Täällä Kortelahdessa minulla paljon luonnonkukkia ympärilläni. Kevään ja kesän kulkua rytmittävät tuomet, kielot, voikukat, suopursut, metsäkurjenpolvet, koiranputket, päivänkakkakrat, mesiangervot, horsmat ja kanervat. Nyt elämme horsmankukkien ja tuoksuvien mesiangervojen aikaa. Ne viestittävät jo lähestyvästä syksystä. Kun olin vielä opettajantyössäni, horsmankukat veivät aina ajatukset tulevaan syksyyn ja koulutyöhön.
Kortelahden etupihalla on kuiva hiekkainen rinne. Se toimi aikanaan katsomona, kun täällä näyteltiin Pielisen balladia ( 2004-5). Pikkuhiljaa hiekkaiseen maahan ovat juurtuneet koiranputket, voikukat ja muutamat muutkin kukkaset. Ajattelin, että kohta minulla siinä on kukkaniitty. Lampaat hoitivat omalta osaltaan niittyprojektiani.
Viime syksynä pihaan ilmestyivät kaivurit. Pohjois-Karjalan Sähkö halusi kätkeä sähköjohdot maan sisään. Hyvä projekti sinänsä. Ei ole sen jälkeen ollut pahoja sähkökatkoksia, mutta haaveeni luonnonmukaisesti syntyvästä kukkaniitystä oli siirtynyt kymmenen vuotta eteenpäin. Onneksi olin kotona, kun kuorma-auto toi pihaan ison multakuorman ja aikoi levittä sen rinteeseen. Varmaan heillä oli nurmikon siemenetkin mukana. Apua, minun pihalleni ei tule tylsää, vihreää nurmikenttää. Siitä ei ole iloa minulle eikä ötököille. Pyysin, että rinteeseen levitettäisiin vain ohut kerros multaa. Tilasin netin kautta kotimaisia niittykukkien siemeniä. Vuosien kuluessa olin myös keräillyt kaikenlaisia siemenpusseja. Etsin kaikki pussit ja heittelin siemenet hiekkaan sekoitettuna maahan. Marraskuu oli myöhäinen kylvöaika ja heti kohta rinteen peittikin lumivaippa.
Voi riemua! Heinäkuun alussa niityllä hehkuivat silkkiunikot.
Lampaita ei tietenkään vielä voi päästää niitylle. Onneksi minulla oli ylimääräistä verkkoaitaa, jolla aitasin lampaat alapihalle.Niitylle päästän ne vasta, kun kukat ovat siementäneet. Koiranputket, joita tuli niityn kulmalle, niitettiin heinäkuussa. Ehkä koko niitty on syytä niittää elokuussa.
Kylvin niitylle seuraavien kukkien siemeniä: ahdekaunokki, hirvenkello, kangasajuruoho, kannusruoho, keltasauramo, ketoneilikka, kissankello, masmalo, metsäapila, mäkikuisma, mäkimeirami, mäkitervakko, peurankello, pikkutervakko, puna-ailakki, päivänkakkara, ruusuruoho, ukontulikukka, valkohanhikki ja silkkiunikko.
Näistä kukkivat ainakin keltasauramo, siankärsämö ja päivänkakkaran näköinen runsaasti. Ja tietysti unikko. Saa nähdä, mitä ensi kesänä ilmestyy. Osa siemenistä kasvaa kukaksi vasta kahden, kolmen vuoden kuluttua. Odotan innolla kellokukkia! Ja perhosia!
