Onko suomalaisilla varaa menettää näitä maisemia?
Kolin vaarat kuvattuna Akalta pohjoiseen. Vasemmalla Sutkanvaara, keskellä Käränkä, jonka juurella asuin ja viimeisenä Rintasenvaara. Kuvassa näkyy vielä laskettelurinne valoineen.
Itsenäisyyspäivän aamu vuonna 2012. Minulla tuli kiire pukea ja ottaa kamerat kainaloon, kun huomasin upean sumun Kolin rinteillä. Nousin Kortelahden tietä Käränkävaaran ja Rintasenvaaran välistä.
Kerkisin Rintasenvaaralle juuri auringon nousetessa.
Oikealla kohoaa sumupatjasta kotivaarani Käränkä.
Aamuaurinko värittää rinteen komeat hongat.
Tein muistojen kuvaretken Kolin viimeiselle huipulle Rintasenvaaralle. Syy retkeen oli tuore uutinen Hesarissa. Siinä kerrottiin, että Lieksan kaupunki on tehnyt kaavoitussuunnitelman Rinasenvaaralle hotellia ja loma-asuntoja varten. Rintasenvaaralla toimi laskettelukeskus vuoteen 2016 asti. Rinteiden haavat näkyvät vielä kansallismaisemassa. Nyt sinne rakennettaisiin jopa kolmikerroksisia loma-asuntoja, jotka varmasti rikkoisivat maiseman. Mukana on tietysti Pohjois-Karjalan Osuuskauppa, joka omistaa suuren osan rinteen maista niin kuin kohta koko Pohjois-Karjalasta. Sekä Pohjois-Karjalan ely-keskus että Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri ovat todenneet suunnitelman sijoittuvan maisemallisesti erittäin herkälle alueelle ja toteutuessaan aiheuttaisivat merkittäviä vaurioita Kolin maisemaan.
Rintasenvaara kuvattuna Pielisen jäätieltä. Pingviini on jäätien maskotti. Laskettelurinteen haavat saisi umpeen metsittämällä, mutta nyt rinteeseen uhkaa tulla 2-3 kerroksisia lomaasuntoja seitsemän korttelin verran.
Helmikuinen pakkaspäivän retki Piparin ja Mansin kanssa 2011. Unohtumattomia elämyksiä.
Vanhojen laskettelurinteiden välissä ja etenkin niiden jälkeen jatkuu upea seikkailumetsä. Täällä voi kuvitella vaeltavan ilveksen, kenties karhunkin.
Minun lempipaikkojani oli jylhä Käräjäkallio.
Rintasenvaaran kupeessa ovat Kuikkalampi ja Rintasenvaaranlampi. Käräjäkallio on Rintasenvaaranlammen rannalla.
Maisema Mäkrältä. Kolmen viimeisen vaaran jono säilyy toivottavasti rikkumattomana osana kansallismaisemaa niin kuin se oli jo Eero Järnefeltin maalauksissa.