Ystävät ja innokkaat porokoiraharrastajat Hannele ja Terhi kertoivat menevänsä muutamaksi päiväksi pororengeiksi Kittilään. Minulla on jo pitkään ollut haaveena päästä kuvamaan taas poroerotusta. Edellisestä kerrasta oli jo 11 vuotta. Niinpä onneksi tartuin hetkeen ja kysyin, pääsisinkö mukaan.
Elämää maatiaisten kanssa vuodesta 2012 Kolilla, Reposaaressa, Tampereella ja Lapissa. Huom. internetversiosta löydät sisällysluettelon.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste #porokoiratvievätlappiin. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste #porokoiratvievätlappiin. Näytä kaikki tekstit
maanantai 23. lokakuuta 2023
Poroerotusaidoilla
Porot koottiin aitoihin laajoilta alueilta mönkijöiden, helikopterin ja koirien avulla. Sitä kutsutaan ettoamiseksi.
Porot tottelevat hyvin porokoiran haukkua.
Porot eroteltiin eloon tai teuraaksi.
Kuivasalmen paliskunnan poroisäntä Antti Koskela, Unna ( Mieluisa Salarakas) ja Riikka Kenttälä. Tässä palkisessa annetaan arvo hyvä porokoiran työpanokselle.
Sotkaselällä oli töissä mukana laskujeni mukaan viisi koiraa. Ne tiesivät hyvin paikkansa. Odottivat sopuisasti vapaina aidan takana, kun ei ollut hommia. Aina kuitenkin valmiina kutsusta töihin. 9-vuotias Inka (Mieluisa Äkkilempi, vas) on tehnyt paljon pr-työtä porokoiran käytön puolesta.
Riikan vinkistä pääsimme seuraavana päivänä naapuripaliskunnan Sattasniemen poroerotuksiin Sattasvaaran poroaidalle Sodankylään.
Siellä meidät otti vastaan Iida Melamies ja hänen 13 v vanha porokoiransa Ukko.
Sattasniemen paliskunnan poroisäntä Matti Riipi ja ja perheen nuori poromies, joka oli jo innolla mukana.
Tapasin vanhoja tuttuja. Entinen poroisäntä Alpo Laitila oli 1990-luvun loppupuolella aktiivisesti mukana Porokoirakerhon toiminnassa ja hän on myös kasvattanut lapinporokoiria.
Isoja hirvaita otettiin ensin kiinni suopungilla.
Sen jälkeen alettiin poroja ottaa kiinni käsipelillä. Pororengitkin pääsivät töihin.
Pororengit koirineen lähtivät kohti etelää. Erotukset jatkuivat, poroja koottiin, päästettiin taas vapaaksi metsiin, kuljetettiin teurastamolle, joka onneki sijaitsee Kittilässä, suolattiin nahkoja ja kuljetettiin niitä parkittavaksi. Poromiehen palkkapäivät ovat pitkiä ja rankkoja.
torstai 6. huhtikuuta 2023
Poropaimennusta Aalistunturin juurella
Porokoirien työskentely ihmisen apuna poropaimennuksessa on sykähdyttävää yhteistyötä ihmisen, eläinten ja luonnon välillä.
Minulle porokoiraharrastus on antanut paljon. Se on vienyt minut Lappiin tuntureille ja poroaidoille. On ollut palkitsevaa nähdä, miten nuori poronhoitajasukupolvi on taas innostunut käyttämään koiraa apunaan ja kaverinaan poronhoidossa. Pääsin kuvaamaan kevään päätapahtumaa Porokoirakerhon poropaimennuskisaa Tornionjokilaaksoon Kolariin. Ajelimme kapeaa hyvin aurattua metsätietä 13 km Karkulaisen aidalle, joka sijaitsee Aalistunturin lähellä. Komeat porot, naavaiset havumetsät ja kevään valo saivat kamerani laulamaan.
Pilvipolun Velho-Tilko, katseessa tunturien poropaimenten viisaus paimensi poroja mallikkaasti sijoittuen 13/24.
Pakkaslaulun Tervastuli eli Ukko . Ukko oli 11/24.
Kokenut viime vuoden voittaja Suopunkitytön Pihkassa Poroon lähdössä innolla töihin . Rico toimi nollakoirana.
Pilvipolun Neakkel-Ránne tuli kilpailussa loistavasti kolmanneksi. Ránne on Maijan luottokoira Kuivasalmen paliskunnassa.
Cierggis tuli Ruotsin puolelta kilpailemaan. Sijottui 9/24. Kaikkiaan työkoiria oli 16 eri puolilta poronhoitoaluetta.
Kilpailun voitti Kiri eli Suopunkitytön Tossalooki ohjaajana Petteri Morottaja Muddusjärven paliskunnasta.
Kiitokset Kolarin paliskunta, porot ja Porokoirakerho!
perjantai 2. lokakuuta 2020
Porokoirat vievät Lappiin, osa 4: Matkailua koiran ja kameran kanssa
Kun matkalla on mukana koirat, kamera ja seikkailumieli, näkee ja kokee enemmän. Koirien kanssa tulee pysähdyttyä useammin eikä vain paahdettua kohteesta A kohteeseen B. Sama koskee valokuvaamista. Minulla on etuoikeus katsella vapaasti maisemia, kun en itse aja. Minulla on ollut myös onni saada matkakavereiksieni ihmisiä, jotka malttavat pysähtyä ja joiden autosta löytyy pakkikin, kun silmiin osuu jotain kiehtovaa. Kun ajelimme Ivalosta Sevettijärvelle ja sieltä takaisin Lemmenjoen kautta Sirkkaan ja Kittilään, Lapin luonto loisti värikkäimmillään.
Ivalo-jokiTauko Rahajärven rannalla
Pari yötä vietimme Korpihotellissa, joka sijaitsee kuvauksellisella paikalla Menesjärven rannalla. Lemmenjoen kansallispuisto on reilun kymmenen kilometrin päässä.
Vietimme matkan aikana öitä erilaisissa hotelleissa ja majoituspaikoissa. Nykyään ei ole ongelma majoittua koirien kanssa.
Kaapin Jounin tila on yksi Metsähallituksen suosituista lammaspaimennuspaikoista. Hyvin olivat lampaat laidunnustyönsä tehneet.
Ravadasköngäs
Jatkoimme Lemmenjoelta hiekkatietä kohti Kittilää. Ohitimme Sallivaaran museoporoaidalle vievän polun. Sinne olisi ollut 6 km patikointia. Kohta kuitenkin oli tien vieressä poroaitoja ja erotuspaikka. Mietin, että olisipa nuo täynnä poroja niin kuin varmaan erotusaikaan onkin. Täällä olisi hienot kuvausmaisemat. Ehkäpä pääsen joskus oikeaan aikaan paikalle.
Levillä näimme vilahduksen toisenlaisesta Lapin matkailusta, kun etsimme ruokapaikkaa. Ihmettelin, minne olin tullut. En ottanut kuvaa, kun tiheään rakennettu minun mielestäni mauton lomaparatiisi ahdisti niin paljon. Ajelimme lähiseudulla ja etsimme paikkaa, mistä maisema avutuisi Ounasjoen laaksoon. Löysimmekin sellaisen, mutta maisema selän takana kyllä sielläkin ahdisti.
Yövyimme Levin liepeillä Sammuntuvalla, josta onkin tullut yksi suosikkipaikoistani. Siellä on kunnioitettu perinteitä ja historiaa. Sammuntuvalla voi tutustua poroihin ja poronhoitoon.Talvella pääsee poron ahkion kyytiin.
Maaruskan loistoa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)









































































