Ystävät ja innokkaat porokoiraharrastajat Hannele ja Terhi kertoivat menevänsä muutamaksi päiväksi pororengeiksi Kittilään. Minulla on jo pitkään ollut haaveena päästä kuvamaan taas poroerotusta. Edellisestä kerrasta oli jo 11 vuotta. Niinpä onneksi tartuin hetkeen ja kysyin, pääsisinkö mukaan.
Porot koottiin aitoihin laajoilta alueilta mönkijöiden, helikopterin ja koirien avulla. Sitä kutsutaan ettoamiseksi.
Porot tottelevat hyvin porokoiran haukkua.
Porot eroteltiin eloon tai teuraaksi.
Kuivasalmen paliskunnan poroisäntä Antti Koskela, Unna ( Mieluisa Salarakas) ja Riikka Kenttälä. Tässä palkisessa annetaan arvo hyvä porokoiran työpanokselle.
Sotkaselällä oli töissä mukana laskujeni mukaan viisi koiraa. Ne tiesivät hyvin paikkansa. Odottivat sopuisasti vapaina aidan takana, kun ei ollut hommia. Aina kuitenkin valmiina kutsusta töihin. 9-vuotias Inka (Mieluisa Äkkilempi, vas) on tehnyt paljon pr-työtä porokoiran käytön puolesta.
Riikan vinkistä pääsimme seuraavana päivänä naapuripaliskunnan Sattasniemen poroerotuksiin Sattasvaaran poroaidalle Sodankylään.
Siellä meidät otti vastaan Iida Melamies ja hänen 13 v vanha porokoiransa Ukko.
Sattasniemen paliskunnan poroisäntä Matti Riipi ja ja perheen nuori poromies, joka oli jo innolla mukana.
Tapasin vanhoja tuttuja. Entinen poroisäntä Alpo Laitila oli 1990-luvun loppupuolella aktiivisesti mukana Porokoirakerhon toiminnassa ja hän on myös kasvattanut lapinporokoiria.
Isoja hirvaita otettiin ensin kiinni suopungilla.
Sen jälkeen alettiin poroja ottaa kiinni käsipelillä. Pororengitkin pääsivät töihin.
Pororengit koirineen lähtivät kohti etelää. Erotukset jatkuivat, poroja koottiin, päästettiin taas vapaaksi metsiin, kuljetettiin teurastamolle, joka onneki sijaitsee Kittilässä, suolattiin nahkoja ja kuljetettiin niitä parkittavaksi. Poromiehen palkkapäivät ovat pitkiä ja rankkoja.
