maanantai 13. kesäkuuta 2022

Valkeitten koivujen karjaa

 

Valkeitten koivujen karjaa



Voi tätä laukkaa,

maankamara vain paukkaa,

koiranputket kutkuttaa,

vasikka emon tissiä lutkuttaa.



Valkeitten koivujen karjaa,

olemme maaemon kaunista sarjaa.

Häntien huiskeessa,

sorkkien soidessa,

unelmatkaan ei karkaa.


Runo: Johanna Hassinen, kyytöt kuvattu Kolin kansallispuistossa Turulassa ja Olillassa


Näiden kuvien myötä yritän taas ottaa kiinni unelmista, jotka meinasivat minulta karata synkän talven ja ilottoman kevään kourissa. Sairaus ja kaikenlaiset vanhenemiseen liittyvät uhkakuvat meinasivat ottaa vallan. Nyt ehkä olen jo voiton puolella ja löydän toiveikkaan optimismin itsestäni. Ehkä saan vielä jalkanikin kuntoutettua niin, että pääsen kulkemaan metsäpolkuja. Valoisaa ja lempeää kesää kaikille!




7 kommenttia:

  1. Samoin sinulle☀️ Oli aivan ihanat kuvat, ja runo myös!

    VastaaPoista
  2. Toivotaan että kuntoutus tehoaa. Varmasti onkin ikävä noihin maisemiin ja noita kauniita lehmiä. Voi korvissa kuulla nuo äänet ja linnunlaulun. Vanheneminen ottaa joskus lujille, mutta sisulla eteenpäin!

    VastaaPoista
  3. Hienot eläimet, ja runo. Keväät ovat erilaisia ja kesät. Nyt ei kasvit luonnossa tai pelloilla ole kuolemassa kuivuuteen, viime kesänä asia oli eritavalla. Peukalot varpaita myöten pystyyn, että kaikki nyt onnistuu. Kesä on kuitenkin niin lyhyt, ettei kaikkea ehdi aloittaa alusta jos huonosti menee.
    Jaloillesi lähetän täältä virtuaaliset vihtomiset kunnon löylyissä, uudella vihdalla, Hyvää juhannusviikon alkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vihtomistoivotuksista. Ne toteutivat. Pääsin juhannusaattona naapurin pihasaunaan ja siellä odotti hyvät löylyt ja koivuvihta.

      Poista
  4. Voi, miten ihan onnellisia, iloisia ja vauhdikkaita lehmukoita <3

    VastaaPoista