Kissat kiipeilee

Kiipeily on meidän kissojen lempiharrastus. Meillä on siihen parhaat mahdolliset varusteet, katsokaa vaikka! Täällä Kortelahdessa riittää hyviä kiipeilypuita.

 Tehdäänpä sukupuu: Ylinnä mummi Hilla, keskellä tyttärentytär Maija ja alinna  emo Liinu.

 Alastulossa pitää olla tarkkanan. Ilman taitavaa alastuloa kiipeily ei onnistu.

 Upps, tulipa valittua hieman hento oksa.

 Vai onkohan jouluna tullut syötyä liikaa kinkkua?

Paljonkohan tästä on matkaa maan pinnalle?

 Sieltä se äiti tulee närehissillä ihan kuin Tarzan liianilla!

Hupssista!

Taunokin haluaa oppia kiipeilemään. Maija ja Liinu ovat sen esikuvia ja vähän hurjapäisiä opettajia.

Harjoittelupuuksi valittiin pihan komein petäjä.

Ehkä ei kannata ekalla kerralla kiivetä ihan latvaan asti.

Tauno oppi alastulon nopeasti. 

Vähän vielä  vaatii harjoittelua. 

Tulppaanit piristää niin emäntää kuin kissojakin

Pitkiä härkäviikkoja joulun jälkeen on mukava piristää tulppaaneille. Niinpä kaupunkireissulla ostin ison kimpun lempivärejäni.

Innostuessani unohdin, että kissanpennutkin nauttivat tulppaaneista vähän vain erilailla.

Maija kokeneempana opasti Taunoa.

Nam!

Voi emäntä, minkä keksi!

Vähän ois vain maisteltu.

Minun joululahjani: Tauno Vimpeli Palo

Vähän ennen joulua saapui kissalaumaani uusi jäsen, pieni harmaaraidallinen poikakissa.
Taunon emä pelastettiin Pohjanmaalta Vimpelistä, jossa se oli elänyt ilman kotia ja tehnyt jo useammat pennut. Se imetti vielä luovutusikäisiä pentuja ja odotti jo seuraavia. Eläinystävät pyydystivät pentueen ja emon. Pennuille löytyi kodit ja emo matkasi Nooran kyydissä Helsinkiin Kajaskiven kenneliin. Harmaaraitainen emo sai nimekseen Kaisa. Syyskuun 27. päivä syntyi neljä virkeää kissanpentua: kaksi mustaa tyttöä, harmaa tyttö ja harmaa poika. Nyt Kaisa on steriloitu  ja se ja kaikki sen pennut ovat löytäneet sopivat kodit.

Olen jo pitkään haaveillut villasukanharmaasta kissasta. Punaiset Hilla ja Liinu sekä valkokilppari Maija ovat  kaunottaria, mutta niiden vastapainoksi tarvitaan jotain turvallisen vakaata ja maanläheistä. Ei järkevää, mutta voi niin mieltä ilahduttavaa.

Nimensä pikkukolli sai syntymäpaikkansa Vimpelin ja tulevan tehtävänsä mukaan. Charmikas harmaa hurmuri kuin Tauno Palo kotimaisissa elokuvissa eli siis Tauno Vimpeli Palo.

Nyt Maija pitää Taunoa pikkuveljenään, jolle pitää opettaa juttuja. Ehkä kuitenkin joskus vuoden kuluttua lempi leiskahtaa. Taunolle olisi toinenkin morsian. Olen ajatellut, että Tauno saisi elellä kollina pari vuotta ja  kastroitaisiin sen jälkeen.

Tauno otettiin mutkattomasti vastaan ja kaikki kissat hyväksyivät sen laumaan.

Tauno ei ollut varsinaisesti tottunut koiriin, mutta Mansi ja Unna eivät olleet siitä yhtään pelottavia, päinvastoin.

Joulunpyhät sujuivat  leppoisasti.

Välillä  voi ottaa matsit Maijan kanssa.  Ulkoilukin on jo aloitettu.

Kuvaamisiin ja valoisaa vuotta 2017!