Maatiaiskssa Maijalla neljä pentua

Elokuun 22. päivä Maija synnytti 4 kissanpentua.  Vasemmalta kilpikonnanvärinen tyttö,  2 punaista, raidallista poikaa ja harmaaraidallinen poika reunimmaisena.

Synnytys sujui hyvin ja Maija omistautuu äitiydelle.

Iskä Tauno on käyyt vilkaisemassa pentuja ja jatkaa huoletonta elämäänsä päivät pihalla ja yöt lampaantaljalla nukkuen.

Tytöltä ja harmaalta pojalta  silmät aukesivat jo viikon iässä.

Punaiset pojat eivät vielä ole kurkistaneet maailmaan.

Pennut kasvavat sopuisassa kissalaumassa äiskän, iskän, Liinu-mummin ja Hilla-isomummin kanssa. Laumaan kuuluvat myös ystävälliset porokoirat Mansi ja Unna, jotka myös mielellään osallistuvat kissanpentujen kasvatukseen. Pentujen kanssa ulkoillaan valvotusti. Ne opetetaan hyville kissantavoille, mihin kuuluu myös perhekissalle sopiva päivärytmi: päivät leikitään ja yöt nukutaan. Molemmat vanhemmat ovat hyviä saalistajia, joten pennuista voisi tulla myös hyviä  hiirien ja muiden jyrsijöiden torjujija. Pennut luovutetaan 12 viikon ikäisenä ja niistä otetaan 140 euron hoitomaksu. Lisää pennuista  Maatiaismuorilta 0400 725427 tai krsti.hassinen (at) gmail.com
Maijalla ja pennuilla on oma sivu facebookissa, jota päivitän useammin. Maatiaiskissa Maija

Villi vaeltaja juhlii Suomen luontoa

Ensi lauantaihin päättyy pestini luontolähettiläänä. Silloin vietetään viimeistä Suomen luonnon päivää tänä vuonna ja liputetaan Suomen luonnolle, ihan virallisesti. Siis  liput liehumaan Suomen luonnon kunniaksi!

Minä juhlin  Suomen luontoa kuvittamalla lempirunoni Katri Valan "Villihanhen laulun" säkeet ja muistelemalla sykähdyttävimpiä hetkiäni kotomaani luonnossa.

Sanat on poimittu lauluyhtye Rajattoman esityksestä Villihanhien laulu

Vielä on perhosia jäljellä eli kuhinaa kukkaniityllä

Kortelahden pihan kukkaniittyni  kuhisee kaikenlaisia lentäviä ötököitä kuten perhosia, pistiäisiä, ampiaisia ja monenmoisia kärpäsiä. Sudenkorentoja lentää valtavasti niityn yllä. Niiden kuvaamisessa en ole vielä onnistunut. 

Varoituksen sana. Minun kukkien ja perhosten tuntemukseni  on jokseenkin hatara. Haluan kuitenkin oppia ja siksi yritän  niitä määrittää. Olkaa kilttejä ja kertokaa, kun huomaatte virheitä. 

Päivänkakkaroita ja keltasauramoita on runsaasti.

Nämä kellokukat ovat kauniita ja vaikeita määrittää tarkemmin. Niitä oli niityllä harvakseltaan. Toivottavasti ensi kesänä runsaammin tuomassa kaunista sinisävyä kukkapeltoon.

Iloinen yllätys ukontulikukka.

 Ahdekaunokki kukkii loppukesästä runsaana.

Ketoneilikka

Mäkitervakon kukinta on jo ohi.

Keisarinviitta ruusuruoholla

Komeita keisarinviittoja on lennellyt runsaasti. Tässä perhonen jollakin niityn yläpuolella olevalla kalliopuutarhakasvilla.

Loistokultasiipiä on myös paljon.

Syysmaitiainen ja metsännokiperhonen.

Kukkaniitty on toiminut hyvin myös valokuvastudiona. Mansi.

Unna metsäapilapolulla.

Yrjö ja Miina

Maija

Muutaman keran lampaatkin pääsivät maistelmaan kukkaketoa.

Hieman kulahtanut kukkaketo on haikean kaunis.

Lampaat ovat lähteneet Satalammasta-kotitilalleen. Siellä mammat karitsoivat syyskuussa.
Minä ja kaikki Kortelahden pihan eläväiset saamme nauttia vielä jonkun aikaan kukkakedosta. Sitten minun pitäisi saada joku niittämään se. Kun siemenet ovat varisseet, kerään kasvuston pois, ettei niitty rehevöidy liikaa.

Olen niin iloinen tästä niittyprojektistani, josta olen saanut nauttia jo kaksi vuotta. Se syntyi melkein sattumalta, kun maahan upotettujen sähköjohtojen takia pihani myllättiin. Tilasin niittykukkasiemeniä ja kylvin niitä ja myös kaapeista löytyneitä vanhoja siemeniä, joita olin kerännyt haaveillesani kukkivasta kedosta.

Minä rakastan värejä, yllätyksiä  ja runsautta. Juuri sellainen minun kukkaniittyni on ollut. Ensi kesään!
Alkukesän tunnelmia pihallani Kortelahden luontopiha

Historiapentujen sukukokous

Mansin Historiapennut syntyivät 11. 5. 2015.  Nyt reilut kaksi vuotta vanhoina niistä jo hieman näkee, minkälaisia koirapoikia  viidestä urospennusta on kehittynyt. Neljä pääsi mukaan, vaikka matkat olivat kaikilla pitkät. Mukana oli vähän muutakin sukua. Ja meillä oli mukavaa!

Runne, Paju eli Sahfi ja Tilko

Miksi Historiapentue?
Tämän pentueen sukutaulu on kertomus porokoirien historiasta ja siitä, miten monenlaisia reittejä saamelaisten porokoirat ovat tulleet etelään.  Emän Mansin sukutaulussa on  Aila Korhosen ja Helvi Tiisalan viimeisä kasvatteja ja heti niiden takaa porokoiratutkimuksen tunnetuimmat urokset jo kolmannesta polvesta lähtien. Sieltä löytyy 3. polvesta myös Suomen toistaiseksi ainoan  risteytyspentueen tytär Halla ( kasv. Helvi Tiisala). Pienenpienenä purona on myös vanhingossa syntynyt "risteytys", jossa minun paimensukuisen suomenlapinkoiran kasvatuslinja risteytyy rotuunotettuun kautokeinolaiseen Cikkiin.
Sukutaulu on täynnä suuria koirapersoonia, joista jokaisesta voisi kirjoittaa pitkän tarinan. Olen myös henkilökohtaisesti tavannut kaikki muut koirat, paitsi 70-luvulla ja 80-luvun alussa syntyneet porokoiratutkimuksen koirat. En myöskään  nähnyt Cikin vanhempia, mutta olen tavannut kasvattajan.
Pentueen isä Rannu edustaa saamelaisten edelleenkin jatkuvaa omaa porokoirakasvatusta Näkkälässä. Rannu otettiin lapinporokoirarotuun keväällä 2017.

Saanko esitellä Mansin ja Rannun Historiapentueen kutsuvieraat:

Tilko sai nimensä raittijärveläisen 70-luvun porokoiran Tilkon mukaan. Sen omisti poromies Ketola. Tilko on Historiapentujen sukutaulussa 6. polvessa. Toinen Tilko sukutaulussa on Mansin isän Onnin isä Tilko, joka oli Aila Korhosen kasvatti ja suoraan porokoiratutkimuksen koirien jälkeläinen.

Sahfi eli Paju ja Tilko

Runne sai nimensä kautokeinolaisen Runnen mukaan. Se on myös paimensukuisten lapinkoirien yksi kantakoira. Runne esiintyy sukutaulussa  isän puolella Tsahpin eli Sahfin takana  5.polvessa sekä emän puolella 6. polvessa Bennun takana.  Bennu on taas monen Iresa-koiran sukutaulussa.

Tilko ja Runne

Sahfi, jota kutsutaan Pajuksi, sai nimensä Joonas Pudaksen porokoiran Tsahpin eli Sahfin mukaan. Se oli porokoiratutkimuksen viimeisiä uroksia ja toimi porokoirana Muonion paliskunnassa. Se oli Aila Korhosen kasvatin Tilkon isä. Sahfi on myös pentujen emälinjassa  5. polvessa Peänu Vaaprotin eli Viehkan isän Santun isänä.

Sahfi eli Paju ja Tilko

Pilkki tulee sukutaulun 7.polvesta. Se on J. Näkkäläjärven porokoiran Luuhkin isä. Pilkki oli paliskunnanyhdistyksen koiratarhan koiria.

Pilkki

Luuhki eli Jero ei valitettavasti päässyt yhteensattumien vuoksi paikalle. Siksi Jerosta pentuaikainen kuva. Jero toimii perhekoirana ja retkikaverina perheen matkailuyrityksessä. Luuhki sai nimensä Jorma Näkkäläjärven porokoiran Luuhkin mukaan, joka toimi Hetassa 1970-luvulla. Luuhki on historiapentujen sukutaulussa 5.polvessa.

Lisää tietoa porokoirien historiasta ja tässä mainituista koirista Historiapentujen nimiäiset

Emo Mansi ja täti Unna toivottavat vieraat tervetulleiksi.

Rannu-isäkin oli paikalla.

Rannu ja sisko Unna saivat keväällä lapinporokoiran rekisteripaperit

Juttua riitti sekä ihmisillä että koirilla. Runne ja Tilko vaihtamassa kuulumisia.

Hannele saapui Oulusta kertomaan pelastuskoiratoiminnasta. Mansi seuraa tarkkana, kuina pojat käyttäytyvät.

Mansin veli, Eemeli -eno, oli myös paikalla. Eemeli on toinen Hannelen hälytyskoirista.  Eemeli ei suostunut pikkupoikien kanssa leikkimään.

Moi Mansi-sisko ja Unna!

Pilkki vuorossa pienessä koulutushetkessä. Kaikki pennut olivat sosiaalisia ja luottavaisia ihmisten kanssa.

Runne ja sen pikkuisäntä.

Kaksivuotiaat porokoirapojat olivat myös keskenään kavereita. Yhtään murinatappelua ei syntynyt, vaan välit selvitettiin selkeällä koirakielellä. Vauhdissa Pilkki, Unna, Tilko ja Mansi.

Tilko, Runne ja Unna

Runne ja Paju

Oli mukava nähdä iloisia ja onnellisia kasvattejaan, joilla on parhaat mahdolliset kodit. Kiitos kaikille, että kävitte!

Kasvattajana voin olla tyytyväinen iloisen kirjavaan ja reippaaseen Historiapentueeseen. Pojista kolme on jo kerinnyt osoittamaan hyviä paimennustaipumuksia. Tilko  on suorittanut poropaimennuskokeen  kevättalvella Sattasvaarassa ja sai kunniapalkinnon.
Minulla on kasvatustyössäni kolme johtotähteä: Porokoirien perimän monimuotoisuuden, hyvien lisääntymisominaisuuksien ja käyttöominaisuuksien säilyttäminen. Kun rikas geenistö on tallessa, siitä on sitten jokaisen kasvattajan hyvä jatkaa omien tavoitteidensa mukaan.