Ensimmäisenä lähti Pekka. Pekka jäi Pohjois-Karjalaan Tohmajärvelle. Siitä tuli Pekko ja se kotiutui nopeasti omakotitaloon, jossa se sai kaverikseen koiran.
Risto matkusti Helsingin kautta Lohjalle. Matka kuulemma sujui hyvin ja toivottavasti kotiutuminenkin. Ristokin saa uudessa kodissa koirakaverin.
Voiskos kanan kanssa painia?
Ei kuulemma. Emäntä kielsi ankarasti ja kanakin räpytteli pelottavasti siipiään. Painitaan sitten Unnan kanssa.
Rauha on sopiva painikaveri.
Rauha jättää jäähyväiset syntymäkodille ja matkustaa kanssani Tampereelle.
Rauhan kanssa kuitenkin tapaamme usein. Siitä tulee lastenlasteni Peetun ja Hugon oma kissa. Rauha soepeutuukin näistä pennuista parhaiten sisäkissaksi. Se on rauhallisin ja harkitsevin.
Maija on villi saalistaja.
Maija jää toistaiseksi Maatiaismuorin ilopilleriksi ja väriläikäksi. Täytyyhän kissakuviin saada vähän muitakin värejä kuin oranssia. Varsin pätevä syy pitää kissanpentu itsellään, eikö vain?
Löysin blogisi Sailan blogin kautta. Ollaan samalta seudulta, minä olen Joensuusta. Kiva blogi sinulla. - Blogissani on puutarhakirjojen arvonta. Käyhän kurkkaamassa jos kiinnostaa. Mukavaa viikonloppua Pihakuiskaajan puutarhasta.
VastaaPoistaIhania ja vauhdikkaita kuvia! Suloiset kisulit.
VastaaPoistaAi Anneli on löytänyt blogisi :) Minäkin olen läheltä Joensuuta ja nyt olen ollut Tampereella kohta puoli vuotta. Hyvin olen täällä viihtynyt, mutta ehkä on palattava välillä takaisin sinne. Kyllä haluaisin olla täälläkin. Syyskuussa on ratkaistava mitä teen.
Ihania kuvia, tulee mieleen lapsuus Tuupovaarassa. Nyt olen asunut Yhdysvalloissa jo 27 vuotta. Viimeiset pari vuotta Coloradossa.
VastaaPoistaKiitos kommenteista! Monella näyttääkin olevan siteitä Pohjois-Karjalaan. Kyllähän täällä viihtyy. Synkimmän syksyn aikaan aina mietin, että kuinka kauan. Kun kevään valo alkaa lisääntyä, ajatus poismuutosta tuntuu mahdottomalta.
VastaaPoistaUpeita tuokiokuvia taas! Tuo viimeinen kuva Pekasta/Pekosta on huippujen huippua.
VastaaPoista