Maatiaisjuureni

Löysin isäni albumista valokuva-aarteen. Kuvassa ovat ukkini, isänisä Antti Hassinen ja hänen vaimonsa Hilja Hassinen Tohmajärven Tikkalassa omalla pihallaan joskus 1950-luvulla. Ukkini oli tervaskanto, joka eli yli 90 vuotiaaksi. Kun hän tuli meille käymään, hän istahti keittiön penkin päähän ja sanoi, että kerronpa teille suakkunan. Hän kertoi nuoruudenaikaisista savotoista Karjalan metsissä. Ukki oli hevosmies ja hänellä oli myös lampaita. Ukin siistospässit saivat palkintoja maatalousnäyttelyssä.
Hilja oli ukin kolmas vaimo eikä siis ollut oikea mummini. Me lapset kuitenkim kutsuimme häntä Tikkalan mummiksi. Hänellä oli pari, kolme kyyttöä. Muistan, että yhtä niistä piti vähän varoa, koska se oli vihainen.
Minut on kutsuttu ensi kesäksi näyttelyvieraaksi Jyväskylän yliopston museon luonnontieteelliselle osastolle. Museo sijaitsee Jyväskylän Harjulla vesitornissa. Esittelen siellä maatiaisia toukokuusta syyskuuhun. Tämä kuva tulee olemaan siellä kunniapaikalla. Odotan innolla vierailua maatiaisteni kanssa entiseen opiskelukaupunkiini.
Kanakirjani "Omat kanat, omat munat" alkaa minun osaltani olla valmis. Se ilmestyy ensi keväänä Tammen kustantama. Nyt on aika hieman huoahtaa ison urakan jälkeen. Mutta en voi mitään sille, että lampaat jo iloisesti hyppelevät aitojen yli unissani ja päiväunissanikin.