tieltä, kunnes pikkuhiljaa on alettu arvostamaan niiden arvokasta geeni- ja kulttuuriperimään. Meillä on kolme alkuperäisrotua. Nyt jokaisen rodun säilytyskarjalla on oma kotinavetta. Niissä keskitytään maatiaisrotujen säilytykseen, tutkimukseen ja esimerkiksi maitotuotteiden kehittämiseen: länsisuomenkarjaa AhlmanEdussa Tampereella, pohjoissuomenkarjaa eli lapinlehmiä ammattiopisto Lappiassa Tervolassa ja itäsuomenkarjaa eli kyyttöjä Kainuun ammattiopistossa Kajaanissa. Kokonaisuudessaan alkuperäisrotujen säilytystyöstä ja tutkimuksesta vastaa Luonnonvarakeskuksen eläingeenivarat  

Matkan voisi alkaa 1950-luvulta ukkini Antti Hassisen pientilalta Tohmajärven Tikkalasta, jossa tutustuin ensimmäisiin kyyttöihin. Hilma-mummolla oli kaksi lehmää ja vasikoita. Tällaisten sinnikkäiden mökinmuorien ansiota on, että kyyttö saatiin pelastettua. 

Kuvat on ottanut isäni sisko Aino Hassinen.

Pääsin käymään Sukevan vankilassa Sonkajärvellä kesällä 2007, jolloin kyyttökarja vietti siellä viimeistä kesää.

Lehmiä ei enää siemennetty. Tämä vasikka syntyi vierailumme aikana. Olikohan Sukevan viimeinen?

Kyytöt laidunsivat vankilan vanhalla asuinalueella. 

Samalla matkalla pistäydimme myös Kolilla, jossa oli Sukevan kyyttöjä kesätöissä Ollilassa. Tein ikimuistoisen lehmämatkan Emmi Mannisen kanssa. Kävimme myös Pelson vankilassa Vaalassa kuvaamassa lapinlehmiä. 

Seuraavana keväänä Kolille tuli taas kyyttöjä Sukevalta. Laitumellelaskupäivä oli koulujen viimeinen koulupäivä. Se oli myös minun viimeinen työpäiväni ennen eläkkeelle siirtymistä, mutta kerkisin toki Kolille kyyttöjä kuvaamaan. Kuva Tuuli Jansson 

Nämä elämykset kyyttöjen kanssa johdattivat minut Kolille, jonne muutin seuraavana keväänä ja luontokeskus Ukossa oli ensimmäinen valokuvanäyttelyni. 

Kesällä 2008 vierailin myös Ahlmannin oppilaitoksessa Tampereella. Karjamestari Harri Ala-Kapee esitteli länsisuomenkarjaa ja kyyttöjä.

Syksyllä 2009 Kolilla lehmät lastattiin karjankuljetusautoon.  Karjapaimenina Tuuli Jansson ja Taisto Turunen. 

Saavuimme Kajaanin Seppälään, jossa Sukevan karjan pääosa jo odotti Kolin kesälaiduntajia. 

Toivon, että me kaikki, lehmät ja ihmiset pääsemme aurinkoisille kesälaitumille. Lehmänlempeää kesää!